Tässä mä seison. Elämäni ehkä jännimmän syksyn edessä. Jalka vielä tukevasti lämpimän kesän muistoissa ja tapahtumissa, katse jo auringon takaa heijastuvassa syksyssä.
Olen Karoliina. 29 vuotta. Melkein 4-vuotiaan tyttären (joka tietysti meistä on lapsinero) mutsi. Ihan hassun ukkelin avopuoliso. Äidinkielen lehtori eli yläkoulun maikka. Gluteenittoman ruuan syöjä. Isosisko. Satunnaisesti vapaan kirjoittajan hommia rustaava wannabe-toimittaja. Minilenkkejä rykivä myöhäisherännäinen liikkuja. Sisustusintoilija. Ikuinen hankasalmelainen, ei-koskaan-enää-Helsingistä-pois-muuttava -kaupunkigimuli. Tyylistä vaihtelevasti kiinnostunut visualisti. Hömppäleffoja rakastava itkupilli. Liian vähän kirjoja lukeva kotimaisen kirjallisuuden maisteri. Temperamentti-Liisa. Food lover ja täysillä elävä pönttö.
Matka bellablogilaiseksi on ollut pitkä. Melkein neljä vuotta sitten aloitin kolumnini Kaksplussalla. Tulin äidiksi. Runttasin idean omasta blogista käytönnössä väkisin toimituksessa läpi, ja aloin kirjoittaa. Ensin haparoiden, sitten vähän varmemmin ja kun vauhtiin oli päässyt, itseäni soimaten. Aluksi ihanat blogikliseet olivat nimittäin juuri se juttu, johon pyrin. Tuntui sille, etten ole aito bloggaaja, jos en tiedota aina oikealla viikolla oikeista tuotteista, saa kotiini postipakettitolkulla krääsää tai ota kauniita vastavalokuvia onnellisesta perheestäni. Kun se piste oli saavutettu, alkoi koko touhu tympäistä. Tuli tunne, ettei tämä nyt – sittenkään – ollut se juttu, mitä lopulta halusin tehdä. Tuntui, että ehkä pystyisin johonkin muuhunkin.
Niinpä päätin, että oli pelattava upporikasta tai rutiköyhää. Joko lopettaisin blogini kokonaan, tai sitten alkaisin tehdä tätä juttua sillä asenteella, kun tämä olisi päätyöni (vaikkei olekaan). Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Pääsin Bellaan ja päätin, että tällä kertaa tekisin kaiken toisin. Tai ainakin niin, etten unohtaisi itseäni ja tavoitteitani matkan varrella, blogitapaamisissa ja showroomeilla rampatessa. Uusi Kolmistaan pitääkin nyt sisällään vain ja ainoastaan juttuja, joista oikeasti haluan kertoa ja kirjoittaa. Entinen rimpuiluni oikean bloggaamisen ja omien halujeni ristitulessa on nyt käyty. Nyt on aika rokata!
Tässä mä seison. Muistiin kirjoitettujen satojen postausideoideni kanssa. Yhdessä kainalossa se mies, joka myös tänne aina välillä postaa ja jonka tapaaminen muutti koko elämäni suunnan. Toisessa se pieni tyttö, jonka vuoksi jokainen päivä on edellistä tärkeämpi (plus sillä on maailman hauskimmat jutut!).
Tämä urbaani perheblogi maalaisjuntilla twistillä. Mä olen se hankasalmelaislantsu, joka ei voisi elää muualla kuin kerrostalossa kaupungissa.
Tervetuloa siis sinä! Uusi tai vanha lukija! Mä olen nyt tässä juuri niin kuin haluankin olla, valmiina kirjoittamaan teille diippiä ja pinnallista. Kaikki kuitenkin aitoa ja sitä, mihin mä oikeasti uskon.
-Karoliina-
Kommentit (34)
<3 Mahtavaa saada sut Bellaan!!!
Tervetuloa mukaan ja mahtavaa,jos postausideani nappaa 🙂
Mustakin on kiva nähdä sun elämää pitkästä aikaa 🙂
Mulle tuli sellanen flashback, että ootte kävellä joskus vauvanvaunujen kans mua Jyväskylässä vastaan, enkä moikannu sua kun en jotenkin tajunnu kuka olet! Ei vissiin tullu mieleen, että ikäisiltäni saattoi tosiaan jo hyvinkin tuolloin olla lapsia. Että sori siitä! 😀
Hei! Minulle blogisi on uusi löytö, tosin olen itsekin aika uusi tässä blogimaailmassa. Kirjoittamasti teksti kuulosti hyvältä. Oman linjan löytäminen, eläminen sisältä päin eikä ulkoa ohjatusti on tärkeää. Koko elämässä. Ja tämä pätee myös bloggaamiseen.
Mahtavaa! Ja : Samoin 🙂
Oih! Kiiiiiiitos 🙂
Heeeei! Kivalta kuulostaa uusi alku ja uudet tuulet! Täältä vanha bloginaapuri jatkaa sun lukemista ehdottomasti. 🙂
Ja kiitos ja mahtavaa olla täällä (ja tämäkin on sanottu jo useasti)!!
Onnea uuteen kotiin! Ihan nousi kyyneleet silmiin tätä lukiessa 🙂
Hyvä me!
Jeeee! Hyvä sinä!!
No sanoipa muuta!! Hei onpa kiva kuulla sinusta 🙂
Mikähän siinä Hankasalmessa on, että se ajaa meidät rakastamaan kerrostaloelämää pk-seudulla? Tultiinko me höperöiksi, kun joka kaupunkiin, paitsi Jyväskylään, on aina suunnilleen 300kilsaa metsän läpi ajamista? Jännä! ;D
Ihanaa olla täällä 🙂
Ihanaa, että uusi kattaus kuulostaa hyvälle!!
Huraa, jeejee ja onnea uuteen! Näiden kauniisti vastavalokuvattujen ja tuote-esittelyjä toisen perään sisältävien blogien keskelle on ihan mahtavaa saada taas yksi, joka kuuluttaa ennen kaikkea aitouden perään. Elämää ja makaronilaatikkoa, peukku sille. Koska sitähän tämä arki oikeasti on – ja siitäkin voi kirjoittaa tyylillä.
Upea teksti, upea nainen! Tervetuloa (montahan kertaa olen tuon sanonut??) joukkoon mukaan! <3
[…] 1.8.2014 jätin nimittäin taakseni Kaksplus-ajat ja siirryin tänne bellalaiseksi kirjoittaen ekan postaukseni tälle […]
[…] jouluna 2013. Oli pelonsekaiset fiilikset jätettyäni Kaksplussan blogiportaalin ja valtavaa intoa päästessäni aloittamaan täällä Bellassa. Oli aurinkoinen kesä ja ihanan onnellinen rentous. Niin ja siitä seurannut sairastelun […]
Voi kiitos, Minna! Me jatketaan 🙂 Hauskaa syksyä!!
Olen tutustunut teihin Iholla-sarjan myötä ja kävin juuri kurkkaamassa tätä blogianne. Voi huikeus miten mahtavia olettekaan!!!! Antakaa palaa vain, täysillä eteenpäin joka askeleesta nauttien mitä nyt veri ja suolenpätkät antavat myöden!! Niin aidon tuntuisia (yhteen tai erikseen, who cares:), [niin siis noi kaksi sanaa] ) olette. Ihailen suunnattomasti teitä!!!!
Kiitos! Ja mä tosiaan olen niin juntti, etten tiennyt visualistin olevan myös ammatti 😮
Näin oletinkin! Ei siis ollut sarkasmia. Halusin kuitenkin tarkistaa mielenkiinnosta asian. Ihana blogi ja sulla on hyvä visuaalinensilmä!:)
Totta muuten! Tarkoitin tässä yhteydessä visuaalisista asioista kiinnostunutta ihmistä..
Hei ei mitään 🙂 itse en muista tapahtunutta, joten en tainnut minäkään sua kunnolla bongata!
Stylistiksi? Oliko sarkasmia 😀 ? En siis missään….Olen opiskellut yliopistossa kotimaista kirjallisuutta ja suomea.
Moi!
Missä olet opiskellut stylistiksi?
Ihanaa!! Tervetuloa jäädäksesi 🙂
Oi minkä kivan paikan löysinkään. Ja jäin.
Sait hymyn huulilleni. Niin sai myös eräänä päivänä eräs aito mammabloggaaja. Sellainen, joka kertoi päivystäneensä keskiyöllä uuden lastenvaatemalliston julkaisemista nettikaupassa. Ei, ei se kyllä ollut pelkkä hymy. Se oli epäuskoinen naurunpyrskähdys 😀
Tervetuloa vakkariksi! Se on mahtavaa tämmöisessä nuoressa äitiydessä (tai ainakin niin näin etukäteisesti oletan), että kun lapset ovat teinejä, ei itsekään ole vielä aivan mummoikäinen!
Hei!
Lueskelin blogiasi satunnaisesti edellisessä ”osoitteessa”, viehätyin tyylistäsi kirjoittaa arjestanne vaikka aikakauteni pikkuisten äitinä on jo taempana: omat ipanat ovat jo maagisen 10 vuoden rajapyykin ohittaneet. Minä taisin olla toisessa postauksessasi mainitsema väliinputoaja silloin kun he syntyivät, olinhan vasta 21 vuotias… Oikea teiniäiti 😀 Luulen että miusta tulee blogisi vakkarilukija täällä, onnea uusille urille!
Jes 🙂 Jää ihmeessä! Huikean lämmintä elokuuta sinnekin…
Noni, nyt löytyi ihana asenneblogi! Jäänkin seuraamaan ja tutustumaan paremmin 🙂
Aurinkoista elokuuta!
Visualisti= stylisti!:)