Perhe-elämä on oikeasti aika ihanaa...vaikka sen unohdankin usein sanoa
Joskus mietin, miltähän perheellisten elämä näyttäytyy ei-perheellisissä. Tavallaan sillähän ei ole yhtään mitään väliä, koska harvoin asiat ovat missään asiassa niin kuin ne ulospäin ensimmäisenä näyttäytyy, mutta silti joskus naurattaa se, mitä lapseton siskoni vaikkapa ajattelee tästä meidän perheen hullunmyllystä.
Ja aika useinhan sitä tulee keskityttyä – ainakin minä – perhe-elämäulosannissa niihin ongelmiin. Univelkaan, lasten sairasteluun, vähäiseen omaan aikaan, sotkuiseen kotiin jne. Olen pistänyt merkille, että niitä ihania hetkiä sen sijaa jaetaan paljon pienemmän sakin kanssa. Lähinnä oman perheen sisällä. Me jutellaan joka ilta miehen kanssa lasten mentyä nukkumaan siitä, miten IHANIA juttuja päivän aikana lasten kanssa tapahtui. Rakkaussanoja ja tekoja jaetaan pitkin päivää perheenjäsenten välillä ja esikoinen usein sanoo illalla sängyssä jonkun ihanan tai hassun jutun, jonka pienet on tehnyt tai sanonut. Jotenkin hävettäisi leuhotella ihanilla jutuilla pitkin maita ja mantuja. Tuntuuko kenestäkään tämä pöllö ajatus yhtään tutulle?
Siksipä nyt lista siitä, mikä perhe-elämässä on ihanaa. En kirjoita yhtään mutta-lausetta, vaan pelkästään ne kivat ja ihanat jutut.
Oma sakki. On itsekkäistä lähtökohdista katsottuna aivan ihanaa, että meillä on meidän oma jengi. Tuntuu hirvittävälle rikkaudelle, että saadaan asua ja elää juuri tällä viiden hengen sakilla. Joskus oikein kummastelen, kuinka onkaan käynyt niin, että meitä on näin suuripäinen joukko. Voisi olla toisinkin.
Turva. Perhe tuo turvaa. Jopa lapset tuo sillä tavalla, että tietää, ettei ole tässä maailmassa yksin. Lapset pitää jalat maassa ja perspektiivin aitona.
Merkitys. Jokainen kai etsii elämän suurempaa merkitystä, ja mulle se on perhe. Tekisi mieleen laittaa tähän nyt joku “vaikka-lause”, mutta en laita. Ne arki-illat ja kuravaatteisiin pukemiset ja kurkunpääntulehdukset ja pienet suukot ja viisaat koululaisen keskustelut – ne on sitä ydintä mun elämän kannalta.
Hauskuus. Lasten kanssa voi hassutella. Ne puhuu höpsöjä. On varma, että lasten kanssa saa nauraa joka päivä.
Hyvä ylpeys. Mä olen ylpeä mun lapsista joka päivä. Ihan hassuistakin jutuista. Sellaisista, mihin mulla ei ole osaa tai arpaa. Ihan sydän pakahtuu heidän taidoistaan, viisaudestaan, lempeydestä ja sydämen kauneudestaan. Vanhemmuudessa hauskaa onkin se, että jokaisen vanhemman mielestä oma lapsi on se kaikkein ihanin…ja niin kuuluukin olla, tietysti!
Läheisyys ja kosketus. Mietin, miten onnekas olen, kun saan päivän aikana suukkoja ja haleja näiltä kaikilta neljältä, rajattomasti. Kosketus ja hellyys tekee hyvää.
Hetket. Ennen esikoisen syntymää mulle oli TODELLA usein FOMO, eli pelko siitä, että missään jotkut megabileet tai kohtaamiset. Se tunne oikeasti leimasi mun koko olemusta varmaan siihenastisen elämän. Tunne oli kauhea, kun olin silloin jo introvertti, eli en olisi jaksanut luuhata kylillä. Mutta sitten oli muka pakko, kun tuntui, että jos en mene, missaan jotain tärkeää. F:n syntymä muutti minua kaikkein eniten juuri tältä osin. Enää vuosikausiin en ole pelännyt menettäväni jotain, kun jään kotiin. Päinvastoin: Tärkeimmät asiat tapahtuu juuri kotona. Se on vapauttavaa. Elämän parhaat hetket on ne pienimmät.
Parisuhteen yksi lisäulottuvuus. Nykyistä parisuhdetta en ole elänyt ilman vanhemmuusaspektia. F oli 5-vuotias, kun aloimme A:n kanssa olla yhdessä, joten nainen, johon A tutustui, oli heti alusta asti äiti. Musta taas yksi A:n ihanimmista ominaisuuksista onkin se, millä tavalla hän on vanhempi ja osa perhettä. Yksi lisäsyy rakastaa, oikeastaan. Se, miten toisen kanssa elämää rakentaa myös yhteisestä vanhemmuudesta käsin, antaa suhteelle uusia ulottuvuuksia. Myös se, miten vanhemmuusvastuuta jakaa, kertoo ihmisisestä hirveän paljon.
Mikä susta on parasta? Ilman yhtään muttaa!
-Karoliina-
Kommentit (25)
Kuten itse totesit yhdessä kommentissa; se Miten asiat sanotaan on se mikä painaa. Jos ihanista jutuista paistaa aito ilo ja kiitollisuus ja joku ottaa sen jonain ”leijumisena”, niin se on hänen häpeänsä. Uskon, että suurimmalle osalle se olisi antoisaa sisältöä. Hyvä esimerkki tästä on Sara Parikka, hänen blogi on todellista feel good- sisältöä ja ylivoimaisesti eniten positiivisten asioiden fiilistelyä, ja ymmärtääkseni hän on yksi Suomen suosituimmista bloggaajista. Samaan hengenvetoon haluan sanoa, ettei minulle ole ikinä tullut sinusta blogin perusteella sellaista turhasta kitisijän fiilistä, todellakaan. Mutten ole instassa, niin en tiedä mikä on sisällön pääpaino siellä 🙂 anyway ihana postaus.
No juu,, olen kyllä välillä miettinyt, miksi puhut koko ajan hullunmyllystä. Siis on meilläkin 4 lasta, 2 koiraa, 2 kania, omakotitalo, vuorotyötä, enkä koe tätä hyllunmyllyksi, ihan vaan meidän elämäksi. Tottakai välillä sattuu ja tapahtuu, mutta ei niihin kannata takertua, vaikka en usko sinun niin tekevänkään. Mutta ehkä nimenomaan tuo kuvaus teidän elämästä on kuulostanut oudolta. Koetko itse niin vai ajatteletko, että se näyttää ulkopuolisille kaaokselta? Ihanaahan on, että sitten illalla kuitenkin fiilistelette hyvää päivää yhdessä, itse voisin ottaa tuon omaan käytäntöön.
Itselle lapsettomana perhe-elämän kaikki puolet on mukavaa luettavaa. Myös kivaa, kun kirjoitat perhekuplan ulkopuoleltakin eri aiheista. Sun tyyli on upea! 👗 Aurinkoa sinne! ☀️
Parasta tällä viikolla.. ☺️
Viettää aikaa oman teinin kanssa ja kuunnella, mitä kaikkea hän miettii, tuntee, ajattelee. Kun hän katsoo silmiin, hymyilee ja sanoo: ’Äiti- sä oot söpö’. Ja jatkaa: ’Sä et osaa ottaa kehuja vastaan. Mä voin opettaa sua.’ 💕 Tai kun neidin isosiskot soittavat ja kertovat, miten yhteiselo kämpillä sujuu, kun toinen on harjoittelussa ja punkkaa toisen nurkissa. ’Äiti kyl me pärjätään! Meil on ruoka uunissa.’ 😍 Tai kun mies sanoo, et lähdetäänkö hakemaan uus auto, jossa etuovet aukee ja käydään syömässä hyvin matkalla. 😅 Joka päivässä on joku ihana hetki tai monta.. Ja onneksi nykyään ne usein huomaa. 🙏
Mistä blogin nimi on peräisin?
Tosi ihana kirjoitus, kiitos siitä! Ja kiitos kun olet ja jaat elämääsi ❤️
En oikein osaa sanoittaa tätä ajatustani mikä nousi mieleen kun näitä postauksen kommentteja katsoi läpi, mutta yritän kuitenkin ja toivon, että saat ajatuksesta kiinni eikä se ole tarkoitettu loukkaamaan sinua. Kommentteihin on pyydetty ja saanut ihmisten ajatuksella laittamia ihania ajatuksia siitä mikä on parasta perhe-elämässä. Niihin ei ole millään tavalla reagoitu vaan täältä ikään kuin nousee esiin se ainoa yksittäinen ikävä/negatiivinen kommentti ja siihen olet vastaillut ja keskustelu ajautunut johonkin ihan muuhun mihin tämän kirjoituksen myötä oli tarkoitus. Tämä jotenkin kuvaa hyvin sitä miten negatiivisuus ohittaa positiivisuuden niin helposti.
Olet täysin oikeassa ❤️ tähän pitäisi tehdä muutos!!
Se, että saa omaan elämäänsä lisää mahtavia tyyppejä. Mulla on kaksi lasta, keskenään osin varsin erilaista, ja molemmat on kyllä heittämällä yksiä mielenkiintoisimmista ja parhaista tyypeistä, joita mulla elämässäni on. (Ja ei, ei ole mun elämässäni yleisesti puutetta mahtavista ihmisistä.)
Saada tutustua näihin tyyppeihin syvällisesti ja jatkuvasti, koska he muuttuu hitaasti ja varmasti koko ajan, se on kans mielenkiintoista.
Saada tukea, rakastaa ja luoda semmosta pientä nurkkaa maailmassa, jossa ollaan läsnä toista varten ja saadaan olla arvostettuja juuri sellaisina kuin ollaan.
Oma perhe ja koti.Ne on vaan ihan parasta:Ei ongelmatonta tai pelkkää hattaraa,mutta elämänmakuista ja rakasta.Siis ihan parasta!
Toi vanhemmuusvastuun jakaminen on tosi hieno juttu. Se ei ole mitenkään itsestäänselvyys (vaikka juhlapuheiden mukaan eletäänkin mukamas tasa-arvoisessa yhteiskunnassa) !
Puolison kanssa lasten päivän touhujen kertaus iltaisin. Kaksivuotiaan koomiset lausahdukset ja touhut, hellyydenosoitukset ja uhmat. Vauvan ensihymy. Pienen isoveljen hellyydenosoitukset siskolleen ❤
Yhteys. Mieheen ja lapsiin. Se, että näkee heidän hyvän mielen ja pahan mielen ilman yhtään sanaa.
Hyvä kirjoitus! Sinä todellakin somessasi valitat kokoajan ja ihan kaikesta. Timanttikengät hiertää-asenne hohkaa sinusta vahvana. Ehkäpä olisi aika vähentää sitä valitusta ja vinkumista myös somessasi?
Olet varmasti oikeassa, että voisin keskittyä huomattavasti enemmän kivoihin asioihin. Kiitos vinkistä ❤️
Et ehkä huomannut, että vaikka vaihdat nimimerkkiä, näen, että olet kirjoittanut viime aikoina tämän kommentin lisäksi lukuisia kommentteja siitä, miten sairastelu on oma vikamme, kun ”luuhastellaan ympäriinsä”. Sen lisäksi olet kommentoinut, kuinka vanhemmuutemme on ”lässynläätä” ja kuinka sinun lapset tottelee ekasta käskystä. Olet jättänyt myös erikseen viestejä, joissa olet kertonut, ettet ”anna kyllä yhtään sympatiaa tuollaiselle vinkujalle”. Voiko olla niin, että positiivisuusharjoitukset sopisi myös sinulle?
Hyvä viesti Karolta! 😊
Tuli surullinen mieli kun luin tämän. Olisiko pelkästään eka lause riittänyt kommentiksesi?
Kyllä heilläkin on oikeus ärähtää. Olisi kohtuutonta vaatia, että heidän pitäisi olla aina toisten sylkykuppina.
Karoliina olisi voinut jutskata Juulian kanssa privassa, kahden kesken. Karoliinalla on sähköpostiosoitteemme.
Itse asiassa ei ole, koska tuohon kenttään voi syöttää mitä tahansa. Kuten hän on tehnyt.
Itse koen ongelmalliseksi sen, että tänne suuntaan saa suoltaa erilaisilla feikkinimillä mitä tahansa, mutta me, jotka olemme täällä omalla ja naamalla nimellä, voimme kiittää vain sydänten kanssa kohteliaasti.
Bloggaajillakin rajat tulevat joskus vastaan.
Tiiän kyllä että näet mitä olen kommentoinut, ja oon kyllä edelleen samaa mieltä kaikesta mitä oon sanonut.
Me on oltu käytännössä eristyksissä koko korona-aika eikä oo saatu edes yhtään flunssaa. Mitä enempi sinä ja perheesi osallistuu kaikenmaailman tapahtumiin, sitä enempi sinä niitä pöpöjä kotiisi kannat. Eikö muka oo totuus näin?
Lastenkasvatuksesta kysyin omasta mielestä nätisti, että kielletäänkö teillä ylipäätään lapsia. Kaikki ei kiellä ja se on Ok, mutta sitten on vähän turha valittaa jos lapset tekee jotain mitä ei kielletä. Eikö oo näinkin? Taisin sanoa että vaikutatte hellämielisiltä, sori jos loukkasin.
Sitten tämä viimeisin. Sinä tosiaan lähestyt somessasi asioita aika usein negan kautta. En tiiä mikset näe etuoikeutettua hyvän elämän asemaasi, mutta (kliseisesti) niille joilla on niitä ihan oikeita ongelmia, on välillä aika raskasta lukea siitä miten maailma kaatuu siihen kun ei pääsekään ilmaiseen kynsien laittoon (liioittelen nyt toki, mutta ehkä se sallitaan).Mutta ehkä tässä on tosiaan itsellä peiliin katsomisen paikka ja pitää vaan etsiä seurattavaa joka ei triggeröi näin pahasti.
Hyvää jatkoa Karoliina.
Samoin sulle! Arvostan, että pysyt kannassaai, vaikka tässä tosiaan retoriikka vähän muuttunut matkan varrella. Noilla sanoilla asiat olisi kuulostanut hyvin erilaiselle minun korvaani. Kai se on niin, ettei kyse ole siitä, mitä sanotaan, vaan miten sanotaan.
Saanko kysyä – vilipittömästi uteliaisuuttani – miksi olet käyttänyt jokaisessa kommentissasi eri nimimerkkiä ja eri tekstaistuja sähköposteja?
Ihana ja tarpeellinen postaus! Enemmän leuhotusta lapsiperhekeskusteluun vuonna 2022 vois olla se juttu ❤️
Se kun katsot omaa vauvaasi ja näet hänessä itseäsi ja puolisoasi <3
Sekä toki vauvan antamat märät pusut <3
Juurikin merkityksellisyys ja turva. Millään muulla ei elämässä ole niin merkitystä. Kaiken muun voin menettää ja selvitä ”toiselle puolelle” hyvin, paitsi nuo lapset.
Paras seura on itse tehtyä tai kasvatettua. Rakastan yli kaiken.
Pandemian tuomien muutosten aikana on korostunut että kotona välillä jumissa olo ei yhtään haittaa kun on iso oma 7hlö porukka.