Tässä sitä istutaan ruudun ääressä. Olen ajatuksissani tehnyt saman ainakin jo sata kertaa. Toisaalta lomailu blogista on ollut jokseenkin vapauttavaa, rentouttavaa ja ”helppoa”.

Kun muutama kuukausi sitten päässäni vannoin, että tämä riitti nyt.. olin vähän väsynyt ja kyllästynyt. Mutta jätin blogin lojumaan tänne enkä sitä sulkenut. Siitä pystyin jo päättelemään, etten olisi valmis tästä kaikesta ehkä luopumaan.

Ihmiset toimivat erilailla. Toiset oppivat tutkimalla, kyselemällä tai löytävät vastaukset etsimällä. Itselleni ominainen tapa on aina ollut vetäytyminen. Joka kerta, kun tulee tilanne, jossa on mietittävä.. astun askeleen taakse. Joskus seison vain hetken paikallani ja joskus ikuisuuden. Toisinaan huomaan, että lopullinen vetäytyminen on oikea ratkaisu.

Ehkä omituista, mutta jostain syystä saan ajatukset kasaan vasta omassa rauhassa. Jokaisella on tapansa ja pääasia, että homma toimii!

Ikävä on kova. Rakastan edelleen bloggaamista ja kirjoittamista. Muutaman viikon aikana olen tuntenut suurta houkutusta palata takaisin. Sitten taas päässäni on myös kolkuttanut ahdistunut ajatus siitä, että tuleeko tästä enää mitään? Pitäisikö aloittaa uusi blogi? Uudella nimellä? Pitäisikö jatkaa samaa ja muuttaa asioita?

Samaanhan en pysty palaamaan. Ihmiset muuttuvat paljon matkan varrella ja koskaan ei ole ihan tasan sama ihminen kuin hetki sitten.

Ehkä on aika yrittää ja katsoa. Yrittänyttä ei laiteta? Mitä sillä menetän, jos kokeilen.. annan mahdollisuuden. Ainahan se blogin kuoppaaminen viikonkin päästä onnistuu, jos siltä tuntuu.

Aion muuttaa tosiaan asioita. Olen miettinyt yksityisyyttä ja somea hurjasti. Olen poistunut melkein kaikista ryhmistä, palstoilta ja muualta. Aika harvoin tulee oltua puhelin kädessä. Alkuun se oli outoa ja tuntui pitkästyneeltä päivisin. Lopulta muutokseen kuitenkin tottui ja sitä alkoi täyttää päivää live-elämän tapaamisilla sekä touhuilla.

Haluan postata, haluan blogata. Kirjoittaa, esitellä vaatteita ja arkea. Aion huomioida yksiyisyyden ja live-elämän. Niitä ei saa jättää tämän blogin varjoon.

Katsotaan mitä tästä tulee. Minä se kuitenkin edelleen olen, joka täällä kirjoitan ja sitä faktaa ei yksi tauko poista 🙂