Tarvitseeko lapsella olla oma huone?

Jo otsikko kertoo aiheen, josta aion tänään kirjoittaa. Tarvitseeko lapsella olla oma huone? Viimeistään teini-iässä?

Ei varsinaisesti omaa huonetta

Meidän perheessä kenellekään ei varsinaisesti ole omaa huonetta. Tämä aiheuttaa joskus kovasti hämmennystä. Mihin isi menee, jos väsyttää? Eikö oma huone ole tärkeä vanhemmille? Onnistuuko seksielämä, jos sänky on olohuoneessa? Eikö lapsikin halua joskus vetäytyä omaan huoneeseensa?

Lue :

”Vanhempien sänky olohuoneessa pilaa seksielämän” ja muut pienen asunnon oletukset

Jokaisella on tapansa

Jokaisessa perheessä on omat tapansa. Moni saattaa kummaksua meidän tapoja ja minä taas mietin, miksi lapsella pitäisi olla se oma huoneensa. Olemme tästä yhdessä puhuneet paljon ja ajatelleet, että lapset saavat liikkua huoneissa vapaasti. Tilanne tulee kuitenkin olemaan se, että meillä on kaksi lasta hamaan tulevaisuuteen saakka per huone. Vaikka olisi varaa asua isommassa kämpässä, en silti usko siihen, että lapselle oma huone on välttämätön pakko.

Ei ovia kiinni

Toinen tapa, jota saatetaan kummaksua on tapani kieltää suljetut ovet. Tällä tarkoitan sitä, että toisen ihmisen pääsy estetään huoneeseen. Toki lapsilla on joskus yhdessä leikkejä, joissa ovi menee kiinni! Pääosin ajattelen, että meillä eletään ovet auki ja kaikilla tulee säilyä oikeus kulkea tässä yhteisessä kodissa. Jos tarvitsee omaa tilaa, voi lähteä ulkoilemaan tai esimerkiksi mennä omaan sänkyynsä lukemaan. Tarkennan vielä tätä sääntöä, että en kiellä oven sulkemista leikin ajaksi tai muusta syystä, mutta en halua lasten myöskään kyhjöttävän oven takana koko päivää, vaan osallistuvan myös perhe-elämään.

Lapsi oppii huomioimaan toista

Uskon, että tilan jakaminen opettaa lasta huomioimaan toisen tarpeita ja jakamaan. Kotona on helppo harjoitella tulevaisuutta varten ja juurikin toisen ihmisen kanssa huoneen puolittaminen treenaa hyvin erilaisia tilanteita. Vauva kasvaa ja siirtyy joko isoveljen tai pienemmän tytön kanssa samaan huoneeseen. Tilanne riippuu täysin siitä, mitä lapset toivovat itse. Siihen asti lapset nukkuvat jaetusti niin, että toisessa huoneessa nukkuu yksin 8-vuotias ja toisessa tytöt yhdessä.

Eikö lapsia haittaa tämä järjestely?

Ei haittaa. Nuo kolme kulkevat sujuvasti huoneista toisiin eivätkä valita yhtään. Lelutkin ovat täysin yhteisiä ja niillä saa leikkiä kaikki. En näe meidän perheessä järkeä siinä, että leluja omistetaan jollekin, kun mielestäni se jollain tapaa vie ajatusta kauemmaksi siitä jakamisen oppimisesta. Meillä on muutenkin iso perhe, joten uskon tilanteen opettavan lapsille alusta asti, ettei täällä ole sellaista hiljaista hetkeä juurikaan. Jollekin ajatus siitä voi tuntua kauhealta, mutta meidän lapset ovat kasvaneet ja tottuneet siihen.

Oma kokemus tärkeä

Oliko meillä vanhemmilla oma huone lapsena? Minä jaoin huoneen siskoni kanssa 19-vuotiaaksi enkä kokenut asiaa häiritseväksi. En kaivannut koskaan ”omaa huonetta”, vaan viihdyin toisen kanssa. Tämä opetti tekemään kompromissejä sekä huomioimaan toisen persoonaa eikä lopulta parisuhteeseen siirtyminen sekä yhteen muuttaminenkaan tuonut vastaan mitään yllättävää. Kun sisaruksen kanssa oppii kestämään niitä sukkia lattialla, ymmärtää sen ehkä paremmin tulevalta kumppanilta. Omalla kumppanilla oli oma huone, mutta hän sanoo kaivanneensa huonekaveria. Hän ei näe ongelmaa siinä, että olisi jakanut huoneen veljensä kanssa.

Aina se oma huone ei ole mahdollinen etenkään isoissa perheissä. En silti usko lasten jäävän mistään paitsi, vaan päinvastoin oppivan siitä paljon. Mitä mieltä sinä olet? Onko oma huone lapselle aivan välttämätön?

SEURAA MYÖS INSTAGRAM @operaatioaiti