Kolmekymppiä! Siihen rajapyykkiin on edessä enää pari kuukautta ja ensimmäisen kerran elämässä olen oikeasti joutunut miettimään, millaiset asiat tekevät ihmisestä nuoren tai vanhan. Enkä nyt siis tarkoita ikää ajokortissa, vaan millaiset ulkoiset asiat, käytös ja sisäinen maailma erottaa nuoren ja jo vähän vanhemman mimmin toisistaan.
Vaikka ihan oikeasti olen hyvin iloinen iän tuomasta edes osittaisesta viisaudesta, en vielä hirveästi haluaisi näyttää kolmekymppiselle. En kuitenkaan ole mikään tarkan ruokavalion, megarääkkiliikunnan tai aikaa vievän ihoonhoidon ystävä, joten täytynee löytää oma tapani vanheta arvokkaasti ( mutta ei liian nopeasti) 😉
Kun mietin, millaisista ulkoisista seikoista 20-kymppisen naisen erottaa 30- tai 40-vuotiaasta, löytyy listasta ainakin seuraavat asiat:
- Ryhti. Iän, lasten ja imetysten myötä aika monen naisen yläkroppa alkaa roikkumaan ja näivettymään.
- Hampaat. Niin se vaan on, että valkoinen hymy viestii nuoruudesta.
- Iho, erityisesti silmänympärysiho ja kaula. Pitäisikö viimeinkin alkaa käyttämään silmänympärysvoidetta?
- Kokeilunhalu ja into. Miksi moni luopuu unelmista ja haaveista 23-vuoden jälkeen?
- Hiukset. Kummasti sitä alkaa pohtimaan, mikä väri ja malli häiventäisi mustia silmänalusia.
- Vartalo. Sporttisuus nuorentaa aina, mutta yli 30-vuotias ei useinkaan saa olla aivan tikkulaiha. Muuten naama alkaa roikkumaan, kun rasva muutenkin katoaa poskipäistä iän myötä.
- Hymy. Myrtsi naama vanhentaa.
- Kasvojen väri. Faktahan on se, että mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän restaurointia – valokynää, aurinkopuuteria ja huulipunaa – naama vaatii.
- Aurinko. Jotenkin sitä ei 22-vuotiaana ei uskonut, että aurinko vanhentaa. Nyt kaduttaa.
- Ruokavalio. Jotenkin maalaisjärkinenkin alkaa kiinnostua vedenjuonnista ja superfoodeista, kun illallisen sipsipussin jälkeen ei saa aamulla silmiään auki. Miten nuorempana ei yhtään huomannut, että erilaisista ruuista tulee myös erilainen olo?
- Vitamiinit. Pitäisikö syödä?
- Vaatteet. Milloin näyttää nuorekkaalle vai ei wannabe-teinille?
Mä alan nyt ammattilaisten, kavereiden ja erilaisten kokeiden avulla etsimään omaa graalin maljaani, joten pysykää taajuudella. Täältä saa varmasti tippejä ja vinkkejä anti age -meininkiin, ja toki olisi ihanaa, jos jakaisitte omat vinkkinne meille muillekin!
Kertokaapa vaikka aluksi oma näkemyksenne siitä, millaisia havaintoja olette itse tehneet ikääntymisestä!
-Karoliina-
P.S. Piakkoin Kolkyt –tutkiusmatkani toinen osa: Hampaiden valkaisu 🙂
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
Kommentit (26)
Hei haloo. Aika pinnallinen näkökulma ikääntymiseen. Ei elämä lopu kolmekymppisiin. Päinvastoin.
Asenne, asenne, asenne!
Minulla on melkein 20-vuotta vanhempi mies joka vaikuttaa välillä minua nuoremmalta, koska on aina niin iloinen, positiivinen ja elää tässä hetkessä. Se nuorentaa jos mikä, ryppyjä saa olla, kunhan ne on naururyppyjä 😉
Olet Karoliina upea juuri tuollaisena, mutta mielestäni nuoruus lähtee juuri ihmisen sisältä itsestään. Eli jos jotkut pienet vippaskonstit asiaa parantaa niin anna mennä vaan 🙂 minun mummini on vannonut aina kookosöljyyn ihonhoidossa ja lämpimään sitruunaveteen aamulla..
Mä oon huomannut ainakin omasta äidistäni sekä itsestäni, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa muistuttaa (ulkoisesti tässä tapauksessa, mutta ehkä sisäisestikin) omia vanhempiaan! Se ei missään nimessä oo huono asia, vaan ollut hauska huomata. 🙂
Kun äiti alkoi lähestyä 4-kymppiä, niin yks päivä vaan hoksasin että hetkinen, onkos hänellä muka aina ollut tismalleen samanmuotoiset kasvot, kun mammalla, eli äidin äidillä. Ja nyt kun alkaa 50 lähestyä piirteet ovat vaan vahvistuneet. Ja jossain vaiheessa minulle on kasvanut identtinen pikkukyhmyllä varustettu nenä, kuin mun mutsilla. 🙂
Huomenta!
Olen 38. Usein luullaan ainakin viisi vuotta nuoremmaksi. En itse tee mitään asian suhteet. Geenit on varmaan yksi. Äitiäni luultiin pitkään aina 10 vuotta nuoremmaksi. Nyt hän on kyllä saanut ikänsä kiinni 😀
Elän suht tervettä elämää, kaikkea kohtuudella. Myös stressiä.
Mutta ikä on myös mieliala. En koskaan halua ns. kasvaakaan aikuiseksi. Tietenkin vastuuta on monesta asiasta, mutta leikkisyys täytyy säilyttää. Lapsia ei ole, eikä ehkä kuulukaan elämääni. Se varmaan osaltaan nuorentaa. Ei tarvise vakavoitua ja yrittää olla jollekin aikuinen. Joidenkin kohdalla valitettavasti tapahtuu vakavoituminen. Teidän kohdalla on ihana seurata, ettei näin ole käynyt 😀 Ainakaan pahasti.
Ja tuo unelmien toteuttaminen. 38 v voi hyvin repäistä ja muuttaa ulkomaille. Se toki on helpompi, kun ei ole muita ajateltavana. Lapsia tai miestiä. Koira kulkee mukana.
Ja se on niin hauskaa, miten kolmekymppisenä ajatteli, että onpa 20-kymppiset vielä pieni. Ja nyt ajattelee, että onpa nuo juuri 30-täyttäneet nuoria! Elämässä ehtii vaikka mitä vaikka ikää alkaa tullakin. Numerona.
Pakko vielä lisätä 🙂 Ero 3- ja 4-kymppisen välillä on ehkä se, että 4-kymppinen ei enää turhia murehdi tuota listaasi. Ottaa elämän sellaisena kuin se on ja nauttii siitä.
Lisäisin tähän vielä, että kolmekymppisellä on jo enemmän itseluottamusta ja itsetuntemusta, mikä kohentaa ryhtiä. Ikä on vain hassuja numeroita, joita ei edes muista, kun joku kysyy ;).
”Asenne, pirteä olemus ja pipo päässä”, toteaa tämä kolmekymppinen, jota syksyllä ryhmäytyspäivässä luultiin ysin tukioppilaaksi, vaikka olin paikalla tukioppilasOHJAAJAN ominaisuudessa…!
Täällä mittarissa 35 vuotta ja olen niin tyytväinen, että olen juuri tämän ikäinen. Vanheneminen on kumma kyllä ihan mukavaa 🙂 . Mua kyllä luullaan aina paljon nuoremmaksi . 🙂
Mutta kun täytin 30, mun pääkopassa selkeni paljon elämän pikku asioita. Jotenkin osaa nauttia niin tavallisista ja pienistä jutuista. 🙂
Olen Annin kanssa täsmälleen samaa mieltä; 40-vuotiaana ei enää mieti noita listan juttuja, ainakaan kauheen vakavasti. Tässä iässä onneksi tietää jo kuka on ja parhaat ajat on vielä edessä. Kaikkeen on aikaa, vapautta ja mahdollisuuksia!
Katso vanhempiasi, sellaiseksi tulet. Niin se vaan on, halusi sitä tai ei.
Karoliinan listassa oli kyllä muutama asia, joilla voi vaikuttaa sisäiseen hyvinvointiin: syö vitamiineja ympäri vuoden (B, C, D, kalkki). Suomessa ruoka on varsinkin talvella ja keväällä ravintoköyhää. Väkisinkin tulee vajausta, jos ei kiinnitä huomiota. ja sitten voiteet: Käytä aina korkeatasoisia naamavoiteita. Ajan kuluessa todella huomaa vaikutuksen.
Hyvää kolmekymppistä!
Juu näin on!
Hyvä pointteja!!!
Molemmat jo käytössä 😀 Hyvä teidän mummo!
Aino ja Merja: Teidän kommenteistanne paistaa elämänilo <3
;D Ihan huippua!
Olen huomannut saman! Arjen ja pienten asioiden arvo vain kasvaa!
Elämä kolmekymppisenä on ihanaa 🙂 😉 Usko pois. Meinaatko juhlia isosti ?
Toi lista kyllä kolahti muhun, mutta nää kommentit on aivan ihania! Tuli kyllä ihan super hyvälle tuulelle tästä kokonaisuudesta 🙂
Kiitos ihanasta blogista! Mietin aina postauksiasi lukiessani, että voi kun olisit ollut mun äikän opettaja yläasteella! Tykkäsin äikän tunneista eniten, mut voi plääh sitä opettajaa 😀 Susta huokuu motivoituneisuus, voin kuvitella että oot mahtava opettaja. Onnekkaita ovat sun oppilaat! Kolmekymppisiin en sen enempää lähde ottamaan kantaa, pari vuotta perässä tullaan 🙂
Täytin kuukausi sitten kolmekymmentä ja täytyy tunnustaa, etten miettinyt mitään listassasi olevia asioita. Itse olen iän myötä muuttunut paljon rennommaksi ja olen luopunut täysin itseni ulkoisesta arvostelusta viimeisen vuoden aikana. Se on hyvin vapauttavaa, kun ei tarvitse murehtia mahamakkaroitaan tai pieniä tissejään, kuten nuorempana tein.
Ja kaikista kummallisin asia tulee tässä: Mä tykkään mun rypyistä. Paljon niitä ei ole, mutta onnekseni olen saanut muutamia juonteita silmien ympärille. Ne antaa mulle ilmettä, enkä näytä enää 15-vuotiaalta 🙂 Olen mieluummin kolmekymppinen kuin kaksikymppinen.
Nuorena pystyy syömään mitä vaan, ei silloin vielä tunnu missään. Täytän huhtikuussa 23, hiljalleen alkaa tuntua aina jälkeenpäin se, mitä on syönyt. Onneksi vain hiljalleen. Silmänympärysvoidetta suositellaan jo parikymppisillekin, varmasti kannattaa. 🙂
Minä en tunnista itseäni oikeastaan ollenkaan tuosta listauksesta. Ja ikää minulla on kolme viikkoa vajaa 41 v. Kertaakaan en ole miettinyt hampaiden valkaisua tai vartalon löystymistä. Kolmikymppisenä elin keskellä kahden lapsen pikkulapsiarkea ja siinä ehkä hädin tuskin ehti huomata, että täytti 30 v. Nyt kun olen lähes 41 v elämä tuntuu paremmalta ja täydemmältä kuin koskaan. Moni pinnallinen asia on menettänyt täysin merkityksensä ja voin sanoa eläväni elämäni parasta aikaa. Vaikka on kellastumaa hampaissa ja ryppyjä silmäkulmissa ja otsassa. Kun ajattelen itseäni 23-vuotiaana, niin ehkä olen jotain unelmoinut, mutta luultavasti jotain aika naiivia verrattuna siihen, mistä unelmoin nyt. Ei elämän tarvitse jämähtää siihen, että vuosia tulee lisää, elämän ja iän myötä saa ihan uudet siivet ja uudet mahdollisuudet kohti sellaisia asioita, joista ei vielä parikymppisenä tiennyt mitään. Näin ainakin minulle on käynyt.
Moikka!
Tuntuu, että moni ei ymmärtänyt tän jutun pointtia. Et mun mielestä korosta sitä, että elämä loppuu, vaan sitä että ikävöi 20-vuotiaan hehkeyttä ja elämäniloa. Tein töitä ennen joulua ja huhhu kun 17-vuotiaan elämä kuullosti ihanalta, vapaalta ja täynnä unelmia. Itsestäni tuntuu että täytyy juuri tehdä enemmän asioita hehkeyden eteen; liikunta, ruoka, uni ja kaikki vippaskonstit. Nykyään unelmatkin on tylsiä, ennen unelmoin maailmanvalloittamisesta, nykyään että perhe-elämä menee mukavasti omalla painolla eteenpäin, häät, lapsia ja oma koti. Eikä tässä mitään ongelmia ole, mutta pientä ikäkriisiä pukkaa. Tai ainahan sitä pukkaa. Uutta ja jännittävää.
Mulla tulee ikää vasta 23, mutta tuntuu että nyt jo kamppailen asian kanssa. Tyhmää ehkä, mutta helpottaa tietää, että tää on elämäni tän hetkisiä suurimpia ”ongelmia” niin menee mulla ihan hyvin. Enkä usko, että ongelmana on edes itse ikä, vaan sen hetkinen elämäntilanne. Ehkä pitäisi alkaa taas unelmoida maailmanvalloittamisesta.
[…] Kyselin teiltä viime kuussa, millaisista asioista huomaatte, että ikää kertyy mittariin. Itsellenihän nämä ikäpohdinnat ovat nyt ajankohtaisia, koska ensi kuussa täytän täysiä kymmeniä, 30 vuotta. […]
[…] Kyselin teiltä viime kuussa, millaisista asioista huomaatte, että ikää kertyy mittariin. Itsellenihän nämä ikäpohdinnat ovat nyt ajankohtaisia, koska ensi kuussa täytän täysiä kymmeniä, 30 vuotta. […]
Mä en varmasti kyllä koskaan muistuta ulkoisesti mun äitiä. Olemme aivan eri maasta, näytän ihan isälleni 😀 Mutta sisäisesti : Kyllä vain, monin osin!