Aktiivinen kuunteleminen on verrattavissa seksiin – mutta keskitynkö enää, kun puoliso puhuu? 4 askelta hyväksi kuuntelijaksi
Aktiivinen kuunteleminen on yksi arvokkaimmista parisuhdetaidoista. Kuuntelemista voi verrata seksiin tai nautinnolliseen illalliseen. Näin vahvistat kuuntelemisen taitoa.
Aktiivisen kuuntelemisen taidoista on paljon hyötyä perhe-elämässä. Jos vanhemmilla on hyvät kuuntelemisen taidot, he kuuntelevat myös lapsiaan tarkasti ja arvostaen.
Jos toinen ei keskity kuuntelemaan, puhuu päälle tai hölöttää kaiken aikaa omia näkemyksiään ja oletuksiaan asioista, keskustelun jälkimaku on samanlainen kuin nahistuneen pikaruoka-aterian tai huonon seksin jälkeen – tympääntynyt ja apea.
Kun koet, että toinen todella keskittyy kuuntelemaan ja keskustelemaan, mieli on tyytyväinen ja ravittu.
Voit tietoisesti vahvistaa kuuntelemisen taitoa neljällä askeleella.
1. Aktiivinen kuunteleminen: Keskity
Kun sitoudut parisuhteeseen, sitoudu samalla myös kuuntelemaan ja tukemaan kumppaniasi.
Satunnainen kärkevyys, riitely ja kriittisyys eivät vahingoita suhdetta, jos voit luottaa siihen, että pohjimmiltaan toinen arvostaa ja haluaa ymmärtää. Suhteessa on luottamuksen ja arvostuksen pohjavirta, joka kannattelee suhdetta vaikeinakin aikoina.
Luottamuksen ja arvostuksen virettä voi vahvistaa aktiivisella kuuntelemisella. Mitä toinen oikeasti sanoo, mitä hän kertoo kehonkielellään – ja mitä hän ei sano ääneen?
2. Syväkuuntele!
Kuuntele koko kehollasi – ja kuuntele koko kehoa. Kuuntele korvilla, silmillä ja hermosoluillasi. Huomaa, mitä kumppanin asento ja eleet kertovat, mitä hän tuntee ja millaista kokemusta hän juuri nyt prosessoi päänsä sisällä.
Psykologian professori Albert Mehrabian loi 1960-luvun lopulla 7-38-55-säännön, jonka mukaan ihmisten vuorovaikutuksesta 7 prosenttia on puhuttua kieltä, 38 prosenttia äänensävyjä ja 55 prosenttia kehonkieltä: ilmeitä, eleitä, liikkeitä ja asentoja. Keho kertoo enemmän kuin sanat.
Viestitä omalla kehonkielelläsi, että välität ja haluat kuunnella. Jo pelkästään se, että hengität rauhallisesti, luo turvallista ja välittävää keskusteluilmapiiriä.
Yltiöpäinen empaattinen hymistely ja pantomiimia muistuttava tunnetilojen peilaaminen eivät auta pitkälle. Sellainen voi jopa raivostuttaa. Uskalla yllättää ja ravistellakin kysymyksillä: Houkuttele tarkastelemaan tilanteita eri näkökulmista.
3. Aktiivinen kuunteleminen ja se, mitä hän ei sano
Myös hiljaisuutta ja kertomuksen aukkoja kannattaa kuunnella tarkasti. Mistä ei puhuta? Minkä asioiden puheeksi ottaminen on vaikeaa? Mitä on tapahtunut kertomuksen aukkokohdissa?
Käsittele hiljaisuutta arvokkaasti ja hellävaroen. Sanoissa, joita on vaikea sanoa ääneen, asuvat isoimmat ja arimmat tunteet. Ne on täytynyt koteloida hiljaisuudella. Kotelo avautuu vähitellen, kun sanot oikeat sanat. Joskus sanojen löytämiseen tarvitaan avuksi pariterapeutti.
Kuuntelu on sosiaalisen tilan jakamista. Hyvinvoivassa perheessä kaikki tulevat aktiivisesti kuulluiksi.
4. Keskeytä vain silloin, kun et saa puheenvuoroa
Jotkut ihmiset ovat temperamentiltaan niin nopeita, etteivät he malta kuunnella toisen lauseita loppuun. Useimmiten he vilpittömästi ajattelevat osoittavansa ymmärtäväisyyttä ja empatiaa täydentäessään toisen lauseet päätökseen. Joskus he myös ajattelevat olevansa sosiaalisesti taitavia olemalla kaiken aikaa äänessä.
Ihmiset kuitenkin kokevat keskeyttämisen ja päälle puhumisen loukkaavaksi sekä vallankäytöksi, sosiaalisen tilan valtaamiseksi.
Ihmissuhteissa on kyse sosiaalisen tilan jakamisesta. Jos ihminen valtaa kaiken tilan olemuksellaan ja energiallaan, toiset turhautuvat ja kokevat vuorovaikutuksen rasittavana.
Pidä hyvää huolta sekä omasta, kumppanisi ja perheen sosiaalisesta tilasta: Anna tilaa toisen puheelle ja hiljaisille hetkille. Jaa sosiaalista tilaa tasapuolisesti, myös lapsille.
Tilan antaminen ymmärretään monesti niin, että jokainen perheessä tarvitsee omaa aikaa, yksityisyyttä ja itsekseen olemista. Tilan antaminen on myös sitä, että jokainen voi kokea perheessä, että häntä kuunnellaan aktiivisesti ja hänet nähdään.
Arvosta myös verkkaisempaa keskustelua ja hiljaisuutta. Hiljaisuus on aikaa ajattelulle ja asioiden työstämiselle. Kaikkeen ei löydy heti vastausta, joskus ajatusten kypsymiseen tarvitaan enemmän aikaa.
Jos kumppani valtaa tilaa äänenkäytöllään, ei kysy ja käy dialogia, vaan paasaa, on suoranainen velvollisuus itseäsi kohtaan oppia keskeyttämään toisen puhe. Keskeyttämisessä ei ole mitään epäkohteliasta, jos et saa puheenvuoroa.
Vaikka näin:
Saisinko puheenvuoron. Nyt on minun vuoroni puhua.
Kuuntele! Anna minun puhua loppuun.
Nyt sinä kuuntelet minua. Älä keskeytä!
Aktiivinen kuunteleminen vahvistaa ihmissuhteita. Kuulluksi tuleminen on perustarve. Se on yhtä olennaista kuin ruoka, sitä ilman ihmissuhde ei menesty.
Kirjoittaja on vuorovaikutustaidoista kirjoittava tietokirjailija, neuropsykiatrinen valmentaja ja kuvataideterapeutti.
Lue myös: Erota vai ei – yksi kysymys yli muiden ratkaisee, milloin haluan erota oikeasti
Jaa oma kokemuksesi