Arki on alkanut. Olin ihan valmistautunut niihin väsymyksiin, puhkipalamisiin ja arjen haasteisiin kolmen lapsen kera. Viritin kädet valmiiksi hytkytysasentoon ja ostin paljon herkkuja yövalvomista varten. Kasvatin myös sarkasmikerrointa tätä arkea kohtaan, jotta voisin kirjoittaa blogiin postauksia, joihin suurinosa voi itkien tai nauraen samaistua.
Sitten tuli Alma ja suunnitelmat muuttui. Hän ei itke, hän ei hätkähdä ääniä eikä häiriinny mistään. Hän on toistaiseksi oikeasti ihan hirveän kiltti vauva. Nukkuu vuorokaudesta 23,5 tuntia, syö rinnalta hyvällä ruokahalulla ja nauttii kylvyistä. On muuten ensimmäinen lapsi, joka oikeasti jo vauvasta alkaen tykkää kylpemisestä eikä huuda siellä naama punaisena!
Olen siis (melkein) pahoillani, mutta tällä hetkellä ei tule postauksia kiireisestä hulinasta, vaan ainoastaan hehkutusta kaikesta. Pelkäsin jo etukäteen arkea kolmen lapsen kanssa. Olin ihan varma, että tämä olisi haasteita täynnä heti alusta asti. Riittämättömyyttä, mustasukkaisuutta ja unettomia öitä. Jatkuvaa itkemistä, sotkuinen koti ja oman ajan sukupuuttoa.
Moni sanoo ympärillä, että kolmas lapsi tottuu jo kohdussa perheen vilinään, ääniin ja touhuihin. Tämä tyyppi on kyllä sikeäuninen eikä havahdu koiran haukkuun, isosiskon kiljumiseen tai isoveljen koviin leikkeihin. Hän nukahtaa helposti eikä kitise unen perään, vaikka muu perhe vetäisi zumbaa vieressä.
Tämä kaikki voi tietenkin vielä muuttua. Hän on vasta pieni ihminen ja koliikki voi koputtaa oveen muutaman viikon päästä. Vauvat virkistyy ja ärsykkeet voi alkaa itkettää. Alkuväsymys voi olla vain hämäystä, joka saa hurmioituneen vauvakuplaisen vanhemman nuolaisemaan ennen kuin tipahtaa.
Täytyy silti sanoa, että edellisen haastavan vauvavuoden jälkeen olen helpottunut. Temperamentti on jokaisella lapsella näkynyt jo alusta asti enkä usko tämän neidin olevan hirveän vahva temperamentiltaan. Hän ei itke verikokeissa, viihtyy sylissä ilman hytkyttämistä ja malttaa odottaa nälän kanssa hetken. Tuollainen rento lötköpötkö vauva, jota ei paljoa panta kiristä.
Onkohan tulevakin arki näin helppoa vai iskeekö todellisuus vasten kasvoja vähän jälkijunassa? Minkälaisia kokemuksia muilla on vauvojen kanssa? Pysyikö helppo alku helppona vauvavuotena?
Kommentit (20)
Ihana kuulla, että teillä sujuu hyvin ja että elämä on leppoisaa! Minulla on sama kokemus kolmannen vauvavuodesta; elämä oli melko kiireetöntä enkä minä ainakaan osannut nähdä vauva-arkea kahden isomman (pienen) kanssa mitenkään kuormittavana. Totta kai tilanne olisi varmasti ollut toinen, jos kolmas olisi ollut kakkosen tapaan itkuinen. Mutta yksilöltähän lapset on ja se kaikki näkyy myös vauva-aikana. Täällä odotellaan neljättä vielä muutama kuukausi ja toivotaan, että pääsen itsekin hieman herkuttelemaan;)
Mä en tajua mistä sä löydät noita söpöjä vauvanvaatteita!!??
Kertakaikkisen söpö neiti kuteissaan <3 otan mielelläni vastaan kauppavinkkejä!
Meillä täällä reilu viikon vanhempi typy kuin teillä 🙂
Tosi paljon ostan kirpparilta 🙂 Mut moni on metsola, mini rodini jne 🙂 Liity mini style finlandiin faces! Siel hyviä vinkkejä.
Olen lukenut pitkin.. Koskaan en kommentoinut.. Esikoinen kuin sinunkin kuvailemasi, kakkonen ihana suuritarpeinen ja -tunteinen, isojen ongelmineen ja sitten taas huimine kykyineen: lukutaito alle 4-v, 1000 palan palapelien hajotus…. Kolmonen, nyt nelivuotias, ensimmäiset kaksi vuotta leppoisa, rauhallinen, ujo, mukautui upeasti meidän arkeen ja elämä, nyt hänestä kuorihousut vauhdikas ja velmu punatukka.. Neljäs nyt vuosikas, ja mikä temperamentti!! kakkosen kanssa samaa luokkaa, tosin ennakoitavissa ja luettavissa, toisin kuin kakkonen. Pikkuhiljaa opettelemme hänen tavoilleen ja hän meidän.
Sinulla on kypsiä ajatuksia. Välillä harmistun, kun havahdun että en itse kykene kaikenaikaa samanlaiseen tyyneyteen ja katson usein asioita pintapuolisesti, muutoin kyllä tunnistan tavastasi toimia ja olla, paljon itseäni
Kiitos kun kommentoit ♡
Voi kun hän on söpö! 🙂 Meillä esikoinen täytti juuri vuoden ja edelleenkin voin sanoa hän on niin helppo lapsi. Pienestä asti nukkunu yöt hyvin ym. Jokainen lapsi niin erilainen. Valitettavasti sitä nykyään kuitenkin kuulee enemmän valitusta siitä lapsi-arjesta kuin jtn positiivista sanottavaa.
Joo yleensä vauvavuosi on raskas. Voihan se tästä vielä muuttua, mutta nautin niin pitkään kun tällaista on 🙂
Tiedän, että sinulla on kokemusta suuritarpeisesta lapsesta ja edellinen vauva-aika oli rankkaa, itselläni on myös tämä kokemus. Et varmaan edes huomaakaan tätä, mutta käytät Almasta paljon ilmaisua ”kiltti vauva”. Se tulee varmasti luonnostaan ajattelematta, mutta olen usein miettinyt, että mitäs ne nämä suuritarpeiset sitten ovat, tuhmiako? Ilkeyttään vaativia? En sano tätä pahalla, mutta itselleni esikoisen vaativana vauva-aikana tuntui pahalta tämä vauvojen jaottelu kiltteihin ja niihin muihin. On ollut tosi mukava lukea teidän arjesta ja toivottavasti jaksat jatkossakin kirjoittaa 🙂
Joo, ei kiltin vastakohta oo tuhma käyttökielessä. Kiltti on vaan sana, joka kuvaa tätä tilannetta. Myös isosisko on kiltti lapsi, vaikka olisi suuritarpeisuutta, herkkyyttä ja temperamenttia. Isosisko osaa myös olla tuhma, mutta se ei mitenkään liity noihin piirteisiin, vaan ihan fyyysiseen tekemiseen. En ajattele siis sanan ”kiltti” laittavan lasta mihinkään vertailevaan lokeroon, se vain helpottaa tämän arjen kuvailua. Ehkä ymmärrät 🙂
Todella suloinen söpöliini. 🙂
Kiitos 🙂
Meidän 36-viikolla syntynyt oli tosi helppo ja sikeäuninen vastasyntyneenä, ja luultiin että on myös kasvatusasia opettaa vauva nukkumaan normaalien kodin äänten keskellä, telkkarin pauhatessa tai isin imuroidessa. Vaan lapsi onkin tullut äitiinsä ja hyvin herkkäuninen heti alun jälkeen: Mitään omaa aikaa ei ole meillä vanhemmilla ollut, vauva herää heti kun illalla yritän kömpiä sen vierestä telkkaria katsomaan tai jos yritän lenkin jälkeen jättää sen vaunuihin pihalle uniaan jatkamaan.
Toivottavasti teidän typy on helppo vielä isompanakin ?
Oliko minkälainen masussa? Meillä on hirveän hyvin masuluonne pitänyt. Ehkä tälläkin neidillä.. tai sitten ei 😀
Meillä vauvat alkanu itkeen kuukauden iässä, ja sitä jatkui sitten kolme kuukautta. Ensimmäinen kuukausi on ollut molemmilla huutovauvoilla uskomattoman ihanaa aikaa, justiinsa tuota ettei hätkähdä mistään, nukkuu, syö ja kahtelee. Mutta sitten kun se alkaa se huutokausi, nii siitä on ilo kaukana suurimmaksi osaksi. Onneks mukaan mahtui niitä hyviäkin hetkiä, niitten avulla kummasti jaksoi. Kunhan huutojaksot loppuivat 4kk iässä, alkoi taas se sama ihana vauvan kanssa eleily, kuitenkin aurinkoiset vauvat oli muuten.
Joo sama aiempien kanssa. Siksi tässä odottelenkin mitenhän käy 😀
Kyllä meidän ipanoilla on temperamentti näkynyt heti alkuunsa. Jos koliikki iskee tai allergiat, sitähän ei voi mistään aavistaa.
Ihana lötköpötkö <3
Meilläkin temperamentti on selkeästi näkynyt aina alusta asti 🙂
Eka oli vaikea; koliikki, malttamaton ja vaativa temperamentti. Asui rinnalla ja sylissä, nukkui kainalossa.
Toinen oli helppo. Nukkui alusta saakka jopa 6h yössä putkeen. Viihtyi lattialla ja sitterissä. Ei itkenyt normaalia enempää.
Nyt lapset 5v ja 3v. Esikoinen on melko rauhallinen ja kuopus täystuho ? Siis täyskäännös. Mutta mikään ei oo niin varmaa kun epävarma näitten kanssa.
Joo siis ainakin musta lapsen luonne muuttuu selkeästi noin 2v iässä ja sillonhan ollaanki jo taaperoita 😀 Helppo vauvavuosi ei takaa helppoa uhmaikää 😀
🙂 ♡