Helmi syntyi raskausviikolla 23 ja joutui tehohoitoon 200 km päähän kotoa: ”Tilanne oli epätodellinen”
Helmi syntyi neljä kuukautta ennen laskettua aikaa. Ennenaikaisuus vaikuttaa reippaan 1-vuotiaan arkeen yhä monin tavoin.
Tie Rovaniemeltä Ouluun oli jäinen, ja satoi vettä. Pimeydessä ujelsi ambulanssi, jonka kyydissä oli luokanopettaja Mirva Rontti.
Jos lapsi syntyy ambulanssiin, ei mitään ole tehtävissä, kätilö kertoi Mirvalle.
Synnytys oli käynnistynyt, vaikka raskaus oli edennyt vasta viikolle 23 +1. Oli neljäs joulukuuta 2020. Laskettu aika olisi ollut huhtikuun ensimmäisenä.
Täpärä pelastuminen
Mirva oli elänyt koko raskausajan hyvin varovasti, koska hän tiesi olevansa itsekin keskonen. Ennenaikainen synnytys pelotti häntä, mutta äitiysneuvolassa häntä rauhoiteltiin: mitään hätää ei varmasti olisi.
– Lopulta minäkin aloin kuittailla, että olen vain hysteerinen ensiodottaja.
Voimakkaat supistukset alkoivat perjantaina työpäivän jälkeen, kun Mirva oli pelannut oppilaidensa kanssa jalkapalloa. Mirva ja Teemu-puoliso menivät Lapin keskussairaalaan alkuillasta.
Lapsivesitesti näytti positiivista, ja ultraäänitutkimus vahvisti, että nyt on tosi kyseessä. Rovaniemeltä oli lähdettävä välittömästi Ouluun.
Rovaniemelläkin olisi ollut mahdollista synnyttää ja myös hoitaa hieman myöhemmillä raskausviikoilla syntynyttä keskosta, mutta niin ennenaikaisesti syntyvä vauva olisi pitänyt joka tapauksessa siirtää hoidettavaksi Ouluun.
Kaupunkien välillä on yli 200 kilometriä.
Ambulanssi pääsi perille kello 20.05. Heti saliin päästyään Mirva tunsi tarvetta ponnistaa, ja lääkäreiden tarkistaessa tilannetta hän ehti soittaa Teemulle, joka oli ajanut autolla perässä koko matkan.
Aja varovasti, et ehdi tänne enää, lapsi syntyy nyt.
Helmi syntyi alateitse kello 20.14, vain yhdeksän minuuttia sairaalaan saapumisen jälkeen.
– Kaksi pientä ponnistusta, ja sitten Helmi oli maailmassa, Mirva muistelee.
Lue myös: Niina synnytti samaan vessaan, jossa teki raskaustestin: ”En olisi ikinä ajatellut kotisynnyttäväni”
Mirvakaan ei ehtinyt nähdä lastaan, koska tämä vietiin kiireesti intuboitavaksi ja teho-osastolle. Hän kuitenkin kuuli pienen vastasyntyneen parahduksen, kuin kissanpennun naukaisun.
– Tilanne oli epätodellinen. Olin ajatellut, että lapsi joko syntyisi eikä jäisi eloon tai sitten synnytys saataisiin keskeytymään ja minä jäisin vuodelepoon. Mutta missään vaiheessa en ollut kuvitellutkaan, että vauva voisi syntyä sinä perjantaina ja jäädä henkiin.
132 sairaalapäivää
Synnytys oli tapahtunut niin äkillisesti ja dramaattisesti, että Mirvan oli vaikeaa päästä tapahtuneeseen mukaan. Hän ymmärsi kunnolla tulleensa äidiksi, kun näki Helmin ensi kertaa.
– Vaikka Helmi olikin keskoskaapissa kovin rujon näköinen, tuli heti tunne, että hän on minun vauvani ja että rakastan häntä yli kaiken.
Helmi jäi tehohoitoon, mutta Mirva pääsi pois sairaalasta jo viikonlopun jälkeen.
Pian selvisi, että Ouluun olisi jäätävä pitkäksi aikaa. Mirvalla oli vain lompakko mukanaan, eikä Teemukaan ollut pakannut juuri enempää. Mirva ja Teemu punkkasivat muutaman yön Teemun siskon kolmiossa olohuoneen lattialla.
– Sekä Teemun sisko että hänen puolisonsa tekivät etätöitä, ja lisäksi he olivat juuri hankkineet koiranpennun. Totesimme aika pian, että tämä ei ole kenenkään kannalta hyvä asumisratkaisu. Pian meille onneksi järjestyi kalustettu vuokra-asunto.
Vanhemmat olivat lapsensa luona sairaalassa lähes koko ajan. Mirva sai ottaa Helmin ensimmäistä kertaa syliinsä, kun tämä oli kahdenkymmenenviiden vuorokauden ikäinen.
– Tuskin uskalsin hengittää, koska pelkäsin rikkovani hänet, puolikiloisen pikku mytyn.
Perhe pääsi kotiin Oulusta vasta 15. huhtikuuta 2021. Sairaalapäiviä kertyi yhteensä 132, eikä Mirva ollut käynyt kotonaan Rovaniemellä koko tuona aikana. Teemu jäi sairauslomalle töistä, eikä hänkään pyörähtänyt kotona kuin vain parina pidennettynä viikonloppuna hakemassa tavaroita ja hoitamassa asioita.
Kotiinpääsyn helpotus oli suuri, mutta hankaluudet eivät vielä olleet takanapäin.
– Emme tietenkään odottaneet, että kaikki muuttuisi hyväksi kuin taikaiskusta. Helmi kuitenkin sai keskosvaivojensa ohelle kaikki mahdolliset vaikeudet, joita tavallisillakin vauvoilla on, kuten koliikin ja refluksitaudin. Totta kai se on kuormittanut meitä perheenä ja määrittänyt arkeamme.
Pikku silkkikurkku
Joulukuussa 2021 Helmi täytti vuoden. Syntymäpäivänsä aikoihin hän painoi 4445 grammaa ja oli 58 senttiä pitkä. Yleensä yksivuotiaat painavat kolme kertaa sen verran mitä syntyessään, eli karkeasti arvioituna noin 8–12 kiloa. Helmin korjattu ikä tosin on kahdeksan kuukautta.
Helmillä on diagnosoitu keskivaikea keskosten krooninen keuhkosairaus eli BPD. Sairauden takia pienikin flunssavirus voi olla Helmille vaarallinen.
– Olemme karsineet kontakteja todella paljon. Meillä ei juurikaan käy vieraita, ja käydessään he käyttävät maskia.
Helmiä ei saa viedä ulos yli -10 asteen pakkasella. Tähän eivät vaikuta ainoastaan Helmin hengitysvaikeudet vaan myös hänen pieni kokonsa, jonka takia hän kylmettyy nopeasti. Rovaniemen korkeudella kyseinen pakkaslukema on varsin tavallinen talvisää.
Lisäksi Helmin toisessa silmässä todettiin keskosen verkkokalvosairaus, joka hoitamattomana voisi johtaa sokeutumiseen. Hänen silmänsä tekevät nopeaa edestakaista liikettä.
Helmi ei pysty vielä kääntymään itsenäisesti tai liikkumaan paljon itsekseen. Hän yrittää ahkerasti puskea itseään makuulta istumaan, mutta pää on kehoon verraten vielä melko painava.
– Helmi oli kauan hengityskoneessa, ja hänen sydäntäänkin piti leikata kolmen viikon ikäisenä. On siis paljon asioita, jotka vaikuttavat hänen motoriikkaansa.
Lue myös: Sydänlapsen äidin tositarina: ”Itkin onnesta, kun leikkaus onnistui”
Mirva luonnehtii tytärtään pieneksi silkkikurkuksi, jolle maistuvat tällä hetkellä vain äidinmaidonkorvike, riisijauho ja mangosose. Helmin vaikeuksia kuitenkin ratkoo moniammatillinen tiimi puhe- ja fysioterapeutteineen. Hän saa vammaistukea ja kuntoutusta.
– Keskosuus näkyy oikeastaan kaikkialla arjessamme. Puhumme Helmistä erityislapsena, mutta näen nämä kaikki asiat Helmin ominaisuuksina ja meidän perheemme tapoina toimia.
Nyt näyttää siltä, että alaetuhampaiden sijaan ensimmäisenä olisivat tulossa yläkulmahampaat.
– Meillä kaikki tehdään omalla tavalla, Mirva hymyilee.
Otettua ja annettua
Moni Mirvan lähipiiristä on saanut hiljattain lapsen tai on parhaillaan raskaana. Se on herättänyt Mirvassa surun sävyttämiä ajatuksia.
– Valehtelisin, jos väittäisin, että en olisi kateellinen heidän isoista vatsoistaan, baby showereistaan ja siitä, että lasten isät ovat olleet synnytyksessä mukana. Tai siitä, että he ovat saaneet vauvan heti syntymän jälkeen syliinsä.
Helmi kuitenkin kasvaa ja kehittyy koko ajan. Tyttö osaa jo kääntyä vatsalleen ja istua hienosti, jos hän saa vähän tukea. Kehon toispuoleisuus ja jäykkyys helpottuvat jatkuvasti fysioterapeutin avustuksella, ja Helmi oppii uusia tavuja tuon tuostakin.
Mirva on kiitollinen tyttärensä kasvusta ja kaikesta kokemastaan, vaikka vauvakupla perheeltä vietiinkin.
– Me menetimme Teemun kanssa paljon, mutta toisaalta me myös saimme sellaista, mitä normaalisti ei saa. Näimme, kun Helmi avasi silmänsä ensi kerran kahdenkymmenen vuorokauden ikäisenä. Olimme paikalla, kun hän oppi hengittämään ilman apua. Asiat, jotka ovat monille itsestäänselvyyksiä, ovat meille yhtä juhlaa.
Kommentit (2)
Jouluterveisin Helmille. Meille tapahtunut heinäkuussa 1983 samoin. Lapsi oli 24 viikkoinen ja painoi 50 g. Laskettu aika 5.11. Käynyt Helsingissä sydämen valtimon sulkuleikkauksessa. Hengitystä autettiin tuubien kautta ja ravintomeni nenän kautta. Nyt tuo tyttö on 38-vuotias ja normaalisti terve. Pieni tasapainohäiriö toisessa jalassa ei elämää haittaa.
50g?