Kolmen vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen lapsi on mallikuva leikki-ikäisestä
3 v 9 kk ikä on lapselle yleensä suotuisa ikäpaalu sosiaalisen kehityksen suhteen. Leikki on opittu jakamaan muiden kanssa, mutta kaverisuhteissa ei ole vielä mutkikkuutta tai draamaa.
Kolmen ikävuoden vaihtuessa neljään lapsi on oiva esimerkki siitä, mitä leikki-ikäinen on tyypillisimmillään: innokas, utelias, rehellinen ja reipas. Hän kyselee aikuisilta paljon ja haluaa osallistua pieniin kotitöihin. Leikit ovat pitkäkestoisempia ja siksi aiempaa vaikeampia lopettaa.
Kolmevuotiaasta neljävuotiaaksi lapsen paino nousee noin kolme kiloa ja pituus kasvaa viidestä kymmeneen sentillä. Vauvan pyöreys on hälvennyt, mutta sääret voivat näyttää vielä pihtipolvisilta.
Tässä iässä lapsen on tyypillistä kärsiä nukahtamisvaikeuksista ja vaihdella haarukkaa tai kynää vielä oikean ja vasemman käden välillä. Myös oma ja muiden keho alkaa kiinnostaa aiempaa enemmän.
Univaikeudet ovat yleisiä | Lapsella voi esiintyä sängystä karkailua ja yökastelua
Leikki-ikäinen tarvitsee vuorokaudessa noin 10–13 tuntia unta. Kolmen vuoden ja yhdeksän kuukauden iässä on yhä tavallisempaa, että päiväunet ovat jääneet pois ja lapsen riittävä unensaanti on yöunien varassa.
Univaikeuksista tyypillisimpiä ovat vaikeus nukahtaa, öiset heräilyt esimerkiksi vessahätään, sängystä karkaileminen tai painajaisten näkeminen. Lapsen levottomuus lisääntyy herkästi ilta-aikaan ja sekä vilkas mielikuvitus että kyselyikä voivat tehdä myös iltasadun kuuntelemisesta levotonta. Aikuisen on syytä asettaa iltarutiineihin selvät rajat, joissa pysytään illasta toiseen.
Useimmat lapset oppivat vaipasta eroon viimeistään 3–4-vuotiaana. Vuoteenkastelu on kuitenkin edelleen tavallista: sitä esiintyy 40 prosentilla kolmevuotiaista. Kuusivuotiaana yökastelua on enää noin 10 prosentilla lapsista.
Oma keho kiinnostaa | Lapsi huomaa itsensä koskettelun tuottavan mielihyvää
Lapsi kiinnostuu kasvaessaan omasta kehostaan, sukupuolieroista ja vauvojen alkuperästä. Kolmen vuoden ja 9 kuukauden ikäisen on tavallista tutkia sukuelimiään ja vertailla ihmisten vartaloita. Utelias lapsi saattaa aloittaa kiinnostavia keskusteluja kehoon liittyen esimerkiksi perheen yhteisessä saunavuorossa.
3–4-vuotiaana lapsilla on herkkyyskausi, jolloin lähes kaikki huomaavat itsensä koskettelun tuottavan mielihyvää. Lapsen suhtautuminen alastomuuteen on kuitenkin vielä luontevaa. Vanhempana ei kannata pelästyä lapsen itsetyydytyskokeiluja tai varsinkaan torua häntä niistä. Lapsi on vilpitön ja suhtautuu vartaloonsa vielä neutraalisti.
Lapselle on tärkeä opettaa, ettei itsensä koskeminen ole väärin tai häpeällistä, mutta se tehdään yleensä yksin eikä muiden nähden. Tämä on tärkeää lapsen seksuaalisen identiteetin kehittymisen kannalta. Lapsen paheksuminen asiassa saattaa johtaa siihen, että hän kokee vartalonsa ja seksuaalisuutensa myöhemmin häpeällisiksi.
Lapsen kehitys | Ensimmäinen LENE-tutkimus lähestyy
Neuvolassa tehdään yleensä neljävuotiaana ensimmäinen LENE-tutkimus (leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio). Se voi jännittää vanhempaa, mutta tarkoituksena on selvittää leikinomaisen tutkimuksen avulla lapsen vahvuuksia ja mahdollisia tuen tarpeita perheen hyväksi.
LENE-tutkimustyön on nähty parantaneen neuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyötä. Ennen 4-vuotisneuvolaa perheelle lähetetään kutsu laajaan terveystarkastukseen sekä mahdollisia lomakkeita esimerkiksi vanhempien alkoholinkäyttöön liittyen. Vanhempien luvalla lapsesta siirretään varhaiskasvatuksen arvio neuvolaan.
Lapsi tulee olemaan 4-vuotisneuvolassa tutkimuksen ajan yksin terveydenhoitajan kanssa – yleensä tutkimus kestää noin puoli tuntia. Neljävuotias osaa jo yleensä kertoa hyvin terveydestään ja arkeensa liittyvistä asioista. Huoltajan ollessa läsnä terveydenhoitaja havainnoi puolestaan lapsen ja huoltajan välistä vuorovaikutusta.
Neljän ikävuoden kynnyksellä voi varautua neuvolatarkastuksessa käytävän läpi muun muassa lapsen yleisvaikutelmaa, kasvua, motorisia taitoja, vuorovaikutusta, tarkkaavaisuutta sekä silmän ja käden yhteistyötä. Rokotusten voimassaolo tarkistetaan, joten lapsen rokotusten voimassaoloa ja tarvittavaa täydennystä kannattaa miettiä jo 3 v 9 kk kohdalla.
Lastenneuvolatoiminnalla pyritään turvaamaan seuraavan sukupolven voimavarat ja terveys nykyistä sukupolvea paremmiksi. Tavoitteena on turvata kaikille lapsille riittävä huolenpito sekä tunnistaa mahdolliset kehitystä vaarantavat sairaudet tai muut tekijät varhain.
Lapsen turvallisuus | Turvaistuimen kääntämistä kasvot menosuuntaan voi alkaa harkita
Lain mukaan lapsen on käytettävä asianmukaista turvalaitetta autossa, kunnes hän on 135 cm pitkä. Liikenneturvan suositus on, että lapsi kulkee autossa selkä menosuuntaan asennetussa turvaistuimessa mahdollisimman pitkään, kuitenkin vähintään neljävuotiaaksi. Liikenneturvan suositukset perustuvat viimeisimpään tutkimustietoon.
On aina vanhemman vastuulla, että lasta kuljetetaan autossa turvallisesti. Vaikka selkä menosuuntaan matkustamisen suositus on vähintään neljävuotiaaksi, se on yleensä mahdollista huomattavasti pidempään. Eri valmistajilta löytyy selkä menosuuntaan olevia turvaistuimia markkinoilla esimerkiksi 125 senttimetrin pituuteen ja 36 kilon painoon asti.
Turvaistuimen on turvallisinta olla takapenkillä. Turvaistuimessa etupenkilläkin matkustaminen on laillista, mutta turvatyynyn pitää olla kytkettynä pois. Jos kolari olisi sattuakseen, selkä menosuuntaan asennetun turvaistuimen ja turvatyynyn yhdistelmä voisi olla kohtalokas.
Lähteet: Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Varhaiskasvatuksen ja neuvolan Lene-yhteistyö, Liikenneturva, Terveyskirjasto
Jaa oma kokemuksesi