Lukutoukaksi
Heippa ja tervehdys uuteen viikkoon,
Neiti-F sai tammikuun alussa työkaveriltani Marilta ja hänen tyttäreltään Reetalta tuliaslahjaksi Tatu ja Patu -kirjan. Ajattelin aluksi laittaa kirjan vielä kaapin ylähyllylle muiden isojen lasten kirjojen joukkoon odottelemaan myöhempiä aikoja, mutta onneksi Neiti nappasi kirjan heti käsiinsä. Hänhän rakasti sitä, jaksoi jopa keskittyä kuuntelemaan kun luin sitä. Olin selvästikin aliarvioinut Neiti-F:n kirjatarpeet.
Tatuun ja Patuun asti olin lukenyt Neidille pääasiassa loruja. Niitä ihan perinteisiä. Tiitiäisen satupuu (Kirsi Kunnas) ja sitä rataa. Ja JOKA ilta! Tuntui siis todella virkistävälle – varmasti lopulta meidän molempien mielestä – että iltasatutarjottimelle tuli jotain uutta luettavaa ja katseltavaa.
Viime viikon sairastelupäivinä veivasimme sitten Tatu ja Patu päiväkodissa -kirjaa(Havukainen, Toivonen) niin läpeensä, että perjantaipostin tuominen oli aikaslailla iloinen yllätys. Otava oli nimittäin lähettänyt Neiti-F:lle muutaman uuden kirjan. Olisiko voinut paremmpaan saumaan sattua 🙂 Kiitos!
Kirjakirjeestä löytyivät kirjat: Veera ja menopelit (Havukainen, Toivonen), Kössi Kenguru ja veturi (Prepula) ja Elli ja tuttisuu (Teräs, Pertamo). Tällä erää otimme tarkasteluun Veera-kirjan –>
Veera ja menopelit kuuluu Ainoa Havukaisen ja Sami Toivasen kirjoittamaan ja kuvittamaan Veera-sarjaan. Tekijät ovat samat kuin Tatussa ja Patussa, ja niinpä nämä kaksi veljestäkin vilahtelevat Veera-kirjojen sivuilla.
Neiti-F piti Veera-kirjan kuvista, ja täytyy myöntää, että itsenikin oli ihana syventyä tutkimaan erilaisia kuviin kätkettyjä yksityiskohtia. Kirjan kuvitustyylikin oli muuten niin tunnistettava Tatuista ja Patuista, että Neiti-F yritti etsiä jokaiselta sivulta Tatun ja Patun päiväkodintäti-Heidiä 🙂
Juoni kirjassa on aika suppea, mutta toisaalta:kirjan tarkoitus onkin tutustuttaa lukija erilaisiin kulkuneuvoihin, ja sen tehtävän kirja täyttää hyvin. Pidän myös siitä, että kirja ei aliarvio lasta. Kirjassa on paljon vaikeaa sanastoa, ja kuvat ovat täynnä huumoria.
Näiden vähän jo isommille tarkoitettujen kirjojen lukemisessa on muuten näin vanhemman näkökulmastakin yksi aika hyvä seikka: lukuhetki tuo jotain viihdettä jo itsellekin! Onhan se vähän toista katsella kauniita kuvia ja lukea oikeita virkkeitä toisin kuin tämmöisiä ”Pallo. Punainen pallo”.
Kivaa tiistaita! Ja hauskaa lomatiistaita niille, joiden hiihtis on jo meneillään. Itse yritän sinnitellä vielä kolme päivää, ja sitten on kaun odotettu LOMAAAA!
-Karkki-
Kuvat:
Olympus E-PL1
Neidin asu:
Kissapaita ja paksut college-leggarit, Lindex
Kirja:
Tatu ja Patu päiväkodissa, Otava
Veera ja menopelit, Otava (arvostelukappale)
Jaa oma kokemuksesi