Täytyy ihan rehellisesti sanoa, että keskittyminen mihinkään alkaa olla huono. Jotenkin en saa irrotettua enää ajatuksia blogiin puhuakseni äitiyden haasteista, lasten pukeutumisesta tai muutenkaan arjesta. Jännittää! Ensi viikolla on jouluaatto ja ensi viikolla meidän perhe saattaa olla kasvanut yhdellä. Elämä tulee muuttumaan taas ihan hirveästi.

Miltä ajatus saapuvasta vauvasta tuntuu? En ole kyllä yhtään henkisesti valmis. Tuntuu, että muutama viikko olisi voinut helposti mennä eteenpäin ja ihan täydellinen ajankohta synnyttää voisi olla tammikuun alussa. Hormonit eikä järkikään sano, että loppu olisi lähellä. Fyysisesti olen aika puhki, mutta ihan vähän enemmän jaksaisin vielä zempata.

On tietenkin mahdollista aina, että kasvu on hidastunut tai vauva voi hyvin. On mahdollista, että punktio antaa hyvän tuloksen. Siksi varmaan tässä jännitänkin. Joku oma henkinen tavoite on päästä yli joulun ja sitten saattaa tämä lapsi turvallisin mielin maailmaan.

Hankinnat on ihan vähän kesken. Pojalta puuttuu vielä uusi turvaistuin, vaippoja pitäisi kipaista kaupasta ja varmaan pakata sairaalakassi. Kylppärin olin suunnittellut peseväni ja tekeväni jotain kivaa lasten kanssa, mutta jännitys tulevasta on vienyt mietteet jo muualle. On haikeaa ajatella, että nämä on nyt mahdollisesti viimeisiä hetkiä raskaana. Voi olla, että tämä lapsi onkin sitten meidän vika laatuaan.

Kovasti mietin miltä se pieni näyttää, miten hyvältä tuoksuu ja onko kaikki hyvin tänne saapuessa? Mietin vauvan hentoa ääntä, yövalvomisia yhdessä ja kaikkia minimaalisia vaatteita. Ajan voisi melkein pysäyttää hetkeksi tähän hyvään oloon, joka tavallaan on ensimmäistä kertaa raskauden aikana. Siihen nautinnon ja kutkutuksen tunteeseen.

Laitetaanpa pieni veto pystyyn! Vauvan laskettuaika on 26.01., mutta punktio tehdään 22.12. Nyt on lukijoiden tehtävä arvata neidin tuleva syntymäpäivä! Oikein vastanneiden kesken arvon jotain pientä ja kivaa. Muistakaa jättää vastauksen oheen sähköpostiosoite sille varattuun kenttään!