Ystävyyden tekoja

Olin torstaina flunssaisena kotona, kun ystäväni tuli yllättäen piipahtamaan. Hän toi mukanaan ruuat ja kakut, sekä nappasi F:n lopulta mukaansa asioilleen.  

Olin antanut F:n jäädä kanssani kotiin sairauslomapäiväksi, koska hän oli sitä itse toivoinut ja minä taas en myöskään kiljunut riemusta siitä ajatuksesta, olisin lähtenyt bussilla siinä olotilassa kuljettelemaan tyttöä päiväkotiin ja takaisin. Mutta virhehän se oli! Jo 12 aikaan kotona olo alkoi tökkiä häntä ja minä taas toivoin, että olisin voinut olla ihan hiljaisessa asunnossa.

Siksi ystävän teko oli niin ihana. Sain hetken nukkua flunssaani pois ja kun kotiin tuli iloinen tyttö tuliaiskukan kanssa, tuli aika onnekas olo. Miten mahtavaa, että ympärilläni on näin avuliaita ja mutkattomia tyyppejä.

Minusta rakkaus on ennen kaikkea tekoja. Ja niin on kyllä monelta osin ystävyyskin. Harmittaakin ihan hirveästi, että oman arjen keskellä yhä harvemmin tulee yllätettyä ystäviä millään konkreettisella teolla. Tuntuu sille, että pelkästään se, että välillä ehtii soittaa tai laittaa viestin, on jo välillä paljon. Hitsin ruuhkavuodet!

-Karoliina-