Minna ja Pernilla muuttivat vauvavuotena Lappiin suihkuttomaan hirsimökkiin – unelma toteutui 4000 euron säästöillä ja asunnon myynnillä
Kun Minna tuli raskaaksi, hän ajatteli hetken, että unelma Lappiin muutosta on unohdettava. Lopulta juuri vauvavuosi tarjosi loistavan mahdollisuuden vaihtaa kerrostaloelämä Helsingissä Lapin tuntureihin.
Kun Minna Nikkilä-Sjölund huomasi Tori.fi:ssa ilmoituksen vuokramökistä, johon kuului tupakeittiö, makuusoppi, vessa ja puusauna, hän totesi löytäneensä kodin, josta oli aina haaveillut. Hirsimökissä ei ollut suihkua, mutta sen sijainti olisi lapsiperheelle täydellinen. Mökki sijaitsi lähellä Ivalon keskustaa ja palveluita, mutta oli sopivasti omassa rauhassa sivujoen rannassa.
Tammikuun ensimmäisenä päivänä, ennätyslumisena talvena vuonna 2020, tuosta mökistä tuli Minnan, hänen puolisonsa Pernilla Sjölundin ja heidän 10 kuukauden ikäisen Naomi-tyttärensä uusi koti. Taakse jäi kerrostaloelämä Helsingin Rastilassa.
Helsingin asumiskuluilla ei olisi jääty kotiin samaan aikaan
Lappiin muutto oli ollut Minnan pitkäaikainen haave. Kipinä syttyi, kun Minna opiskeli sosiaalialan työnsä ohessa luonto-ohjaajaksi vuosina 2013–2014 ja päätyi kuukauden mittaiseen työharjoitteluun husky-farmille Ivaloon. Koko ikänsä Helsingissä asunut Minna ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt Rukaa pohjoisempana.
– Jo heti ensimmäisinä päivinä olin lumoutunut. Tein husky-tilalla yhteensä kolme työharjoittelujaksoa ja niiden aikana vahvistui tunne siitä, että jossain vaiheessa haluan muuttaa Lappiin pidemmäksi aikaa, Minna kertoo.
Kun Minna, nyt 34, ja Pernilla, 43, alkoivat seurustella vuonna 2016, toive pohjoisessa asumisesta nousi pian esiin.
– Minulla ei ollut minkäänlaista kosketusta Lappiin ja Helsinki oli ollut kotini yli 20 vuotta, joten asia mietitytti. Mutta kun Naomi syntyi, myös minun syyni muuttoon vahvistuivat, Pernilla kertoo.
Pernilla selvitti, että hän voisi jäädä töistään vuorotteluvapaalle. Lappiin muutto mahdollistaisi sen, että koko perhe saisi viettää yhdessä mahdollisimman paljon aikaa lapsen ollessa pieni.
– Helsingin asumiskuluilla ei olisi onnistunut, että Minna olisi ollut hoitovapaalla ja minä vuorotteluvapaalla samaan aikaan.
Omaisuus pakattiin kahden neliömetrin varastoon
Muutto vauvan kanssa yli tuhannen kilometrin päähän omista turvaverkoista saattaa kuulostaa hullulta ajatukselta. Kun Minna ja Pernilla saivat tietää odottavansa Naomia, Minnan mielessä käväisi pelko, että unelma Lapissa asumisesta pitäisikin unohtaa.
Vauva-arki Naomin kanssa alkoi kuitenkin rullata mukavasti. Se, sekä Pernillan mahdollisuus vuorotteluvapaaseen, sinetöi päätöksen lähteä.
Minna oli suunnitellut Lappiin muuttoa jo pitkään, joten elämänmuutokseen valmistautumista ei tarvinnut aloittaa nollasta.
– Minulla oli Lappi-tili, jolle olin säästänyt rahaa vuosia. Lisäksi luovuin omistusasunnostani vuonna 2018 siinä mielessä, että Helsingistä olisi tarvittaessa nopeampi irtautua, Minna kertoo.
Minna ja Pernilla myivät loppuvuodesta 2019 suurimman osan tavaroistaan ja huonekaluistaan ja pakkasivat loput kahden neliömetrin kokoiseen varastoon. Vuokramökki Ivalossa oli valmiiksi kalustettu, joten Lappiin lähtivät mukaan vain välttämättömimmät asiat, kuten vaatteet, sukset ja vauvan tarvikkeet.
Minnan isä vieraili perheen luona Lapissa ja oli lapsenhoitoapuna.
Aikatauluttomuus on elämisen ihanuutta
Perheen arkeen Lapissa kuului runsaasti liikkumista lähiympäristössä. Ladut lähtivät kotitalon takaa, joten hiihtolenkille pääsi helposti.
Naomi kulki laduilla mukana ahkiossa. Ahkio osoittautui nopeasti välttämättömäksi hankinnaksi, vaikka hiihtäminen lasta perässä vetäen olikin välillä tuskaista.
– Ilman ahkioita emme olisi päässeet yhdessä minnekään, Minna toteaa.
Ahkion lisäksi Naomi kulki maastossa mukana kantorinkassa. Vaikka tyttö oppi talven mittaan kävelemään, villavaatteisiin pakatun taaperon oli vaikea pysyä 1,5 metrin korkuisessa hangessa pystyssä.
Pelkkää urheilua arki ei toki ollut. Perheellä oli esimerkiksi tapana käydä pari kertaa viikossa lasten kerhoissa, kunnes koronapandemia laittoi niille stopin.
Tyypillistä arkipäivää Minnan ja Pernillan on kuitenkin vaikea kuvailla.
– Elämisen ihanuus oli siinä, että minkäänlaisia aikatauluja – Naomin ruoka- ja unirytmejä lukuun ottamatta – meillä ei ollut. Jos aamulla tuli fiilis, että tänään voisi ajaa Utsjoelle, niin sitten lähdimme, Minna kertoo.
Neljän tonnin säästöt mahdollistivat reissaamisen Lapissa
Minna, Pernilla ja Naomi elivät Lapissa Minnan kotihoidontuen, Pernillan vuorotteluvapaakorvauksen ja molempien säästöjen turvin. Lisäksi Inari maksoi kotihoidontuen päälle kuntalisää.
Omalta Lappi-tililtään Minnalta kului tammi-syyskuun aikana hieman päälle 4000 euroa.
Suurin kuluerä olivat pari matkaa Norjaan.
– Ilman matkoja tai mitään ylimääräistä olisimme ehkä pärjänneet säästämättäkin, Pernilla toteaa.
Suihkuttoman pienen mökin vuokra ei ollut kallis: asumiskulut olivat lähes puolet pienemmät kuin Helsingissä. Paremmin varusteltua kotia perhe ei kaivannut, vaikka kovilla pakkasilla saunan ja pesuvesien lämmittäminen kestikin kaksi tuntia.
– Koska meillä ei ollut kiire minnekään tai tarvetta käydä aamulla suihkussa ennen töihin lähtöä, ei haitannut odotella kahta tuntia saunan lämpenemistä. Lapsen pesut pystyi onneksi tekemään vessassa, jonne tuli lämmin vesi. Niitä varten ei tarvinnut saunaa lämmittää, Pernilla kertoo.
Loputon talvi alkoi turhauttaa Pernillaa
Lappiin muutto oli ensisijaisesti Minnan haave, ei Pernillan. Etenkin kevättalvella, kun lumi ei tuntunut millään sulavan pois, Pernilla alkoi kaivata Helsingissä asumista.
– Loppukeväästä oli ollut suunnitelmissa, että monet ystävät olisivat tulleet moikkaamaan meitä tänne, mutta koronan takia se ei sitten onnistunut. Huomasin, että minulla alkoi tulla ihmisiä ikävä.
Välillä Pernillalla oli myös hankaluuksia keksiä tekemistä omalla ajallaan.
– En ensisijaisesti valitsisi perhearjen vastapainoksi hiihtoa tai tunturin huiputtamista, vaan mieluummin esimerkiksi joukkuepelejä tai ylipäätään ystävien kanssa seurustelua.
Minna puolestaan oli unelmien pelikentällään Lapissa ja olisi voinut olla koko ajan menossa. Se aiheutti parisuhteeseen hieman epätasapainoa.
– Kun talvi kääntyi kesäksi, lumet sulivat ja pääsimme liikkumaan paremmin joka paikkaan, tilanne helpottui ja meillä oli tosi kivaa, Pernilla sanoo.
Minna, Pernilla ja Naomi saivat kirjaimellisesti viettää koko kesän mökillä. Vieressä oli puhdas vesistö ja upeat retkeilymaastot.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Parasta Lapissa on perheen yhteinen aika
Yksi parhaista asioista Lapissa asumisessa olivat luonto ja vuodenajat. Talvella lumi ja pakkanen, kesällä yötön yö, syksyllä ruska.
Perheen yhteinen aika oli kuitenkin ykkösjuttu.
– Parasta oli se, että sain mahdollisuuden olla enemmän Naomin arjessa mukana. Koen, että aika Lapissa lähensi meitä ja vaikutti suhteeseemme positiivisesti, Pernilla sanoo.
Molemmat äidit saivat todistaa muun muassa Naomin ensimmäiset sanat ja kävelemään oppimisen.
Kun Pernillan puolen vuoden mittainen vuorotteluvapaa, lomat ja isyysvapaat oli pidetty, perhe palasi takaisin Etelä-Suomeen yhdeksän kuukauden Lappi-elämän jälkeen.
Alun perin ajatuksena oli, että Pernilla olisi vuorotteluvapaan jälkeen etsinyt töitä pohjoisesta ja perhe olisi jäänyt Lappiin noin vuodeksi, ja sen jälkeen he olisivat katsoneet tilannetta uudestaan.
Korona oli kuitenkin tehnyt kaikesta epävarmempaa ja osin supistanut työmahdollisuuksia.
– Halusimme nähdä ruskan, joten päätimme olla Lapissa syksyyn. Sitten tuntui siltä, että nyt on ehkä oikea aika palata takaisin etelään, Minna kertoo.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Kokemus antoi rohkeutta toteuttaa sama uudestaan
Pernilla palasi syksyllä mielellään takaisin töihin, ja perhe etsi itselleen uuden kodin, joka löytyi rivitalosta pääkaupunkiseudulta.
– Olimme asuneet viimeiset 2,5 vuotta asunnoissa, jotka tiesimme jo muuttaessamme väliaikaisiksi, joten aloimme kaivata pysyvämpää asettumista. Halusimme myös olla lähempänä ystäviä, isovanhempia ja sukulaisia, Minna sanoo.
Nikkilä-Sjölundin perhe saattaa kuitenkin vielä joskus muuttaa uudestaan Lappiin – ehdottomasti, jos Minnalta kysytään.
– Oli se sitten viiden tai viidentoista vuoden kuluttua, toivon, että elämässä tulee vielä tällainen mahdollisuus eteen. Se antaa tosi paljon, kun pääsee tutuista ympyröistä pois ja elää vähän erilaista arkea, Minna sanoo.
– Se, että lähdimme, antoi rohkeutta, että voimme joskus myöhemminkin lähteä, kun elämäntilanne vain sallii, Pernilla lisää.
Lisää hetkiä Minnan, Pernillan ja Naomin arjesta löydät myös Instagram-tililtä @karkausmatkalla.
Jaa oma kokemuksesi