Kummius - ystävyyden avioliitto

Tänään vietettiin uuden uutukaisen kummityttäreni nimiäisjuhlaa. Kun Iris pyysi minua Isla-tyttärensä kummiksi, olin ihan hirvittävän otettu. Jo toisen kerran vuoden sisällä sain kunnian olla kummi rakkaan ystäväni tyttärelle.

Kummius on tietysti tärkeä side kummilapsen ja kummin välillä, mutta ennen kaikkea se on minusta ystävysten side. Kun antaa oman lapsensa ystävänsä kummilapseksi, viestii sillä samalla, että haluaa pitää ystävän elämässään koko elämänsä. Kun miettii tarkemmin, kummius on kuin ystävyyden avioliitto; sillä sidotaan kaksi perhettä yhteen. Mikä voisikaan olla suurempi kunnianosoitus?

Kummin valinta onkin minusta ihan hirveän vaikea tehtävä. Sitä voi järkeillä tai valita tunteella, mutta loppupeleissä – kuten avioliitossa – ei tiedä, viekö elämä erilleen vai pitääkö yhdessä. Toki kummiudessa ja avioliitossa tahto merkitsee paljon, mutta sitten toisaalta: Toteutuuko homman idea, jos se vedetään koko prosessi ja vuodet hampaat irvessä läpi?

Luulenpa, että tässä tapauksessa kurjien ajatusten miettimeselle ei kuitenkaan ole syytä. Tämä rakkaussuhde tulee kestämään ikuisesti. 

Nyt taidan kömpiä nimiäisajatukset mielessäni jo sänkyyn sinkin, inkiväärin, teen ja villasukkien saattelemana. Huitelin viikonloppuna jo Converseissa nilkat paljaana ja tuntuu sille, että taisin vähän vilustuttaa itseni.

-Karoliina-

Kuvat: Esa Määttä