Field sweater suomalaisesta villasta
Neuloosi on vienyt mennessään viime aikoina. Tuntuu, että puikoilla pitää olla jatkuvasti jotain. Nyt lisäsin haastetta, sillä valitsin langaksi tällä kertaa jotain hieman ohuempaa ja ohjeeksi jotain vähän haastavampaa. Camilla Vadin Field sweater on kaunis, mutta haastava paitamalli ja Idän kehräämön Helmiäinen aivan ihanan pehmeä, suomalainen villalanka.
Suomalainen villa ei kutita sittenkään
Kävin viime kesänä Idän kehräämöllä – lue käynnistäni lisää täältä – ja siellä ääneen ihmettelin, että eikö suomalaisen villan pitäisi kutittaa. Perinteisesti niin ajatellaan, mutta ei sen niin tarvitse olla. Usein suomalainen villalanka on karstalankaa, joka on tunnultaan karheampaa. Idän kehräämön langat ovat kuitenkin sileämpää puoli-kampalankaa, jossa kuidut ovat pidempiä kuin karstalangassa ja lisäksi kampauksessa kuidut kammattu samaan suuntaan, jolloin pistäviä langanpäitä on vähemmän. Lisäksi langassa on vielä jäljellä villan omaa lanoliinia, mikä lisää pehmeyttä ja langassa käytetty suomenlammasta ja kainuunharmasta, jotka ovat yksiä pehmeimmistä villakuiduista. Helmiäinen oli lankavalintana aivan nappi, koska tämä on ihanan pehmeä mutta myös ohuutensa vuoksi ilmava päällä.
Field sweater testasi kärsivällisyyttä
Camilla Vadin suunnittelema Field sweater on todella kaunis villapaitamalli ja se on herättänyt ihastusta sosiaalisissa medioissa kovastikin. Hintaa ohjeella oli reilut 8€, mikä sai minut pohtimaan ohjevalintaa, koska useimmiten löydän ohjeet kirjoista enkä ole tottunut maksamaan nettiohjeista muutamaa euroa enempää, mutta ihailin paitamallia niin kauan, että rohkenin ostaa sen. Mutta sitten tulee se mutta. Kaipasin kyllä haastetta villapaitaan, mutta en ihan näin paljon. Kaarroke oli hyvin, hyvin haastava minulle, vaikka olen kyllä neulonut jonkun verran. Langankiertoja, neulomatta nostettuja silmukoita ja langankiertoja, palmikkoa samalla kaventaen silmukoita ja ties mitä kummallisuuksia tämä paita pitikään sisällään. Jokainen rivi oli omanlaisensa ja tuntui, että yhden kerroksen neulomiseen meni puoli tuntia – en tosin kellottanut. Ja aina jos paidan jätti kesken, piti tehdä pomminvarmat merkinnät, että tietää jatkaa oikeasta kohdasta seuraavalla kerralla. Lapsiperhe-elämään yhdistettynä ei siis mikään ihanteellinen kombo, sillä keskeytyksiä lapsiperheessä riittää.
Omaa turhautumista lisäsi reilusti se, että neuloin kaarroketta aika pitkälle, ennen kuin tajusin tehneeni virheen laskuissa. Tähkäkuvioiden väliin oli jäänyt neulomaton kaitale ajatusvirheen vuoksi. Onneksi purin ja jaksoin neuloa uudelleen, koska nyt tuo kaitale olisi harmittanut todella paljon. Harmi on tähän mennessä haihtunut.
Nyt paita on kuitenkin valmis ja se on ihana. Hihat ovat hitusen kinttanat, mutta käytän vielä hetken aikaa paitaa ennen kuin alan purkaa, neuleilla kun on tapana asettua. En ole vielä myöskään malttanut kastella paitaa – se pitäisi ehdottomasti tehdä aina neulomisen päätteeksi, mutta en vaan malttaisi, kun haluan käyttää paitaa heti 😀
Villa on muuten parasta myös kesällä puettavaksi – lämmittää viileällä, hengittää kuitenkin, joten sitä voi käyttää myös lämpimämmällä säällä suojaamaan ötököiltä ja auringolta. Toki hellesäälle harvemmin puen villaa päälle. Toivotaan kuitenkin, että ihan hirveästi en joudu villapaitaan turvautumaan tänä kesänä.
Anni
Jaa oma kokemuksesi