Kahden äänen välissä

Sanotaan, että kirjoittaminen auttaa. Sanotaan, että hengitä ja kirjoita. No minäpä kirjoitan nyt – heikoimmalla hetkelläni. Kaikki tulee ilman filtteriä läpi ja estot on poissa. Kun elän kahden äänen välissä.

Kun päässä on ”ääniä”

Ensimmäinen ajatus voisi olla, että kuulen ääniä, joka ei pidä paikkaansa. En kuule ääniä, vaan kuvaan omia ajatuksiani ääniksi. Pääni sisällä elää kuin kaksi henkilöä, jotka yrittävät viestiä ristiriitaisesti keskenään. Vuorotellen voitolla on toinen ääni ja sitten seuraavassa hetkessä toinen ääni. Joskus mietin, etten aina tiedä kuka olen ja mitä teen täällä, koska olen vain yksi iso sekamelska.

Ensimmäinen ääni

Ensimmäinen ääni puhuu vahvuudesta, itseluottamuksesta ja hyväksynnästä. Se hellii ja kehuu sekä tunnistaa vahvuudet. Se näkee, että kaikissa meissä on heikkouksia, mutta samalla heikkoudet on vahvuuksia. Se ymmärtää, hyväksyy ja on kantava voima tässä maailmassa, joka on alusta loppuun saakka oppimista ja virheiden läpikäyntiä. Eihän kukaan meistä ole ”täydellinen”!

Toinen ääni

Toinen ääni moittii, ei hyväksy ja muistaa sanoa, miten kaikessa on epäonnistunut. Toinen ääni vahvistaa minäkuvaa kohti pudotusta ja kertoo, että heikkoudet ovat vain syy kadota tästä maailmasta. Tämä ääni on se, joka muistuttaa siitä, miten paljon parempi muiden on ilman sinua ja miten on vain rasite, jota ilman maailma olisi asteen verran aurinkoisempi.

Kahden äänen taistelu

Nämä kaksi ääntä taistelee sisälläni. Kahden äänen taistelu. Välillä toinen on johdossa ja sitten jyrää toinen ääni johtoon. Kumpikaan äänistä ei sammu koskaan, vaan on taustalla sekoittamassa tilannetta. On vaikeaa välillä olla minä. Hei vaan ahdistuneisuushäiriö ja sen tuomat ajatukset.

@operaatioäiti