Kun kirjoittelin teille muutama viikko sitten ruuasta, olin jo melkein varma, että meillä aletaan syksyn tullen syödä pelkkää luomulihaa.
Teidän kommenttinne saivat minut kuitenkin mietteliääksi. Toisin sanoen: Yhtä pihalla tässä ruokaskenessä ollaan kuin ennenkin. Jopa enemmänkin vielä.
Tuli tunne, että ruuan suhteen ei voi tehdä oikeita ratkaisuja. Vai mitä sanotte, kun samassa viestiketjussa oli näinkin erilaisia näkemyksiä: Luomu on hyvästä, mutta sitten kuitenkin myös kotimaisia tavallisia tiloja tulisi tukea. Luomu ei meinaa eläinten olojen paremmuutta, ja sitten kuitenkin meinaa. Lihaa käsketään korvata soijalla, vaan onpa se soijakin sitten pahasta. Vapaa kana ei ole yhtään vapaa, ja luomu-munakin on semi-huijausta. Plaah! Vaikeaksi tilanteen teki se, että tiesin teidän kaikkien olevan omalla tavallanne oikeassa kommenteissanne. Tosin vaan eri näkökulmista katseltuna.
Niinpä päätin jäädyttää tämän luomu-himoni hetkeksi. Päätin, että ostan luomua, jos sitä on ja rahapussi antaa myöden. Kotimaista lihaa suosin aina, samoin niitä luomu-tuotteita, jossa maku ylittää reilusti normaalin (esim. maito ja kananmunat).
Luomuilun sijaan päätin, että meillä syödään syksyllä enemmän kasviksia ja ennen kaikkea UUSIA ruokia. Jos saisin intoa kokkailuun siitä, että ihan oikeasti rohkaistuisin koittamaan jotain ihan uutta. Jopa ohjeiden kautta, koska yleensä kokkaan aina päästäni. Tällä viikolla meillä onkin jo syöty tonnikala-spagettivuokaa uusimman Pirkka-lehden ohjeella (vähän tuunattuna), sekä Helmi-puuroa (koska maito meinasi mennä vanhaksi) jämäainessämpylöiden kanssa!
Ruokavallankummous yritetään suorittaa myös F:n kanssa. Kesä ja kesän herkut ovat tehneet F:stä ronkelin. Moni ruoka on ”yök”, herkkuhimo on jatkuva ja muutenkin ruokailun aikana seilaaminen ympäri kämppää on lisääntynyt. No, sehän on tietysti löysistyneen kasvatusotteen tulosta, joten nyt pitää meidän vanhempien ennen kaikkea ryhdistäytyä. Jos ruoka ei maistu, vaihtoehtoruokaa ei tarjota. Eikä ruuan jälkeen voi heti suunnata välipalaa naposteleen.Ugh!
Kuka muu tuntee elävänsä ristitulessa kaikkien ruoka- ja ravintoneuvojen keskellä?
Nyt menen syömään iltapalaksi protskurahkaa, koska protskua pitää syödä… Tai sitten ei. Juuri luin, että suomalaiset syövät liikaa pro-valmisteita. Oi voi!
-Karoliina-
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
Kommentit (27)
Ei ole helppoa syödä ja syöttää jälkikasvua!
Itse yritän nauttia perheen kanssa niistä ruuista, joita valmistui aikanaan mummoni keittiössä. Tulee niin turvallinen olo, kun tekee ruskean kastikkeen lihapullien kylkeen vanhalla valuurautapannulla 🙂
Ja suomalaisesta ruokaperinnöstä löytyy paljon opeteltavaa, melkein unohdettuja juttuja, kuten vaikka silakkalaatikko.
Lisäksi on aina nautinto, kun aikaa ja voimia riittää laittaa ruokaa alusta loppuun asti. Ei siis kiireessä eilistä tai puolivalmista. Yritän panostaa tänä syksynä moiseen.
Ihana teksti jonka voisi kiteyttää ”Ajattelen, enkä ole fanaattinen”.
Mielestäni ruoan pitää olla hyvää, mutta jos mieli tekee saarioisten maksalaatikkoa, niin antaa mennä. Edes lapsi ei yhdestä eineksestä mene pilalle. Kierrätän alumiinit (jopa kermaviilipurkin kannet tunnollisesti), paperit, pahvit ja lasit. Silti tai siksi en pode syyllisyyttä kuumista pitkistä suihkuista tai kylvyistä. Olen ollut yli 20vuotta kasvissyöjä, silti käytän turkiksia. En usko että meitä viherpiipertäjiä on riittävästi jotta turkistarhaus oikeasti loppuisi. Joten kannatan eläinten elinolosuhteiden parantamista ja kovaa valvontaa. En halua, että tarhaus on pelkästään Uralin toisella puolen pelkästään paikallisessa valvonnassa.
Joudun lukemaan tuotetekstit ruokakaupassa allergioiden vuoksi. Siksi en pode huonoa omaatuntoa etten jaksa lukea ja välittää gm-maissitärkkelyksestä. Pyrin valitsemaan luomua, jos siinä on järkeä. Luomu+rahti, kuka ja mikä voittaa? Syön puhtaampaa, ja pidän kehostani sisäisesti huolta, eikö? Pitkän rahdin vuoksi hedelmä on poimittu raakana, joten maku kärsii. Ja se rahdin ilmastovaikutus… Aina ei vaan voi voittaa. Elämä on valintoja.
Jos oikeasti kiinnostaa eläinten hyvinvointi, suosittelen lukemaan Elina Lappalaisen kirjan Syötäväksi kasvatettu. Puolueeton kuvaus suomalaisista tuotantoeläimistä. Samalta kirjailijalta on myös lasten versio, Nakki lautasella, josta oman tuttavapiirin lapset ovat olleet haltioissaan. Tsemppiä ruokatuskailuhuin, täällä podetaan ihan samoja.
Aurinkoista syksyä teille kaikille!
Kyllä! Mustakin tuntuu usein, että kaikki syöminen on väärin ja pahasta 😀 siksi yritän olla lukematta enää uusia juttuja. Siis itselleni uusia. Luotan puhtaaseen ruokaan tai sanotaan että mahdollisimman puhtaaseen. Kyllä meillä silti syödään leipää ja maitotuotteita, mutta niissäkin suosin mahdollisimman lyhyitä ainesosalistoja.
Ja kyllä, liika proteiini, kuten liika kaikki, muuttuu ennen pitkää rasvaksi. Kohtuus. Kaikessa.
P.S. kiitos Itsinesille ravintoaineiden tasapainon löytymisestä 😉
Jep jep, nää on juurikin niitä juttuja että teet niin tai näin niin aina menee väärin päin. Aina on tutkimuksia puolesta ja aina vastaan ja aina ihmisiä tukemassa ja taidokkaasti argumentoimassa sitä omaa kantaansa. Koen ehdottomasti hankalimmaksi jutuksi oman lapsen ruokkimisen. Haluaisi vaalia rakkaudella ja tarjota vaan parasta mutta sepä vasta mielenkiintoista onkin että mikä nyt sitten on sitä parasta. Huoh. Joskus toivoisin että en olisi niin kiinnostunut ja tietoinen kaikesta, vaan menisin lampaana yleisten suositusten mukaan ja olisin tyytyväinen kun teen kuten sanotaan, mutta kun ei. Musta ei vaan ole siihenkään :’)
Mä kans pyörittelen kaikkia lehtiä ja selaan sivuja yrittäen epätoivosesti löytää uusia ruokia arkeen. Nyt on pyörinä ajatuksissa kokeilla kun kuulin joskus takaperin radiosta kun joku oli tehnyt niin että kotona oli laitettu kartta seinään ja lapset saanut valita aina kerran viikossa jonkun maan ja sitten on etitty joku sen maalainen ruoka ja tehty sitä, ja vaikka ruuat oli ollu välillä tosi outoja oli lapset maistanu rohkeesti kun olivat itse saanut olla mukana vaikuttamassa siihen mitä syödään. Ajatuksen tasolla ainakin kuullostaa jännälle ja oon jo päässäni jatkanu ideaa esimerkiksi ihan vaan suomen läpikäymisellä, mikä on missäkin maakunnassa oikeen perinneruoka.
Minä!
Ahdistus sentään. 😀
Just näin. Mikään vaihtoehto ei toiselta kantilta ole hyvä. Aina kaikessa on hyvät ja huonot puolet. Just samasta hoksaamastasi syystä en itse kiinnitä ruokahifistelyyn mitään huomiota. Koska aina kaikki on toiselta kantilta huono vaihtoehto ja pilaa maapallon, elimistön, eläimet tai ihmiset. Ruokaa on kuitenkin pakko syödä, ja mieluiten teen sen ilman huonoa omaatuntoa sen syömisestä. Ostan mitä haluan, teen mitä haluan, syön mitä haluan ja nautin ruuastani. Siinä tärkeimmät. Helpointa ja huolettominta ikinä. Perusruokakorin tuotteet ovat kuitenkin automaattisesti aina se jollain lailla minulle paras vaihtoehto. Lihassa puhuu kotimaisuus, pastassa hinta, maitotuotteissa maku jne jne. Se on jo niin peruskauraa, ettei tule pohdittua sen ekologisuutta, kotimaisuutta, maapallon kuolemista, kuolleita eläimiä, sun muita valintani aiheuttamia välttämättömyyksiä. Jos kaikesta alkaisi kantaa huonoa omaatuntoa, hukkuisi pian huonoon omaantuntoon.
mä oon pariin kertaan lukenut kirjan ”miksi ranskalaiset lapset syövät aivan kaikkea”. tykkään tosi paljon ja sopii monessa suhteessa mun kasvatustyyliini. siinä myös paljon asiaa ylipäänsä ruuasta ja ranskalaisten ruokafilosofiasta verrattuna esim. pohjois-amerikkalaiseen tyyliin. suomi varmaan sijoittuu noiden kahden ääripään keskivaiheille.
uusien ruokien kokeilu, no niinpä! kun muistais taas!
kivaa arkea!
Minun mielestäni noita mainitsemiasi asioita, maapallon kuolemista muun muassa, olisi syytä miettiä ja potea huonoa omaatuntoakin jos syytä on. Me ihmiset nimittäin tällä hetkellä kulutamme selvästi enemmän luonnonvaroja kuin maapallo tuottaa lisää. Näin ei vaan voi jatkaa ikuisesti. Todellakin olisi syytä kiinnittää tähän huomiota!
Minusta sinä Karoliina olet tehnyt todella tärkeän päätöksen, juuri kasvisten lisääminen (ja lihan vähentäminen) on tärkeä ekoteko. Lihan tuottaminen vaatii TODELLA paljon enemmän luonnonvaroja kuin kasvisten.
Ja vielä siitä soijasta sen verran, että muitakin proteiininlähteitä on: pavut, linssit, kvinoa ym..
Kyllä ollaan ristiriitaisissa tunnelmissa, varsinkin lihan suhteen ja vielä erityisesti broilerin. Mun kompromissi on tällä hetkellä luomumaito, luomumunat ja kasvisten lisääminen. Muuhun ei rahkeet nyt riitä… 🙂
Minusta luomua tärkeämpää on kotimaisten- ja lähiruokien suosiminen. Kotimainen ruoka on paljon puhtaampaa kuin ulkomaalainen ja samalla kotimaisen ruoan ostaminen lisää työpaikkoja Suomeen 🙂
Vaikka ei nyt ihan täysin luomuilemaan lähtisi, kotimainen ruoka on luomuttomanakin varmaan maailman puhtainta, joten ehkä sopiva tasapaino luomun suhteen löytyy olematta täysin ehdoton luomun suhteen. 🙂 Maailman ääristä rahdatun kyseenalaisen tonnikalan kokisin silti olevan täysin ääripäästä luomulihan kanssa….
Olet ihan oikeassa. Oletko lukenut Safkaa Skideille? Huippuja old school -reseptejä!
Wau! Upeasti tiivistetty. Otan tuon mun iskulauseeksi : ”Ajattelen, enkä ole fanaattinen” !
Kiitos vinkistä!!
Mun pitäisi alkaa taas Itsines-jumppaamaan!
Lapsen ruokkiminen onkin vaikeaa. SiinäKIN voi saada aikaan syyllistymisfiilikset.
Oho! Onpa jännä idis !!
Voi meitä 😀
Hop: Ymmärrän hyvin ajatuksesi! JaMaire: Hyvä huomio nuo muutkin protskun lähteet!
OO! Kuulostaa hyvälle. Taitaa löytyä ihan suomeksikin käännettynä?
Kuulostaa tutulle 🙂
Hyviä pointteja 🙂
Juuri niin!
Hah hahhaaa 😀 No hyvä! Lopetetaanpa se!
Hei ja vedenjuonnistakaan ei ole enää tutkitusti mitään hyötyä! 😀 😀