Nykyaikana on todella tärkeää profiloitua ja luoda oma brändinsä. Myös jokainen itseään kunnioittava vanhempi päättää oman linjansa jo lapsen odotusaikana. Päätetään, ollaanko luomuperhepetivanhempia, elämysvanhempia vai kenties kansainvälisyyteen buustaavia akateemisia vanhempia.
Itsehän en tajunnut profiloitua vielä tuolloin, mutta onneksi myöhemminkään ei ollut liian myöhäistä. Olen nimittäin sattumoisin ja ilman suunnittelua luonut itselleni profiilin.
Kaikki tapahtui ikään kuin vahingossa, omista geneettisistä lähtökohdistani käsin ilmeisesti aivan luonnollisesti. Olin uumoillut, että saattaisin olla niitä ei-mitään-kummoista-vanhempia, mutta läheltä tuleva asiakaspalaute sai minut tajuamaan, että onhan minullakin oma linjani.
Mikä helpotus, että olin brändäytynyt ikään kuin itsestään. Kommentti ”ihan tylsää, täällä on siivouspäiviä ja sääntöjä” viimein niittasi, että en ollut mikä tahansa ihminen. Olen tylsä vanhempi!
Nyt mietin, kuinka jatkaisin tästä eteenpäin. Jokainen 2016-luvun ihminenhän tietää, ettei pelkkä oikea brändäys ole tie onneen, vaan pitkäaikaset tulokset saavutetaan kovalla työnteolla ja brändin vahvistamisella. Olenkin tällä viikolla tarjonnut yököttävää pulled porkia, vaatinut konditionaalin käyttöä ja kieltäytynyt ostamasta 54 grammaa sokeria keskiviikkoiltapäivänä. Jo nyt tulokset alkavat näkyä : Asiakastyytyväisyys laskee (on ollut puhetta jopa reklamaatioista), mutta sehän ei haittaa : Tämä kaikkihan todistaa vain sen, että roolini on stabiloitunut omaan uomaansa!
-Karoliina-
Kuva: Janita Autio
Lippis, H&M // Paita, Vimma Company (saatu)
Kommentit (10)
Olipa hauska postaus!! Jatka valitsemallasi (vai pitäisikö sanoa:valikoituneella) linjallasi. Sillä tavoin kasvaa hyviä lapsia 🙂
Itse nuorten parissa työskenteleväni sanon myös, että jatka samaa rataa! Oman kokemukseni mukaan nimenomaan säännöt tuovat rajoja ja rakkautta, rajaton taas mielipahaa myöhemmällä iällä. Kannatan sääntöjä! Perustelujen kera tietysti, en mielivaltaista vallankäyttöä.
Eli rivien välistä lukemalla toisella vanhemmalla löperömpi ote kasvatukseen ja se sinua kismittää.. miksi puitte näitä edelleen julkisesti? Kiusallista uudelle kumppanille…
Apua! Nyt kyllä ehkä saatoit ylitulkita liikaa. Itse en tässä ajatellut sekuntiakaan vertailuasetelmaa. Ja ainakin minun kokemukseni mukaan kukaan vanhempi ei ole kenenkään klooni, ei edes yhdessä olevat. Ja lapset testaavat vanhempiaan niin ydinperheessä kuin eroperheissäkin.
Muutenkin voisin tähän väliin jo todeta, että ehkä meidän kahden saman lapsen vanhemman, ja kahden blogin pitäjän sanomisia ja olemisia ei kannata aina asettaa vertailuasetelmaan.
Tulee vähän hölmö olo, että uskaltaako täällä puhu enää mitään elämästään, kun aina on mahdollisuus lukea se sellaisten lasien läpi, että se – hyvä tai huono teksti – olisi mukamas isku toista vastaan. Voin rehellisesti sanoa, ettei näin ole. Siihen ei ole tarvetta ja se olisi ilkeää. Ja kaiken lisäksi : Katse on tässä hetkessä ja tulevassa, ei menneessä.
Kumpaakin blogia lukevana (enkä rivien välistä kumpaakaan) on sanottava, että hienosti kunnioitatte toisianne ex-puolisoina ja lapsenne vanhempana säulyttäen silti avoimen ja elämän makuisen otteen kirjoituksissanne.
Ikävä on huomata, että toiset tuntuvat jatkuvasti lukevan rivien välejä ja löytävän piikkejä ja kuittailuja sieltä mihin niitä ei ole kirjoitettu. Mutta ehkä tämä kertoo enemmän lukijoista itsestään.
Kiitos ihanasta blogista ja onnittelut aikuismaisesta erosta.
Ps. Aivan ihana look! Magee paita!
Pitäneet vielä sanoa tuosta ”julkisesta puimisesta.” : Tämä on julkinen perheblogi, joten täällä puidaan julkisesti vanhemmuutta. Edelleen. Ja jatkossakin.
Öö? Just. Itse päättelet ”rivien välistä” ja sitten syytät bloggaria eron julkisesta puhumisesta. Kyllä lapset päiväkodista, koulusta, isovanhemmilta, lapsenvahdeilta ja kavereideltakin saavat tosi pieninä ideoita, että voi syödä karkkia, juoda limua, valvoa myöhään jne. Sitä paitsi eroperheessä mutta muutenkin on ihan normaalia, että lapsi hakee rajoja mm näillä klassisilla isi antaa syödä karkkia/ kaikki kaveritkin saa pelata Pokémon gota -jutuilla. Nämä jutut eivät myöskään aina pidä paikkaansa. Meillä sanotaan aina: ”ajaa, mutta täällä tehdään näin”.
Ihana! Ja kuinka helpottavaa on huomata, että en ole ainoa tähän ryhmään profiloitunut vanhempi 🙂 Terkkuja sinne <3
Samoin <3
Jatketaan, kun en muutakaan osaa 😀