operaatio äiti - Banneri

Tätä ultrakäyntiä odotin jännityksellä, kauhulla ja mielenkiinnolla. Tuntuu, että omat raskaudet on kuin pelaisi venäläistä rulettia – koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Koko aamun kärsin mahakivuista, koska olin oikeasti tosi stressaantunut odottaessani kellon etenemistä. Miksi aika matelee aina, kun sen haluaisi ennemmin juoksevan?

Ensinnäkin vauva voi hyvin ja on hengissä. Toistaiseksi. Virtaukset, sykkeet ja liikkeet olivat ihan normaaleja. Omat rauta-arvot olivat kohonneet ja siitä voi varmaan kiittää Minisunien rautaa. (Muistakaa osallistua arvontaan!) Juteltiin lääkärin kanssa aika kauan siinä vauvan tilanteesta, joka on nyt sitten oikeastaan aika huono.

Tyypin 1 diabetes (ei raskausdiabetes) aiheuttaa joskus pieniä riskejä raskauksiin. Lopussa on tosi tyypillistä, että sikiö alkaa kärsimään ennenaikeisesta makrosomiasta eli liikakasvusta. Helposti selitettynä se tarkoittaa vääränlaista kasvua. Raajat, pää ja muut kasvaa ihan normaalisti, mutta keskivartalo kasvaa väärin eli liikaa. Pieni siro vauva, joka on ottanut masusta liikaa spurttia.

Makrosomia on sikiölle asia, josta voi tulla seurauksia. Elinolot kohdussa voivat heikentyä pikkuhiljaa happiarvojen osalta. Puhutaan usein kasvukäyristä, jotka kertovat suuntaa antavaa käsitystä tilanteesta. Tämä vauva on kasvanut tähän mennessä vähän alle +1 käyrää, mutta nyt viimeisimmässä ultrassa kasvu hyppäsi liian korkealle. Edes käyrät eivät enää riittäneet ja kasvu sijoittui ylimmän käyrän yläpuolelle. Vauva painoi siis rv32+3 jo 2,9kg.

Tuomioksi tuli se, että tämä vauva tulee olemaan luultavimmin joulukuinen. Äitin pieni joulupaketti. 22.12. me kirjaudutaan aamulla Naistenklinikalle ja tehdään lapsivesipunktio. Jos keuhkot on kypsät, voidaan tehdä sektio. Jos keuhkot on epäkypsät, annetaan kortisoneja ja sektio tehtäisiin viikon päästä. Jos keuhkot ei ole kypsät, mutta arvoissa on häikkää.. vauva otetaan silti pois. Karkean arvion mukaan meidän perhe kasvaa yhdellä 22.-29.12. välillä.

Olen vähän ehkä surullinen sekä huolissani. Makrosomiaan liittyy aina se kohtukuoleman riski kuitenkin. En haluaisi, että toinen joutuu ulos liian aikaisin, koska rv34 kuulostaa niin vähältä. En tosin haluaisi venyttää liian pitkällekään. Sitten on vielä tuo joulukin tuossa. Miltä tuntuu maata ypöyksin osastolla ilman läheisiä tai vauvaa? Tuskin tuntuu hirveän hyvältä. Ahdistaa tuleva koitos jo etukäteen.

Näin kävi siis tällä kertaa ja loppuaika menee varmasti sekavissa fiiliksissä. Tärkein mittari on seurata vauvan liikkeitä, joita tunnen äärettömän huonosti ja vain pari kertaa vuorokaudessa. Yritä tässä nyt sitten pärjätä ja uskoa, että vauva tulee vielä hengissä kotiin asti.

Eipä tässä muuta tähän väliin..

Kommentit (36)

Jos sektio päästäisiin tekemään vaikka 22.12, onko Naistenklinikalla perhehuoneita että mies+lapset pääsisi sun luokse sinne viettään joulua?

Meillä toinen lapsi oli makrosominen. Miula ei sokereissa mitään vikaa mutta silti oli. Vkolla 36 arvio oli muistaakseni jotain 4.6kg, synty 40+1 ja oli yli 5kg. Mut ei kukaan missään vaiheessa puhunu mistään hapenpuutteesta mitään… Käynnisteltiin kaikessa rauhassa ja olin välilä viikon kotona jne. Liittyykö se siis pelkästään lapsen kokoon vai esim myös diabetekseen? Koska ootan nyt kolmatta ja pelkään että mitä jos tää on taas tosi iso. Ja sit jos tollastaki pitää osata pelätä 🙁 Ultra on 36+2 missä kokoa tarkistetaan.

Siis liittyy siihen riskiin mikä kai makrosomiassa on? Tosi vaikea sanoa,mutta mulla ainakin sanottu, että on juuri se epo-arvojen nousuriski lopussa.

Joulu tulee onneksi joka vuosi ja pienten lasten kanssa se ei ole niin valtavan kalenterisidonnaista. Voittehän järjestää omat jälkijoulut, kun pääsette kotiin?
Toivotaan, että vauvan keuhkot ovat kypsät ja kaikki sujuu hyvin!
Hurjan paljon tsemppiä ja voimia loppuviikoiksi!

Ei siinä mitään, mutta ikävä maata yksin osastolla kun joulu on sellasta perheaikaa 🙂

Tsemppiä!! ♡♡

Oon niin pahoillani että et saanu onnellista loppuraskautta, mutta toivotaan että kaikki menee lopulta hyvin ja että ens kuussa olisitte jo kotona uusine perheenjäsenineen.
Tsemppiä ja voimia teille kaikille!

Kiitos ♡

Tsemppiä ❤️

Tsemppiä loppuodotukseen! Itsekkin odotan kolmatta lasta , nyt rv 33+4. Edellinen lapsi syntyi rv 35, joten kovasti jännitän kuinka pitkälle tämän raskauden kanssa päästään. Mullakin on muuten ollut kontrolleja Naistenklinikalla. Edellisen raskauden takia. Vaikka diabetes on itselle vieras, toivotan kovasti jaksamista ja tsemppiä loppuodotukseen! Ymmärrän huolesi vauvan voinnista ja pienistä raskausviikoista verrattuna täysiaikaisena syntyvään vauvaan niin hyvin ❤️

Kiitos ♡ Sinne myös hirveästi Zemppiä loppuun!

Mä myös toivotan tsemppiä loppuun, luota omiin fiiliksiin kuten teit neiti E:n raskauden lopussa.
Tuli mieleen se että saisitko vaikka lainaan kotidopplerin jostain? Jos liikkeet tuntuu huonosti, niin sillä voisi tsekkailla myös sykkeet itsekin.

On mulla itseasiassa kotidopleri, mutta se ei kerro oikein kokonaiskuvaa vauvan voinnista :/

Voi, onpa ikävää 🙁 Toivotaab että kaikki menee kuitenkin hyvin. Paljon voimia etenkin tuohon yksinoloon osastolla♥️P

Kiitos ♡

Tsemppiä kovasti!! Olet hyvässä hoidossa, hienoa että raskautta seurataan tarkasti. Naistenklinikalla paras tieto/taito taso, luottavaisena vain- kaikki menee hyvin.

<3

Kovasti tsemppiä ja voimia <3

<3

<3 olette ajatuksissa!

<3

tietty lapsen parasta pitää ajatella mulla lähtötilanne hieman eri. sain raskausajan doabeteksen esikoisen synnytys sai alkaa itsekseen(päätyi sektioon)ja kuopuksen kanssa sektio muutama päivä ennen laskettua(tosin en voinut synnyttää alakautta. esikoisen kohalla rv 33+4 olen käynnyt ultrassa ja painoarvio oli 2.5kg. missään vaiheessä ei puhutty synnytyksen käynnistämisestä tai makrosomiasta.kuopuksen kohalla olen käynnyt ultrassa n rv32 ja painoarvio 2.6kg. silloin puhuttiin jo makrosomiasta mutta ei siitä että tarvis noin aikasil viikoil alkaa synnyttää. toivon että toivot toista arviota tilanteestasi! niin ja esikoinen oli 4.5kg kun tuli ja kuopus 4.3kg 🙂

Muistaakseni radissa ja deeykkösessä riskit on erilaiset. Oon kuitenkin erikoissairaanhoidossa ja ultrat tekee erikoislääkäri joka kerta. Luotan kyllä tosi hyvin Naistenklinikan hoitoon,kun siellä hoidetaan riskiraskaudet ylipäänsä ja on Suomen parhaita synnäreitä. Pitää vaan hyväksyä fakta, että näillä mennään. Makrosomian mukana voi epo-arvot nousta ja niitä ei pysty kontrolloimaan mitenkään muuten kuin lapsivesinäytteellä. Joten kohtukuolema riski on liian iso. Silloin parempi ottaa tänne kasvamaan 🙂 Selitinkö sekavasti?

<3

Tsemppiä! Toivottavasti kaikki menee hyvin <3

Kiitos ♡

Voi ei, onpa ikävä tilanne! 🙁 Mulla on myös 1 tyypin diabetes ja kaksi raskautta takana, ehkä kolmas vielä joskus haaveissa. Eka raskaus meni suorastaan loistavasti, sokerit oli, kuin terveellä ihmisellä eikä liikakasvuakaan ollut suuremmin (käynnistys pari viikkoa ennen la). Toisen raskauden suhteen olinkin iloisin mielin, että tokihan kaikki menee edes suht samaan tyyliin, vaan eipä mennyt. Sokerit oli ihan päin honkia kokoajan ja insuliinia meni ihan järkyttäviä määriä ja vauva kasvoi kasvamistaan. Oli iso järkytys, kun alettiin puhua liikakasvusta, hapenpuutteesta, lapsivesipunktiosta ja ties mistä. Mistään tällaisesta ei ensimmäisessä raskaudessa edes keskusteltu. Olin aivan paniikissa ja ajatukset olivat hyvin samanlaisia, kuin kerroit kirjoituksessasi. Pelkäsin lapsen kuolemaa ja mahdollista vammautumista ja syytin itseäni. Lopulta käynnistys tehtiin kuukautta ennen la ja lapsi syntyi terveenä. Olimme tosin osastolla kolmisen viikkoa, koska ennenaikaisuus aiheutti pahan kellastumisen eikä siihen auttanut ensin mikään (keltasuuden ilmaantumista kannattaa itsekin sitten seurailla tarkasti, että pääsee vaan heti valohoitoon tarpeen tullen!). Jotenkin heräsi taas se ahdistus tuon kolmannen raskauden suhteen, että mitä jos se menisikin sitten vielä huonommin ja ahdistaa sun puolesta ihan hirveästi. Millaset sokerit sulla on ollut tässä raskaudessa ja ennen raskautta? Entä aiemmissa? Syntyikö Topi ja Elsa millä viikoilla ja minkä kokoisina? Mä tiedän niin hyvin, miltä susta tuntuu. Mutta luota itseesi ja omiin tuntemuksiin (jos epäilyttää esim. se vauvan liikkuminen, niin vaadi herkästi pääsyä lääkärille) ja lääkäreihin, kyllä ne tietää, miten on paras toimia sun ja vauvan kannalta. Yritä olla murehtimatta liikaa (tiedän, helpommin sanottu, kuin tehty) ja voittehan jouluakin viettää sitten, kun pääsette vauvan kanssa kotiin. Teette jotain hyvää ruokaa ja säästätte vaikka muutamat paketit siihen hetkeen. Toki se ymmärrettävästi harmittaa, että tänä vuonna ei tulekaan normaalia joulua, mutta tärkeintä on nyt sun ja vauvan hyvinvointi ja onneksi perhe pääsee katsomaan sua (ja vauvaa) sairaalaan. Ihan mielettömästi tsemppiä sulle ja koko teidän perheelle! 🙂 Ensi vuonna kaikki on toisin, teidän perheessä on sitten kolme ihanaa lasta! <3

Eka raskaus mulla oli arvot huonot. Mun pitkäaikanen oli 13.8 eli surkea ja laski noin 8.5 tasolle. Sain lopussa raskausmyrkytyksen ja pieni poika synty 36+6 käynnistyksen kautta sektiolla 3630g. 7vrk sairaalassa, koska velttoutta ja sokerit huonot vauvalla. // Toka raskaus mun arvot oli 7.5-8.5 väliä ja neiti otti lievää spurttia rv33 jälkeen. Syntyi sektiolla istukan repeemisen takia 35+2 3350g. 8vrk sairaalassa, koska apneoi ja kävi sinivalossa. // Tässä raskaudessa pitkäaikanen koko ajan 6.1-6.5 eli loistava, mutta ei vaikutusta raskauteen. Harmi kyllä. Silti on makrosominen.

Voi miten ikävää.. Tsemppiä sulle ihan hirveästi ja voimia sekä jaksamista.:)

Kiitos zempeistä!

Toivon kaikkea hyvää sinulle ja vauvalle <3 voimia koko perheelle ja enkeleitä lähetän matkaanne <3

Kiitos <3

En usko, että lapset sinne pääsee mukaan ja onhan siellä vierailuajat sitten. Vauva kuitenkin on eri osastolla alkuun :/

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X