Miten torjua lapsen flunssa? 9 keinoa, joista yksi on ylivoimaisesti tehokkain
Perheen pienimpien vastustuskyky on vasta muotoutumassa. Sairastamalla lapsi kehittää sitä.
Herranjestas, kuinka monta kertaa lapsi voi olla vuodessa kipeä! Päiväkoti-ikäisen vanhemmista voi tuntua siltä, että aina vain on flunssaa liikkeellä.
Eikä se kaukana totuudesta ole: on ihan tavallista, että alle 3-vuotias sairastaa 6–8 flunssaa vuodessa. Kaiken kaikkiaan yhdellä lapsella voi olla kymmenenkin infektiotautia vuoden aikana.
Alle 3-vuotiaiden lasten immuunipuolustus on vasta kehittymässä, kun taas yli 3-vuotiaan vastustuskyky on jo kehittyneempi.
Virusten kausivaihtelu taas johtaa siihen, että flunssaa on liikkeellä nimenomaan syksyllä ja talvella.
Olisiko mitään tehtävissä, jotta flunssakierre tällä kertaa katkeaisi? Kartoitimme tavanomaisimmat keinot vastustaa pöpöjä.
1. Käsienpesulle!
Flunssa tarttuu yleensä suoraan ihmisestä toiseen. Flunssaviruksia on paljon erityisesti nenäeritteessä, josta se kulkeutuu käsien kautta herkästi toisen lapsen käsiin ja edelleen nenään.
Siksi kaikkein tehokkain tapa pitää flunssapöpöt loitolla on pestä käsiä riittävän usein ja hyvin.
Lapselle kannattaa opettaa, että kädet pitää pestä aina vessakäynnin jälkeen, ulkoa tullessa, ennen ruokailua ja nenän niistämisen jälkeen.
Eikä ole ihan sama, miten käsienpesun hoitaa. Pesemisen pitää kestää vähintään puoli minuuttia. Kädet pitää saippuoida kauttaaltaan ja pestä myös sormien välit, ranteet ja kynnenaluset. Pesun ja huuhtelun lisäksi on tärkeää kuivata kädet hyvin.
2. Omat käsipyyhkeet jokaiselle
Tautien ehkäisemiseksi olisi parasta, että lapsella olisi kotona oma käsipyyhe. Bakteerit ja virukset tarttuvat pintoihin. Ne voivat tarttua pyyhkeen tai palasaippuan kautta ihmisestä toiseen.
Saippua ei tapa pöpöjä, joten ne pysyvät sen pinnalla. Flunssakaudella kotona kannattaakin pelata varman päälle ja valita palasaippuan sijaan nestesaippua.
3. Käsidesi käyttöön
Jos saippuaa ja vettä ei ole saatavilla, lapsikin voi valvotusti käyttää desinfioivaa käsigeeliä. Se kuivuu nopeasti eikä siten ole vaaraksi pienokaisille, mutta jos käsidesiä kulkeutuu suuhun, se pitää huuhdella pois.
Vuoden ikäinen ei osaa vielä itse hieroa kunnolla käsigeeliä käsiinsä, joten aikuisen pitää avustaa siinä. Esimerkiksi nelivuotiaalta käsigeelin käyttö sujuu sen sijaan yleensä jo mainiosti.
4. Flunssaa liikkeellä: aivasta hihaan
Niistäminen tai aivastaminen sisätiloissa aiheuttaa tartuntavaaran kahden metrin säteellä.
Yskiminen paperinenäliinaan tai aivastaminen hihan tyveen vähentää myös virusten leviämistä.
Flunssatartuntaa on kuitenkin vaikea välttää pelkästään varomalla yskiviä ja nuhaisia ihmisiä, koska flunssapotilas alkaa tartuttaa muita jo ennen kuin oireet ilmenevät.
Siksi tärkein ehkäisykeino on käsienpesu.
5. Latokaa värejä lautaselle
Vastustuskyvyn kannalta olennaiset vitamiinit ja hivenaineet – D-vitamiinia lukuun ottamatta – saa monipuolisesta ja värikkäästä ruuasta.
Taaperon vastustuskyky on vasta kehittymässä. Hänelle olisi hyvä tarjota päivittäin reilusti kasviksia, marjoja ja hedelmiä sekä täysjyväviljavalmisteita, rasvattomia tai vähärasvaisia maitotuotteita, lihaa, kalaa, kanaa tai palkokasveja.
Pehmeän rasvan riittävä saanti on hyvä muistaa taaperonkin ruokavaliossa. Kasvimargariini leivällä ja pieni loraus öljyä ruokaan takaavat tarvittavat rasvahapot.
Eikä monipuolinen ruokavalio pahaa tekisi vanhemmillekaan.
Kasvikset eivät unohdu keltään, jos päivällispöydässä järjestää leikkimielisen kilpailun: Kenellä on eniten värejä lautasellaan? Kurkku – vihreä, tomaatti – punainen, raejuusto – valkoinen, lohi – vaaleanpunainen, peruna – keltainen…. Siinäpä jo viisi väriä! Kultakin lautaselta voidaan yhdessä laskea värit ja miettiä, voisiko vielä yhden värin lisätä.
6. Flunssaa liikkeellä: anna D-vitamiinia
Riittävä D-vitamiinin saanti on vastustuskyvylle tärkeää. D-vitamiini vaikuttaa vastustuskykyyn useita eri reittejä. Se on muun muassa jossain määrin antiviraalinen eli estää virusten lisääntymistä elimistössä. Se myös tehostaa hengitystie-epiteelin eli nenän ja nielun limakalvojen ja värekarvojen toimintaa.
Jo äidin raskausajan D-vitamiinitaso vaikuttaa syntyvän lapsen vastustuskykyyn.
D-vitamiinilisää suositellaan annettavaksi lapselle kahden viikon iästä lähtien.
Ei haittaa, jos D-vitamiini jää yhtenä päivänä väliin. Rasvaliukoisten vitaamiinien varastot eivät heti ehdy.
Käyttösuositusta alle 1-vuotiaille päivitettiin syyskuussa 2018. Saantisuositus imeväisiässä on 10 mikrogrammaa D-vitamiinia vuorokaudessa. D-vitamiinivalmistetta ei sen sijaan välttämättä anneta niin paljon, vaan valmisteen annostelussa otetaan huomioon lapsen nauttimien äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden määrä.
D-vitamiini on rasvaliukoinen ja kertyy elimistöön, joten siinä on liika-annostelun vaara. Katso lisätietoja annostelusta oheisesta taulukosta.
Jos D-vitamiini yhtenä päivänä jää vahingossa väliin, ei tarvitse ryhtyä laskemaan, saako lapsi vitamiineja millilleen tarpeeksi. Rasvaliukoisilla vitamiineilla on varastot, jotka eivät heti ehdy, vaikkei niitä joka päivä saisikaan.
7. Entäpä C-vitamiini?
Onko C-vitamiinista sitten hyötyä flunssan torjunnassa? Todistettavaa hyötyä on vain jättiannoksista, eikä 3–7-vuotiaille lapsille saa antaa enempää kuin 500 milligrammaa C-vitamiinia vuorokaudessa. Vertailun vuoksi: saantisuositus esimerkiksi 2–5-vuotiailla on 30 mg/vrk.
Vesiliukoisia B- ja C-ryhmän vitamiineja saa monipuolisesta ravinnosta, kun pitää huolta kasvisten, marjojen, hedelmien ja täysjyväviljavalmisteiden riittävästä saannista. C-vitamiinia saa erityisesti marjoista, appelsiineista ja perunasta. Hyviä täysjyväviljan lähteitä ovat puurot, mysli ja vähäsuolainen leipä.
On normaalia, että lapset syövät välillä huonommin, eikä vitamiinilisiin tarvitse turvautua hetkellisen nirsoilun takia. Jos lapsen ruokailusta on huolissaan tai lapsi on esimerkiksi poikkeuksellisen väsynyt, kannattaa asia ottaa neuvolassa puheeksi.
8. Sinkkiä sitten?
Sinkkisuihkeet ja imeskeltävät sinkkitabletit ovat yhä suositumpia aseita flunssapöpöjen vastaisessa taistelussa – aikuisilla. Entä sopiiko sinkki lapselle lääkkeeksi flunssaan? Ja voiko sinkkivalmisteita käyttää raskaana ollessa?
Tutkimusnäyttö tukee sitä, että imeskelytabletit lyhentävät flunssan kestoa, kun niiden käyttö aloitetaan heti flunssan ensioireiden ilmaannuttua.
Jotta hyötyä olisi, sinkkiä pitää ottaa 75 milligrammaa päivässä. Jos yhdessä imeskelytabletissa on 10 milligrammaa sinkkiä, tabletteja pitää imeskellä päivän aikana kahdeksan. Useissa valmisteissa sinkkiä on vähemmän, joten tablettejakin tarvitaan enemmän.
Sinkin saantisuositus 2–5-vuotiailla lapsilla on 5 milligrammaa päivässä. Raskaana olevilla naisilla saantisuositus on 9 mg ja imettävillä 11 mg vuorokaudessa.
Flunssan hoitoon suunnattujen sinkkivalmisteiden annostus ylittää siis moninkertaisesti saantisuositukset lapsilla sekä imettävillä ja odottavilla äideillä.
Tutkimustietoa ei juuri ole siitä, miten jättisuuret annokset vaikuttaisivat sikiön kehitykseen raskausaikana tai äidinmaidon koostumukseen ja imetettävään lapseen.
Siksi niitä ei suositella raskaus- eikä imetysaikana.
Eikä niitä kannata antaa lapsellekaan. Flunssan hoitoon kaupiteltavat sinkkivalmisteet on suunnattu vain aikuisille. Joissakin lasten monivitamiinivalmisteissa on sinkkiä, mutta määrät ovat vähäisiä eikä niillä ole merkitystä flunssapöpöjen tainnuttamisessa.
Hyviä sinkin lähteitä ovat muun muassa täysjyvävilja, pähkinät ja naudanliha.
9. Probiootteja voi kokeilla
Probioottien suhteen tutkimustieto on hajanaista ja ristiriitaista.
Probioottikantoja on useita, ja ne käyttäytyvät elimistössä eri tavoin. Joitakin vuosia sitten Turun yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa saatiin näyttöä siitä, että probioottikanta Bifidobacterium lactis BB-12 vähentäisi imeväisikäisten lasten hengitysinfektioita.
Jos probioottien tehoa haluaa kokeilla, ainakin Bioteekin Probiootti Baby -tipoissa on juuri tätä kantaa.
+ Flunssaa liikkeellä: hyväksy tilanne
Ihmisten väliset geneettiset eroavaisuudet näkyvät siinä, miten helposti kukin sairastuu. Joidenkin vastustuskyky on geneettisistä syistä johtuen heikompi kuin toisten.
Jos lapsi on koko ajan kipeä, on tapauskohtaisesti tutkittava, mistä voi olla kysymys. Syitä voi olla hyvin monenlaisia. D-vitamiinitaso kannattaa tässä yhteydessä tutkituttaa.
On kuitenkin epärealistista odottaa, ettei lapsi sairastaisi ollenkaan. On luonnollista, että pieni lapsi, jonka vastustuskyky on vasta kehittymässä, sairastaa muutaman infektiotaudin vuodessa.
Artikkelin otsikkoa on päivitetty 14.11.2023.
Kommentit (4)
Tässä ei puhuttu veren rautatasosta mitään.
Moni lapsi syntyy raudanpuutteisena äidin rauta-arvojen oltua aivan liian matalat raskausaikana. Suomessa asiaa ei tunnusteta, miksi näin? Raudanpuute vaikuttaa laajasti ihmisen yleisvointiin, myös vastustuskykyyn.
Virukset muuntuvat joka vuosi, joten sairastamalla saatu vastustuskyky ei suojaa seuraavan vuoden infektioilta tai ehkä edes seuraavan vuodenajan. Pienet lapset sairastavat paljon, jos he altistuvat taudin aiheuttajille, mutta vaikka vastustuskyky kehittyy sairastettua virusta vastaan siitä ei juuri ole hyötyä, koska seuraavat virukset ovat jotain toisia.
Siksi vastustuskyvyn parantamisessa tulisi suosia hyvän bakteerikannan vahvistamista, esimerkiksi ravinnon ja maassa möyrimisen avulla. Viruksia kerkiää kohdata myöhemmällälin iällä, kun vastustuskyky on parempi.
Koska pienten lasten vastuskyky on heikompi, juuri heidän hoitopaikoissaan tulisi olla tarkkana, että virukset eivät leviäisi.
Seurauksena on 100-150 flussapäivää vuodessa, jos lapsi altistuu jatkuvasti viruksille.
Paras keino välttää viruksia on koettaa välttää tartuntatilanteitaa, sitten käsihygienia ja ruokavalio/ravinto + hyvä bakteerikanta.
Arvo Ylppö suostteli jo 100 vuotta sitten vauvoille/lapsille 100 mikrogrammaa (µg) päivässä.
Oli kyllä turhin artikkeli vähään aikaan. 😁