Räsymatto on muistojen matto - vanhat vaatteet sai uuden elämän

Noin viisi vuotta sitten luin artikkelin, jossa kerrottiin, tekstiilijätteen määrästä – tuolloin jokainen suomalainen heitti n. 10kg vaatteita ja kodintekstiilejä vuosittain roskikseen. Se määrä tuntui aivan älyttömältä! Sittemmin on kehitetty tekstiilinkierrätystä eteenpäin, mutta itsellä heräsi tuolloin ajatus matosta, johon kierrättäisin meidän talouden rikkinäiset vaatteet.  Poisheitettävien tekstiilien määrä tuntui niin hurjalta, että halusin yrittää hoitaa itse omat tekstiilijätteeni ainakin niin pitkälle kuin osaisin. Perheessämme käytetään kestotalouspaperia eli rättejä, jotka on tehty vanhoista, puhkikuluneista tai muuten myynti- ja käyttökelvottomista vaatteista. Mustat ja harmaat vaatteet aloin leikata kuteeksi. Matto-haave eteni loimen vetämiseksi kangaspuihin n. 3,5 vuotta sitten, jolloin myös aloitin kyseisen maton. Matosta tosin tuli ikuisuusprojekti ja se valmistui vasta tänä talvena.

Lue myös: Muistojen tilkkutäkki valmistui jämätilkuista

Kavereidenkin rikkinäiset vaatteet kuteeksi

Aloin tuolloin viitisen vuotta sitten keräämään rikkinäisiä mustia ja harmaita vaatteita kuteeksi leikkaamista varten. Lähipiiri tuntui kiitolliselta, että joku vei rikkinäiset vaatteet hyvään tarkoitukseen eikä niitä tarvinnut heittää roskiin. Leikkasin sinnikkäästi kudetta, mutta aika sotkuista ja pölyistä hommaa se oli, ei sitä kauaa jaksanut kerrallaan. Sain tädiltäni kudelahjoituksen ja sieltä löytyi mustaa kudetta sopiva setti. Päätin ottaa tuon yhden valmiin kuteen mukaan mattoon, uutta kudetta matossa on siis kolmannes. Muut kuteet olivat lumpuista tehtyä räsykudetta.

Olin leikkaamisprosessissani aika suurpiirteinen. Saumat sai jäädä kuteeseen, koska halusin korostaa matossa sitä, että siinä todella on vanhoja vaatteita. Tykkään maton eläväisestä pinnasta – vaikka tiedän, että jotkut kammoavat saumakohtia matossa. Toki matto muutenkin näyttää aika ensikertalaisen tekemältä (tämä on elämäni toinen matto), epätasaisuutta löytyy ja rosoa, mutta se ei minua haittaa yhtään, tykkään vain sen elämänmakuisuudesta.

Lue myös: Matto on helppo tehdä myös neulomalla

Matto olikin yli kolmen vuoden ikuisuusprojekti

Maton tekemisessä kesti. Meillä on kangaspuut kellarin pimeässä takanurkassa. Sinne ei tunnu helpolta mennä, jos paistaa aurinko, eikä ehkä muutenkaan. On tähän neljään vuoteen mahtunut myös kaksi raskausaikaa ja kaksi pikkuvauva-aikaa. Mahan kanssa tuntui kutominen vaikealta ja pikkuvauva-aikana tuntui vaikealta irrottautua vauvasta, eikä siihen paukkeeseen halunnut pieniä tuoda – äänen lisäksi myös sormien väliinjäämispelon vuoksi. Mutta nyt tänä talvena sen sinnillä istua paukutin valmiiksi. Mattoa on 3,7 metriä ja se on juuri sopivan mittainen pitkään eteiskäytävään.

Muistot matossa

Maton sydän on sen kertomissa tarinoissa. Tuossa on etelän matkalta ostettu mekko, jonka kangas meni huonoksi nopeasti mutta otin siitä kaavat ja ompelin uuden. Tuossa taas kuopuksen vauva-ajan paita, keskimmäisen sukka ja esikoisen sydän-leggingsit, jotka oli ennen häntä ainakin kahdella eri käyttäjällä.

Maton kutominen on hauskaa puuhaa, mutta tässä matossa kesti niin kauan, että hetki menee, ennen kuin uutta uskallan aloittaa. Mutta nyt voi vaikka alkaa leikata vanhoista vaatteista kuteita uuteen mattoon – onpa sitten valmiina, kun joskus matontekoon ryhtyy.

Tule mukaan sormustin-käsityömaailmaan, myös instagramissa sekä facebookissa!

Anni