Ei kiinnostaa enää pätkääkään kaksosuudessa
Kaksosuus on mun mielestä superkiehtovaa, vaikka toisaalta jo tosi tuttua, arkista. Jaoin joskus viime viikolla IG:ssä vanhan postauksen, jossa olin vastannut kaksoskysymyksiin, ja yllätyin siitä, miten eri tavalla silloin ajattelin kaksosuudesta. Ihmettelin esimerkiksi sitä, miten eriluonteisia meidän tytöt ovat. Nyt tuntuisi TODELLA kummalle edes ajatuksen tasolla, että kaksi täysin eri yksilöä (olipa kuinka tahansa samat solut) voisikaan olla samanlaisia.
Kahlasin läpi muitakin ekojen vuosien aikana kirjoittamiani kaksospostauksia (mm. tämän, jossa lapset on vielä kotihoidossa), ja huomaan, että ajattelen useasta asiasta nyt eri tavalla. Tai sanotaankin näin: Joillakin kaksosteemailissa aiheilla ei ole mulle mitään merkitystä enää. Tässä niistä muutamia.
KAKSOSTEN SAMANRYTMISYYS
Olen edelleen TÄYSIN sitä mieltä, että vauvamonikot tulee saada nukkumaan ja olemaan valveilla samanrytmisesti. Tämä on tosi raakaa – ei lainkaan lapsentahtista – mutta mun mielestä yksi perusedellytyksiä sille, että vanhemmat jaksaa (pysyä järjissään). MUTTA. Kuvittelin vauva- ja taaperoaikana, että samanrytmisyys olisi elinehto hamaan tappiin, mutta ei se ole. Meidän tytöt on ollut aina luontaisesti vähän erirytmisiä. Tai siis olisi ollut, jos heitä ei olisi laitettu samaan rytmiin. Mutta jo vauvana huomasi sen, että toinen nukahti nopeasti, mutta heräsi aikaisin. Ja siskonsa oli taas puolestaa iltavirkku. Nyt, nelivuotiaina, tytöt kyllä viedään samaan aikaan unille, mutta Mesi nukahtaa viidessä minuutissa, kun taas Ompulla kestää äänikirjan parissa vartista puoleen tuntiin. Tästä syystä Mesi myös herää ensimmäisenä koko perheestä, mutta Ompun me annetaan koisia ihan sinne asti, minne hän haluaa nukkua. Näin – luonnollisessa rytmillä – tytöt on lähtökohtaisesti hyvin levänneitä ja virkeitä, eikä eritahtisuus enää tässä elämäntilanteessa haittaa, kun setissä ei ole mukana enää yösyöttöjä tai yhdestä kahteen päiväunia. Joten: Ei se samantahtisuus IKUISESTI ole kaksoskasvatuksen perusjuttuja.
VAATTEET
Kun odotin kaksosia, olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsilla tulee olla aina erilaiset vaatteet. No, sitten väliin tuli monta muuttujaa, eli ne oikeat lapset, ja tässä vuoden 2021 postauksessa esittelen musta tosi hyvin sen, miksi meidän tytöillä on joskus samat, joskus eri vaatteet. Kannattaa lukea tästä.
Mutta mutta. Pieni disclaimeri edelliseen. Jos totta puhutaan, nykyisin mua ei kiinnosta pätkääkään, onko heillä samat vai eri. Haluan toki heille kauniita ja hyviä vaatteita, mutta se, onko ne samanlaiset vai erilaiset, ei kerro mun mielestä enää mitään sen syvempää tarinaa. Jotenkin lasten niputtaminen samaan samanlaisten vaatteiden vuoksi TAI oman identiteetin korostaminen eri vaatteilla tuntuu kauhean kulahtaneelle ajatukselle. Että kenelle siinä yritetään todistella mitään, puoleen tai toiseen? Jotenkin uskon siihen, että kyllä ihmiset, jotka haluaa tutustua tyttöihin yksilöinä, oppii tuntemaan heidät yksilöinä, oli vaatteet mitkä hyvänsä. Joten kaksosten vaatteet nimenomaan KAKSOSMIELESSÄ: Ihan sama! Ei kiinnosta enää millään tavalla.
MONIKKOVANHEMMUUDEN RANKKUUS
Se, miten hullua ekat kolme vuotta monikkojen kanssa on, tietää vain toinen monikkovanhempi. Vaikka lapset on ihania, on kaksi aikuista jotka hoitaa, ei pääse yli eikä ympäri siitä, että lähtökohtaisesti ihmisvauvojen pitäisi syntyä yksi kerrallaan. Joten: Kaikki se valitus, jota olen valittanut vuosina 2019-2022: AIHEESTA!
Mutta: Kerron salaisuuden. Nyt tämä on helppoa. Yhden yksösen ja yhden kaksosparin äitinä – pienellä kokemusasiantuntijan otanalla- voin todeta, että on superpaljon helpompaa kasvattaa päiväkoti-ikäisiä kaksosia kuin yhtä samanikäistä yksöstä. Kaksoset toimivat koko ajan toistensa tukena, heillä on hauskaa yhdessä, heillä on leikkiseuraa, sparripari ja tekemistä. Aikuisen ei tarvitse olla (jos ei halua) mukana leikeissä ja samantasoista seuraa on 24/7 tarjolla. Voin sanoa, että kaksosuus on tällä hetkellä mieletön bonari ja kaiken lisäksi on ihanaa seurata sellaista keskinäistä rakkautta, jota todella harva ihminen saa elämässään kokea. Kaksosrakkaus on jotain niin hellyttävää ja ihanaa.
Sellaisia ajatuksia tähän perjantaihin! Ihanaa viikonloppua!
-Karoliina-
P.S. Tein muutama viikko sitten ystävän lapselle voileipää. Kun olin voidellut sen, napsaisin leivän automaattisesti veitsellä puoliksi. Tajusin vasta siinä vaiheessa, että tätä ei tarvitse tehdä silloin, kun nälkäisiä suita on yksi.
