Kun kirjoittaa blogia ja puhuu bloggaamisesta lähinnä vain toisten bloggaajien kanssa, hämärtyy välillä se fakta, ettei lukija tiedä postausten taustaa, syntyprosessia, eikä käytänteitä.
Ja koska aika-ajoin postaaminen ja siihen liittyvät asiat nousevat keskustelunaiheiksi, ajattelin, että olisi varmaan hyvä kertoa, mitä Kolmistaan-blogi näin kirjoittajan näkökulmasta on. Niin, ja mitä se minusta toisaalta ei ole.
Minulle bloggaaminen on työn ja harrastuksen välimuoto. Teen sitä kyllä järjestelmällisesti ja liki päivittäin, mutta en silti sillä intensiteetillä kuin vaikka omaa ”oikeaa” työtäni. Toisaalta työksi bloggaamisen tekee se, että saan siitä kirjoituspalkkion ja minua sitovat tietyt reunaehdot. Harrastukseksi sen tekee ehkä se, että täällä olen täysin oman itseni herra. Jos postaustahtia ei lasketa, saan tehdä tai olla tekemättä täällä juuri niitä asioita, joita henkilökohtaisesti haluan. Niin ja onhan tämä melkein aina tosi kivaakin – sellaista työn ja harrastuksen minun mielestäni muutenkin pitäisi olla!
Harrastukseksi bloggaamisen tekee myös se, että siihen käytetty aika on se, mitä harrastukselle voi antaa. Joskus harmittaa, että hyvästä aiheesta tulee kirjoittaa illan ainoassa vapaassa hetkessä liian nopeasti tai että en pääse johonkin mielenkiintoiseen tapahtumaan päivätöideni vuoksi. Olen kuitenkin tehnyt sovun itseni kanssa tämän asian suhteen. Teen postaukset sillä energialla ja sillä ajalla, joka minulle on suotu.
Jotkut ovat kommentoineet postausten sisältöä. Toisen mielestä arkea pitäisi olla enemmän, toisen mielestä taas arjen sijaan syvälliset pohdinnat ovat kaiken a ja o. Itse ajattelen niin, että Kolmistaan on life style -blogi, johon kuuluvat monenlaiset, toistensa kanssa hyvinkin vaihtelevat, aiheet. Blogi, jossa pinta ja syvällinen, huolellisesti muokattu sisältö ja kännykällä naputetut pikapostaukset vuorottelevat. Se on myös linja, jonka haluan jatkossakin pitää! Se on minunnäköiseni sisältö ja siinä kai blogien idea onkin : Kirjoittajan täytyy olla siinä fiiliksessä mukana, josta kirjoittaa. Joskus on pinnallinen pikapostausolo, joskus tekee mieli panostaa pilkun ja kamerakulman paikkaan. Joskus tekee mieli avautua, joskus hämmästellä lastenvaatemerkin saumoja. Ja sellaistahan elämäkin – ainakin minun – on. Välillä kepeää, välillä mutkikkaampaa. Ajatusta vaativaa.
Tiedän, ettei kaikkia voi miellyttää kaikilla teksteillä, joten olen päättänyt alusta asti tehdä tätä juttua niin, että se miellyttää minua itseäni. Vaikka toki vinkit ja mielipiteenne luenkin tarkkaavaisesti. Olisi kuitenkin vaarallista lähteä kumartelemaan joka suuntaan. Silloin menettäisin jotain arvokasta, enkä usko, että lopputulos ainakaan parantuisi. Onneksi ihanat ja fiksut lukijat osaavat valita. He tulevat silloin blogiin, kun postaus miellyttää. Jättävät lukematta, jos aihe ei nappaa. Niinhän sen pitääkin olla! Niinhän me teemme niin kirjastossa, lehtien sivuilla kuin telkkarin kaukosäädintäkin käyttäessä.
Joskus kummastelen blogikommenttien ja sieltä ajoittain kumpuavan ilmapiirin suhdetta lukijamääriin. Esimerkiksi nyt, vaikka kritiikkiä on tullut tavanomaista enemmän, lukijamääräni ovat vain kasvaneet jo entisestäänkin korkeista lukemista. On ollut vähän vaikeakin suhtautua asiaan.
Se, mitä Kolmistaan ei ole, on varmasti tullut ehkä jo huomattuakin. Tiedän, että joitain teistä harmittaa, ettei Kolmistaan ole minun päiväkirjani eikä terapiakeinoni, vaikka siellä puhutaankin joskus minulle hyvin henkilökohtaisista asioista. Minusta blogit ovat tärkeä väylä ihmisten väliseen ymmärrykseen ja vuoropuheluun, ja haluan tietysti olla mukana tässä. Se, kuinka sen teen, on kuitenkin toinen juttu. Vaikka blogissa onkin osa elämääni, ei siellä ole kaikki. Varsinkin F:n suhteen linjani on vakaa ja melko pidättyväinen. Ihanaa, että olette kunnioittaneet sitä!
Ja mitä tuohon syvällisyyteen tulee, tekosyvällisyys on minusta vastenmielistä. Siksipä en kirjoita tänne henkeviä kuin silloin, kun on sellainen olo. Silloin, kun oikeasti jotain sanottavaa tai mutusteltavaa. Väkisin väännetty syvällisyys ei ole mielestäni syvällisyyttä, korkeintaan huomionhakuista sananhelinää ja klikkien kalastelua. Ja hei: Yrittäkääpä itse olla henkeviä seitsemänä päivänä viikossa, vuosien ajan. Voin sanoa, että uutta ajateltavaa ei ihan joka päivälle löydy.Ainakaan minulta! Joskus ihan oikeasti päivän vaativin teema omassa päänupissani on pyykkien värinmukainen lajittelu tai iltalenkin kilometrit.
Lopuksi haluan sanoa, että Kolmistaan on ollut minulle aina hyvän mielen paikka, jossa kommenttiboksin fiksut ihmiset kohtaavat. Olen ollut kauhean ylpeä siitä, että minun lukijoideni sydämen sivistys näkyy. Uskon, että minun lisäkseni moni lukija, joka ei koskaan edes kommentoi, voi oppia ei vain postauksista, vaan ennen kaikkea kommenteista. Toivonkin, että blogitekstit nostaisivat esille myös erilaisia lukijoiden näkökulmia ja vilkkaitakin keskusteluja. Kuitenkin niin, ettei kukaan pahoittaisi mieltään tai ajattelisi, ettei uskalla kertoa omaa kantaansa.
Kolmistaan on urbaani perheblogi maalaisjuntilla twisitillä. Edelleen, vaikka luonnollisesti blogi hakeekin nyt uutta muotooan aivan samalla tavalla kuin minäkin teen.
-Karoliina-
toppi ja kimono, Carlings (saatu) // housut, Vila // kengät, H&M
Kuva: Auroora Aamurusko
Kommentit (40)
Näytät tosi kauniilta, eriltä kuin ennen.
K ja E eivät olleet naimisissa vaan avoliitossa, mutta siinä olen samaa mieltä, että K näyttää freshimmältä ja hehkuvammalta. Tottakai stressi ja eron prosessointi vaikuttaa, itsestäni huomaa myös ulkoisesti, milloin henkinen tasapaino järkkyy. Ihanaa tulevaa kesää K ja F!
Hyviä näkökulmia toit esiin. Ja juuri noin kirjoittamisen tulee mielestäni mennäkin. Sinä kirjoitat omannäköistäsi blogia ja se on hyvä juuri niin. Itsekin olen pohtinut, vaikka en omaa blogia kirjoitakaan, tätä joidenkin lukijoiden tapaa kommentoida hyvinkin negatiivisesti kirjoituksiin. Mitä siitä jää käteen kenellekään? Miksi he eivät siirry lukemaan heille itselle mieluista sisältöä? Tämä näkyy siis muidenkin blogien kommenttikentissä, joissakin useammin, joissakin toisinaan. Toivottavasti jatkat kirjoittamista samaan tyyliin ja pitkään! Sun blogissa on just hyvä yhdistelmä kaikkea mielenkinntoista. 🙂
Niinhän se on, että kun kumartaa yhteen suuntaan niin pyllistää toiseen. Kaikkia ei voi miellyttää, ja miksi pitäisi? Tärkeintähän blogissa on se, mitä se antaa kirjoittajalleen – esimerkiksi minulla 2 tunnin breikin jäytävästä kivusta.
Näin satunnaisena lukijana kannustan vain jatkamaan omalla tyylillä ja sillä fiiliksellä, mitä milloinkin ja miten milloinkin! Aurinkoista kesän alkua!
Ah sä näytät ihanalta tässä! Nyt on hyvä tyyli ja hyvät hiukset! Mä haluun kans ton topin ja kimonon, onkohan niitä vielä ja tarkempi nimi?
Nykyään olet todella kaunis ja näytät vapautuneelta. Ei ole enää tiukkoja kampauksia ja niitä banaani- ja papukaijapuseroita. Tällaiset uudet vaatteet pukevat sinua todella.
Negatiivisuus taitaa olla kateutta. Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos hyvästä blogista!
Hyvin kirjoitettu, taas kerran! Oon ihan samaa mieltä siitä, että postaaminen on aika fiilispohjaista. Jos mieli on raskas ei pysty kirjoittamaan postausta siitä, mikä kaikki on just nyt kivasti ja toisinpäin. Ja ”sydämen sivistys”, mikä loistava termi! 🙂
Juuri näin, minä ainakin pidän tällaisesta linjasta! Vaikken niin tykkääkään mainospostauksista. Enkä mainoksista muutenkaan ?
Minusta tämä blogi kuvastaa sinua oikein hyvin juurikin tuon aihealueiden takia. Minusta on hienoa että vaikka olet läpikäynyt eron, johon johti varmasti monet ja kimurantitkin asiat olet silti jättänyt sillä mässäilyn vähemmälle kunnioituksesta lastasi exääsi ja yhteisiä ystäviänne ja sukulaisianne kohtaan. Arvostan. Tunteistaan saa ja pitääkin puhua olet kuitenkin tehnyt sen hallitusti. Se että kirjoitat välillä kepeitäkin aaioita on vain hyvä. Ei lukijakunnallakaan ole päivittäin syvällisyys moodi päällä.
Blogiasi on ilo lukea juuri siksi kun tyylisi on tunnistettava. Olen lukenut tekstejäsi kaksplussan ajoista asti, ja uskon että tunnistaisin tyylisi ilman kuvia ja allekirjoitustakin.
Off topic: Luulin aina että otsis on sulla Se-juttu, mutta olet jopa entistä kauniimpi ilman otsista! Tavallaan nuoremman näköinen, mutta silti aikuisempi 😀
Tykkään blogistasi 🙂 Löysin vasta äskettäin tänne, seurasin aikanaan iholla sarjaa mistä muistin sinut. Keep up the good work – tai hobby, miten haluaa ottaa.
Aurinkoa päiviisi! <3
Blogisi on hyvä ja luen melkein kaikki postaukset. Ainoa miinus tulee mielestäni kommenttikentästä. Vastaukset kommentteihin ovat usein hyvin lyhyitä ja välillä vähän töksähteleviä. Parempi olisi vastata vain sellaisiin kommentteihin, joita todella haluaa kommentoida ja jättää muut kommentoimatta. Kommenttikentän kautta lukijat pääsevät parhaimmillaan keskustelemaan sekä sinun kanssasi että toistensa kanssa. Usein jätän kommentoimatta juuri sen takia, kun tuntuu ettei siitä ole juuri lisäarvoa kenellekään. En tiedä, onko tällä vaikutusta moniin negatiivisiin kommentteihin….
Kateus on meillä suomalaisilla aika verissä.. se saattaa lisätä myös negatiivista kommentointia. Olet hurjan kaunis ja jo se saattaa ottaa joitakin pattiin 😉 (heh, lähipiirin miehet seurasivat aikoinaan iholla -sarjaa vain ja ainoastaan sen takia, että näkisivät sun vilahtavan ruudussa :D)
Pääasia, että pidät blogisi juuri sellaisena kuin itse haluat. Se on ainoa tie saada tästä sun näköinen 🙂
Voi hyvä luoja, että näytät kauniilta ja freesiltä! En tiedä saako näin edes sanoa, mutta avioero on tehnyt sinulle hyvää ja nuorentanut sinua noin 20 vuotta. Ennen näytit hieman sairaalloiselta, stressaantuneelta ja kokoonpainuneelta, nyt hehkut ja olet puhjennut kukkaan! Vau!
moikka. oon kysynyt sulta kahdessa eri postauksessa sun käsivarressa olevasta tauoinnista ja onko sillä joku tarina. et ole vastannut komentteihini mitään. voisitko vastata edes sen jos et aio tatuointiasi sen enempää avata. sehän on ihan ok sekin. hyvä blogi ja aiheet muavan laajoja.
Juuri näin ja iso peukku! ?
Mielestäni blogisi on mahtava juuri tällaisena, elämänmakuisena, kuin se nyt on<3
Minä ainakin tykkään juuri sinun tavasta kirjoittaa ja tuoda asioita sinun näkökulmasta. Jatka samaa linjaa. .kaikkia ei voi miellyttää?
Ihanaa ja aurinkoista toukokuuta ??
Ihan samaan kiinnitin huomiota. Kaunis olet aina ollut, nyt kuitenkin olemuksessa on jotain uutta. Jotain raikasta. Jotain virkistävää. Jotain keväistä.
Kiitos ja ihanaa kesää, elle!
Kiitos, Maria 🙂
Voi sinua :/ Tsemppiä!!
Kiitos, Elli! Ja sulle myös 🙂
Ei löytynyt enää nettikaupasta, mutta kivijalka-Carlingseissa olen nähnyt!
Kiitos Kirsi…tosin: Taisin juuri tilata banaanimekon 😀
Kiitos ja kivaa kesää!
Totta. Kirjoittamiseen todella vaikuttaa fiilis ja se ihan aito elämä.
🙂
Hehkut oikein kauneutta ja vahvuutta. Seisot vahvasti omilla jaloillasi ja elät itsesi näköistä elämää! Blogisi on juuri hyvä näin. Hyviä.näkökulmia toit esille. Kaikkia ei voi blogilla miellyttää, eikä pidäkkään. Kirjoitustyylisi ja tapasi pohtia asioita pitävät lukijan kiinnostuksen yllä! Ihanaa kevättä!
Oi ihanaa. Kumarrus: En tiennyt, että juuri kukaan on lukenut mun sepustuksia niin kauan.
Mäkin luulin, että otsis on se juttu, mutta nyt on ihanaa, koska pidempi otsatukka on niin huoleton käytössä.
Samoin <3
Tosi fiksu kommentti kommentteihin vastaamisesta. Olet varmasti oikeassa!
Ihanaa kevättä 🙂
Kiitos Mari! Paremmalta myös tuntuu 🙂
Moikka! Mun vastaustahti on vähän hidas, enkä missään nimessä tahallani jätä vastaamatta. Kädessä lukee Fides – usko.
Kiitos, Laamu!!
<3
Kiitos ja aurinkoa!
Kiitos teille <3
Kiitos. Ja olen iloinen, että linjani asioiden käsittelyssä on välittynyt teille lukijoille asti 🙂