kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 26.08.2015

Nahkarotsi - turvavaate numero 1

Teksti
Karoliina Pentikäinen
17 kommenttia

Harva vaate herättää minussa yhtä paljon iloa kuin nahkatakki. Sain ensimmäisen ”nahka”takkini seiskaluokalla, kun ostimme samanlaiset tekonahkikset bestikseni kanssa Jyväskylän Seppälästä. Malli oli sellainen pitkä, ysärin lopussa muodissa ollut malli. Kannoimme samoja takkeja ylpeydellä ja asenteella. Tuli kovisolo. Tuosta hetkestä lähtien olen aina omistanut jonkinlaisen nahkiksen. Ja nahkatakki jos mikä onkin ollut paras turvavaatteeni jo 17 vuotta. Pitkän semi-goottitakin jälkeen minulla on ollut ainakin pystykauluksinen bikeri, ruskea pidempi 70-luvun nahkis ja tietysti ne 2000-luvun lyhyet pissisnahkikset, joissa oli resorihihat ja joita käytettiin kesät talvet kaiken kanssa (erityisesti hupparin, pepun yli vedetyn pitkän topin, leggareiden ja palestiinalaishuivin). Olen jo vuosia metsästänyt itselleni täydellistä nahkatakkia. Melkein hyvän löysinkin kolme vuotta sitten Tukholmasta JC:stä, mutta ei sekään täydellinen ollut. Se nimittäin oli aavistuksen liian lyhyt, ja vieläpä tekonahkaa. Se kuitenkin nyt sattui olemaan ainoa malli, joka oli tarpeeksi pieni ja niukka hartioistani, joten takki sai lähteä mukaan. Tuon JC:n tekonahkatakin piti olla vain väliostos kohti aitoa rotsia, mutta niinpä vaan kävi, että mikään takki tähän mennessä ei istunut yhtä hyvin. Kunnes tänä kesänä rakastuin: Löysin JC:stä saman Crocker-merkin aitonahkaisen isosiskon, joka minun oli PAKKO saada. Tässä oli takki, jota olin metsästänyt jo vuosia. Helsingissä – tietenkään – ei ollut enää kokoani, mutta onneksi vanha kunnon Jyväskylä pelasti taas kerran vaatekriisiltä, kun takki löytyi Jykylän JC:stä. Nahkarotsi on vaan ehdottomasti paras vaatekappale ikinä. Sen käyttöikä vuosien ja myös vuodenaikojen välillä on suuri. Se luo särmää vaatteeseen kuin vaatteeseen ja tekee olosta, aivan samalla tavalla kuin seiskaluokkalaisenakin, astetta coolimman. -Karoliina- P.S. Vinkiksi muillekin päärynämallisille pikkuhartoille: Crocker on ehdottomasti parhaiten istuva takki- ja paitamerkki!

// Takki, Crocker (JC) // Toppi, Gina Tricot // Housut, Lindex // Tennarit, Converse // Turbaani, Nurmi Clothing //

 

Kommentit (17)

Nahkatakki on hieno, mutta en ole itse oppinut millään sitä käyttämään, vaikka se olisi kätevä ja sopisi moniin asuihin. Jotenkin on ehkä juurikin liian ”kovisolo”, heh. 😀 Enkä oikein ole löytänyt hyvin istuvaakaan takkia… Mutta sitä oikeastaan tulin kommentoimaan, että voi miten mahtava tuo turbaani on päässäsi!

Nuo pissismallin takit oli muotia myös 6-7 vuotta sitten. En tietenkään silloin moista muotivillitystä hankkinut, olinhan tosi erilainen.. :’D omani hankin sitten kolmella eurolla kirpparilta kaksi vuotta sitten, ja siitä tuli ehdoton lemppari. Kunnes se hajosi. Uuden metsästäminen oli ihan kamalaa! Mistään ei löytynyt haluamaani resorimallia, vaan kaikki oli suorahihaisia ja -helmaisia, osassa myös vetoketju sivulle. Ei minulle passeli siis yhtään. Lopulta löysin uutukaiseni fb-kirpparilta, lasten mallisen. Kavennuksen jälkeen bueno. Kylläpä oli orpo puolivuotinen ilman nahkatakkia! Monikäyttöisin vaate mitä on 🙂
Lisäksi ymppään tähän toista asiaa. Itse tykkään hirveästi kommentoida blogeja, ja odotan innolla vastauksia. Olen ennenkin kommentoinut tästä aiheesta, ja anteeksi kun toistan itseäni. Harmittaa rullailla katsomaan, olisiko vastausta tullut, useiden postausten ja välilehtien taakse. Tämä vähän laannuttaa kommentointi-intoa. Oon kuitenkin kiitollinen siitä että vastaatte, sillä useat bloggaajat eivät koskaan vastaa tai vastaavat vain negatiivisiin kommentteihin. Ymmärrän toki että teilläkin on ihan oikeaakin elämää elettävänä, ja oon kiitollinen siitä että vastailette. Mutta pitkälle kauas selailu harmittaa. Osa kommentoijista varmasti ovat kaltaisiani, joille vastaus on tärkeä motivaatio jatkossa kommentointiin. Oon myös huomannut, että vastailemattomien bloggaajien tekstejä ei juurikaan enää kommentoida. Sinänsä sääli, sillä entisenä bloggaajana tiedän miten paljon kommentit piristää ja antaa motivaatiota. Puolin ja toisin 🙂

Siitä tuli nyt sekava tajunnanvirta blogikommenteista. Tiivistelmänä: Kiva että vastaatte, toiveissa olisi että hieman aikaisemmin.

Juuri täällä maratoonivastailen 🙂 Ja siis aina pyrin vastaamaan IHAN kaikkiin ajatuksella, mutta olen huomannut, että nykyisin sellaiset 2-3 vastausiltaa toimivat minulle parhaiten. Kiitti kommentista 🙂 Ihana kun kirjoittelet aina!

Oi kiitos IlonaSV!

Kaikkihan lähtee tosiaan oikeanmallisesta takista. Sen pitää tuntua toiselle iholle 🙂

Moi! Mistä toi sun ihana päähinesysteemi on? Se on kiva! : )

Voi jumanketa. Oon ennenkin maininnut, että kun meillä jostain asiasta puhutaan, aiheesta on pian blogissanne päivitys. No, tänään kiersin kaikki Helsingin liikkeet työpäivän jälkeen etsien olemattomille hartioilleni sopivaa nahkarotsia. Ei löytyny. Ja nyt kyllä ketuttaa, koska rotsisi on ihan täydellinen!

Katsoitko JC:stä? En siis kiertänyt kaikkia pk:n kauppoja!

Onpa upeita kuvia!

Vau, nuo lähikuvat susta! Sulla on kauniit silmät 🙂

Karoliina oonki kaivannut sun asukuvia!!! Toivottavasti teet vielä niitä ”viikon asu”-juttuja 😉

Kiitos, Laura! Tavoite olisi 🙂

Olipa tosiaan kumma sattuma 🙂

Kyllä, ollut taitava kuvaaja…;)

Kiitos S! Ja Esko tosiaan onnistui kuvissa hienosti!

[…] niin se kyllä minustakin kävi kivasti. Käytinkin turbaania lopulta todella paljon. Festareilla, arkena ja vaikkapa tuolla Hobbarin kuvauksissa, ja aloin jo harmitella syksyn tullessa, että turbaanikelit […]

Juu pyörähdin viimeisenä, mutta en enää siellä katsonut tarpeeksi tarkkaan. Kaikki nahkatakit olivat kovin korkealla, enkä jaksanut pyytää apua myyjiltä, kun alkoi olla kiire kotiin. Hullua vaan, kun epäonnistuneen shoppailureissun jälkeen istahdin koneelle, ja täällä onkin kuin tilauksesta nahkatakkijuttua. 🙂

Itsekin ekan nahkatakkini ostin seiskalla kirpparilta: helma leveni alaspäin ja taisi siinä vyökin roikkua. Sitten niitä alkoi tulla erivärisinä – yleensä kirpparilöytöjä 70-luvulta, koska ne on tosi kapeita hartioista.

Kiitti joka tapauksessa tuosta Crocker-vinkistä. Ehkä vielä tärppää!

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X