Väsyttääkö? Lue tästä uniaatoksia ja -vinkkejä!

Kun kirjoitin pari viikoa sitten tässä postauksessa mun ruokailutottumuksista ja samalla painonhallinnasta (vaikka sanana tuo jotenkin tökkiikin mua), ystävä laittoi viestin perään, että unohdin jotain tosi tärkeää: “Et ollenkaan maininnut unta” hän sanoi, ja tajusin, että toden totta. Uni liittyy niin moneen asiaan, myös kauheasti ruokailuihin, että siitä pitäisi kirjoittaa vielä ihan oma postauksensa. 

Mä olen valittanut univajeesta ja siitä nukkumattomuuden helvetistä niin paljon tänne blogiin, että se on varmasti ollut viimeisen viiden vuoden aikana mun eniten kirjoittama aihe. 

Itse asiassa, vaikka en kirjoittanut vuosina 2019-2021 aina univajeesta, univaje näkyi silti KAIKESSA, mitä tein, puhuin tai kirjoitin. Univaje teki musta näköalattoman, alakuloisen ja nauramattoman. 

Kuten tässä postauksessa vuonna 2020  kerron ,mulle väsymys oli tehnyt sen, että olin tosi huumorintajuton. Kerron: ”En jaksa suhtautua asioihin rennon letkeästi. Toisekseen en jaksaisi nähdä ihmisiä sitä vähää, mitä ennen olen nähnyt. Kaikki ylimääräinen tuntuu todellakin ylimääräiselle. ” Univaje ei siis vaikuta siihen, että tuntee olonsa väsyneeksi. Se tekee sen, että koko elämä supistuu. Persoonallisuus muuttuu. Kaikki on lähtökohtaisesti paskaa, vaikkei ole. 

Tajusin eilen illalla, että yhä harvemmin lapset herättää meitä öisin (terveinä ollenssaan). Totta kai välillä on viikkoja, kun joku – painajainen tai jokin muu – herättää kaksosia enemmän, mutta sitten on taas niitä öitä, kun voidaan vetää yhdeksän tuntia putkeen unta. Useimmiten me kuitenkin saadaan hyvät ja pitkät unet, vaikka herättelyjä tulisikin muutama. Ja olo on aamuisin ja päivisin sen mukainen – virkeä ja innostunut.

Kun nyt katson taaksepäin noita vanhoja postauksia tai muistelen öitä ja omia oloja, olen edelleen aika kauhuissani siitä, mitä me koettiin. Vaikka valitin ja puhuin univajeesta silloinkin, vasta näin jälkikäteen tajuan, kuinka äärirajoilla me A:n kanssa vedettiin….vuosia. 

Mut valtaa edelleen valtava ahdistus, kun mietin sitä sumua, missä kuljettiin. Joskus ihan oikeasti jaksoi sillä tiedolla, että kolmen kuukauden (!) päästä olisi tiedossa yksi yö hotellissa katkeamatonta unta. Sairasteltiin valtavasti ensimmäisinä vuosina, koko perhe, ja kun jo muutenkin huonojen öiden päälle tuli omat ja lasten norot, influenssat ja muut, tuntui, että kuorma omilla harteilla vaan kasvoi, eikä kevennystä juuri tullut. 

Ja vaikka kuinka tästä yöstä hotellissa nousikin valtakunnan tasolla kohu (LOL), niin voin sanoa, että nämä yksittäiset yöt, ehkä kerran kvartaalissa toteutuneet, pelasti mun mielenterveyden. Sitä jaksoi ikuisuudelle tuntuvaa väsymystä, jos tiesi, että edessä häämötti edes yksi yö. Tuossa ristiäisen jälkeisessä yössäkin kun oltiin jo vedetty kuukausi kahden keskosvauvan kanssa niin, että heitä tuli herättää 3 tunnin välein öisin syömään. Ei osattu syöttää heitä vielä yhtäaikaisesti ja koska keskoset syö TODELLA hitaasti ja mun piti pumpata vielä tämän jälkeen maitoa, oma uniaika oli aina maksimissaan 45 minuuttia kerrallaan…kunnes olikin jo aamu. Ihan kreisiä menoa jo silloin, ja onneksi ei tiedetty, että erilaiset haasteet jatkuisi meidän perheessä vielä vuosia ennen kuin saataisiin taas nukuttua. (Eli pliis, älä koskaan tuomitse niitä vanhempia, jotka ottavat “omaa aikaa” siihen, että voivat levätä!”)

No nyt vielä vähän tähän postauksen ekaan kappaleeseen, eli uneen ja ruokailuihin. Vaikka tiesin, että unella ja esimerkiksi erilaisten ruokien mieliteoilla on yhteys, oli mielenkiintoista huomata, miten omat ruokailutottumukset alkoivat muuttua samalla, kun aloimme nukkua enemmän. Kerroin tässä postauksessa siitä, miten alettiin lisätä unta meidän elämään. Kun alettiin nukkua enemmän (eli aluksi mennä unille aikaisemmin, koska öihin ja aikaisiin aamuihin ei voitu aikuisina vaikuttaa), huomasin, että mun ruokarytmi alkoi samanaikaisesti tulla säännöllisemmäksi. Myös mieliteot herkkuihin väheni, samoin nopeiden hiilareiden himo. Jep, rakastan edelleen herkkuja ja pullaa, mutta niitä ei ollut PAKKO saada JOKA PÄIVÄ. 

Olen lukenut aika paljon uneen liittyvää kirjallisuutta viime vuosina ja varsinkin Henri Tuomilehdon Nukkumalla menestykseen ja Oskari Saaren kirjoittama kirja Aki Hinta – Voittamisen anatomia, kertovat tosi selkeästi (ja brutaalisti) sen, mitä univaje tekee meille. Ja toisaalta, miten positiiviset vaikutukset hyvällä unella on kaikkeen siihen, miten me ja millä tavalla me elämme. Jopa siihen, kauan elämme. 

Mä en itse noudata todellakaan kaikkia unitohtoreiden neuvoja, mutta tässä mun vinkit. Huom! Jos sun unettomuus johtuu ulkopuolisista tekijöistä, esimerkiksi lasten herättelystä, en uskalla antaa vinkkejä. Mä nimittäin TIEDÄN, miten ne neuvot tökkii, jos tietää, ettei omalle unelleen voi mitään. 

MUTTA TOISAALTA: Olen huomannut, että moni sellainenkin aikuinen, joka voisi (jo) vaikuttaa omaan uneensa, menee tekosyiden taakse, eikä tee niitä toimenpiteitä, jotka parantaisi unta. Tässä siis mun lista parempaan uneen:

1. Pyri siihen, että unirytmi on arkena, viikonloppuisin, lomilla, eli AINA, sama. (Minä menen arkena unille 21.15-22 ja viikonloppuisin 21.30-22.15…noin. Joskus venähtää, mutta ei usein.)
2. Älä katso sinistä valoa enää pariin viimeiseen valveillaolotuntiin. (Mä jaan postaukset / teen IG-sisältöä tosi usein vasta lasten mentyä unille, joten tässä en toimi ohjeiden mukaan. Laitan kuitenkin valoa puhelimesta himmeämmälle ja esimerkiksi, kun luen kirjaa sängyssä, mulla on valot puhelimesta kaikista pienimmällä ja taustaväri seepia (eikä siis sininen)  Tämä kännykän katsominen iltaisin on mun suurin heikkous, koska iltaisin on myös aikaa viestitellä perheelle ja ystäville. ). 
3. Keksi omat tapasi rentoutua. (Mulla ne on kirjan lukeminen, valojen vähentäminen asteittain (tämä toimii samalla koko perheelle unen merkkinä) ja otan usein myös melatoniinin. Sillä saan pidettyä rytmin sellaisena, että unta tulee tarpeeksi, koska aamuihin en voi unitunteja lisätä. Tämä ei ole kuitenkaan mikään lääkevinkki kenellekään muulle. )
4. Priorisoi uni. (Mä teen päivittäin valintoja sen eteen, että voisin nukkua paremmin, eli toisin sanoen voisin kokonaisvaltaisesti paremmin. En käytä alkoholia, en juo kahvia enää iltapäivällä/illalla ja yritän liikkua niin, etten vedä kovasykkeistä treeniä iltaisin. Ostettiin juuri uusi petauspatja ja iltaisin syön aina hyvän iltapalan. En mene koskaan nälkäisenä unille. Vältän menoja myöhään illalla, eli suurimasta osasta iltamenoja kieltäydyn. Tämä on toki mulle helppoa, kun kotikissana haluan anyway olla kotona. Niin ja jos voin itse valita vaikka illallisajan tai juhlien ajan, teen sen niin, ettei uni kärsi. Siksi mun synttäritkin laitoin kutsussa loppumaan jo klo 19.00.)

Sellaisia mietteitä tähän iltaan! Kauniita unia!

-Karoliina-