Vaikuttaminen on muutakin kuin ”ilmaista” tavaraa ja kuohujuomaa
Heippa hei,
täällä taas sorvin, eli näppiksen ääressä. Kiitos heti alkuun kaikista niistä sadoista viesteistä, joita olette laittaneet koskien mun Annan haastattelua ja viimeisintä blogipostausta. En voi sanoa, että olisi ollut iloa lukea teidän tarinoita, koska monilla kokemukset ovat olleet niin rankkoja. Mutta siitä olen iloinen, että asioista puhutaan ja niihin voi saada apua. Kiitos siis, että olitte voineet luottaa minuun kertomalla tarinoitanne.
Mä koen henkilökohtaisesti niin, että mitä vaikeampi tai kipeämpi aihe, sitä tärkeämpää asian kanssa on tulla ulos. Sitä tärkeämpää vaikean asian äärelle on pysähtyä, sitä tärkeämpää sitä on läpikäydä, ja sitä tärkeämpää jakaa kokemuksia, koska vain silloin näkee konkreettisesti sen, ettei ole asioidensa kanssa yksin. Vaikkei muiden kokemukset vie omia kipuja pois, jo se, että tietää ruudun takana tai vastapäätä olevan ihmisen, joka tietää puolestakin lauseesta mistä on kyse, auttaa valtavasti.
Aiheen tärkeydestä ja henkilökohtaisuudesta johtuen mun onkin nyt erityisen raskasta todeta, etten voi juuri tässä hetkessä pitää lupaustani, ja julkaista niitä teidän kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä, ja niihin vastauksia. Mulle tämän kirjoittaminen on valtaisa pettymys, koska koen pettäväni samalla sekä itseni, että ennen kaikkea teidät, ja kaiken lisäksi ajattelen, että hiljaisuuteni aiheesta lisää aiheen hiljaista hyväksyntää yhteiskunnassamme. En voi asialle kuitenkaan itse juuri nyt mitään, mutta uskon, että vielä joskus asiat on toisin.
Moni kysyi, miksi halusin puhua aiheesta, joka aiheuttaa varmasti monenlaisiakin reaktioita. Mä olen vaikuttaja, jonka työhön kuuluu vaikuttaminen. Mulle on tärkeää vaikuttaa asioihin, jotka näen itselleni tärkeiksi. Tästä syystä mä puhun vaikkapa kotimaisen tekstiiliteollisuuden, hyvän ruuan ja äitimyytin purkamisen puolesta, koska ne asiat on musta puolestapuhumisen arvoisia. Joskus vaikutettava asia on pieni elämän tai arjen yksityiskohta, joskus – kuten tässä keississä – jättimäinen ja hankala. Vaikuttamiseen kuuluu se, että on uskallettava tulla ulos niiden asioiden tiimoilta, jotka näkee vaikuttamisen arvoisiksi. Vaikuttaminen kun on muutakin kuin “ilmaisia” mekkoja ja kuohujuomajuhlissa kilistelyä.
Kun sain viime viikolla viestejä siitä, että tekstini rohkaisi teistä useampiakin ajattelemaan, että nyt on se hetki, kun he voivat laittaa haitallisille asioille stopin, tai nyt on se hetki, kun he voivat pysähtyä oman hyvinvointinsa äärelle, koen, että tehtäväni vaikuttajan oli saavutettu. Vaikuttajan ja naisena on oltava joskus valmis ottamaan lunta omaan tupaan, jos tietää sen auttavan toisia. Mun tupa kestää jo isotkin lumimyrskyt, joten tämä on mun vastuunottoa niistä, joille vesisadekin olisi jo liikaa.
Vaikka en tällä erää jatka tällä aiheella tämän enempää blogissa, niin yksityisviestejä saa toki edelleen laittaa. Myöskin yhdestä kovin kysytystä aiheesta, eli Kela-terapiasta kerron heti, kun muistelen mieleni sopukoista, kuinka se osin vähän monimutkainenkin Kelan hakuprosessi eteni.
Iloa ja valoa!
-Karoliina-
Kommentit (9)
Asia on selvä, vaikka et sano siitä mitään, sinua on uhkailtu oikeustoimilla. Se nimenomaan alleviivaa sitä, miten tärkeästä aiheesta puhuit ja kuinka kipeässä tilanteessa olet ollut. Paljon voimia sinulle, olen seurannut samanlaista tilannetta siskoni elämässä. Onneksi sinulla on ihana perhe, joka tukee vaikka sinä olet monella tavalla vielä ansassa. Toivon sinulle niin paljon hyvää, olet vahva ja rohkea.❤️
Minua kiinnostaa tässä vaikuttaja-asiassa se, että lähtökohtaisesti vaikuttamistyössä yksittäinen henkilö edustaa jotain esim. organisaatiota ja sen arvoja. Tiedämme nämä lähtökohdat ja yksilö edustaa jotain itseään suurempaa. Mutta kun kyseessä on yksittäinen ihminen yksityishenkilönä, niin mitä hän edustaa? Itseään? Omia arvojaan, joista tiedetään, että yksilöllä ne voivat vaihtua eikä niitä tavallaan ole aukikirjoitettu minnekään. Eli onko kyse siis oikeastaan ihmisen mielipiteistä, joita ei tavallaan tarvitse tai edes voi perustaa millekään. Organisaatioiden tulee jollain tavalla osoittaa, että näkemyksemme ovat nämä ja nämä pohjautuen tähän ja tähän ja mikäli lipeävät omasta linjastaan, se on perusteltava, jotta voimme luottaa. Mihin siis luotamme organisaatioista riippumattomien vaikuttajien vaikuttamiseen?
Minullekin jäi valitettavasti hyvin hämmentynyt fiilis sekä Annan lehtijutusta että edellisestä blogipostauksestasi! Asia on varmasti tärkeä ja kipeä itsellesi, mutta olikohan tämä lehtijuttu ja avautuminen täällä kuitenkaan oikea tapa? Tavallaan kerrot kaiken, mutta et kuitenkaan mitään, joka jättää hurjasti spekulaatiota ja kysymysmerkkejä lukijoille (kaikki kyllä tietää kenestä). Erikoista toimintaa myös se, että ensin suorastaan pyydetään lukijoita kysymään ja käymään keskustelua ja luvataan avoimuutta, sitten vedetään yhtäkkiä liinat kiinni ja täyshiljaisuus. Ja vielä se edeltävä, poistettu blogipostaus. Aika moni sen kuitenkin ehti lukemaan. No, ehkä jatkossa kannattaa pitäytyä kevyemmissä aiheissa ja pitää yksityisasiat yksityisinä.
Eikö se käy sinulle selväksi, että uhkailu on jatkunut ja sitä kautta saatu ihminen hiljennettyä? Harmi, että samasta asiasta joutuu edelleen vuosia myöhemmin kärsimään, eikä uhri voi avoimesti kertoa kokemuksistaan vaan joutuu kohtaamaan epäilyä ja ilmeisesti myös uhkailulla vaientamista. Toivottavasti joskus on vielä toisin!
Hei e! Ymmärrän ja jaan turhautumisesi. Olisin itsekin toivonut, että olisin voinut olla tässä avoimempi. Valitettavasti elämässä ei voi päättää kaikkia asioita itse. Toivottavasti joskus jatkossa voin kirjoittaa ja puhua laajasti, kevyistä kipeisiin ja kaikesta sen väliltä.
kelan tukemaan psykoterapiaan pääsee niin että on hoitosuhteessa vähintään 3 kk lääkärin kanssa ( nyt en ole ihan sata varma, täytyykö olla psykiatri, eli psykiatrian erikoislääkäri) joka sitten voi kirjoittaa b-lausunnon kelaan. Tuon 3 kk aikana lääkäri arvioi tarvetta/valmiuksia terapian aloitukseen. 🙂
Tulee tunne, että sinut on hiljennetty asian tiimoilta etkä voi siksi kertoa enempää kokemuksistasi. Toivottavasti asia olisi pian toisin ja saat äänesi takaisin.
Toivon samaa <3
Hei, tämä kirjoitus oli hämmentävä, sillä mieleen tulee että asiat ovat edelleen ns kesken vaihtuvien suuntien vuoksi( ensin julkinen iso ulostulo henkisestä väkivallasta ja sitten takaisin veto aiheen käsittelyssä). Ainakin lukijana tuntuu että asia on edelleen liian vaikea, arka, sidonnainen , kesken tms julkisuudessa puhuttavaksi. Eikä näitä tarvi vaikuttajankaan puida julkisesti, sitä vastuuta ei ole tai tarvitse ottaa.
En koe että olet mitenkään pettänyt lukijoitasi, jättäessäsi asian käsittelyn tähän. Mutta mietityttää, että ehkä aika ei silti ollut vielä kypsä julkiseen haastatteluun aiheesta.
Toivon hyvää kevättä, iloa, valoa ja hyvää koko perheelle ❤️ ja hyvää uutta vuotta.
Olisi kiva kuulla miltä elämä sapatin jälkeen tuntuu ja mitä muutoksia kulkee sieltä arjessa edelleen.
Kiitos <3 Olet oikeassa - vaikka minä olin valmis, aika ei. Aina ne ei mene käsikynkkään. Ja kiitos postausehdotuksista, laitetaan korvantaakse.