Nämä neljä hassua asiaa voivat tiedostamattasi vaikuttaa siihen, kenet otat puolisoksesi
Täydentävätkö vastakohdat toisiaan vai syntyykö onni samankaltaisuudesta? Molemmille näkemyksille löytyy tukea tieteestä.
Pysähdy miettimään, miksi olet joskus ihastunut toiseen ihmiseen. Oliko tyypillä kiva hymy, hauskat jutut tai viehättävä ruumiinrakenne?
Rakkauden ja parisuhteen vakiinnuttua ihminen on oppinut kumppanistaan jo paljon. Viehättymisen ensihetkillä voi kuitenkin vain aistinvaraisesti havainnoida, miltä toinen näyttää, kuulostaa ja tuoksuu – ehkä myös tuntuu, jos vauhdilla edetään.
Parinvalinnan mekanismit ovat kiinnostaneet myös tutkijoita. Tutkimuksen kohteena ovat useimmiten olleet heteroseksuaaliset naiset ja miehet sekä sen selvittäminen, millä perusteella he päättävät ryhtyä suhteeseen ja saada biologisia lapsia juuri tietyn henkilön kanssa.
1. Tuoksu
Hajuaistilla on yllättävän suuri rooli parinvalinnassa, ainakin jos uskotaan Turun yliopiston evoluutiopsykologi Markus J. Rantalaa.
Rantala sanoi vuonna 2019 Kotilieden haastattelussa, että miehen ominaisuuksista juuri tuoksu on tärkein tekijä naisen hurmaamisessa.
Evoluutiopsykologian näkökulmasta tuoksu vaikuttaa viehätyksen syntymiseen alitajuisesti: hyvältä tuoksuva kumppaniehdokas ilmentää terveyttä, mikä enteilee tervettä jälkikasvua.
Tuoksulla ei tarkoiteta partavettä vaan ominaistuoksua, jota ei Rantalan mukaan tulisi peitellä liiallisilla hajusteilla. Toisaalta jos miehen ominaishaju on naisen mielestä epämiellyttävä, se Rantalan sanoin ”tappaa seksuaalisen puoleensavetävyyden”.
Ei kuitenkaan ole objektiivista mittaria, joka kertoisi, tuoksuuko mies naisen mielestä hyvältä vai epämiellyttävältä. Tuoksumieltymykset vaihtelevat.
Miehillekin naisen haju on tärkeä tekijä parinvalinnassa. Kotiliedessä vaikutuksen kuitenkin kerrotaan olevan suurempi naisilla, koska heillä on miehiä herkempi hajuaisti.
2. E-pillereiden käyttö
On jonkin verran näyttöä siitä, että ehkäisypillereillä olisi vaikutusta parinvalintaan.
Ehkäisypillerit estävät ovulaation ja siten väliaikaisesti madaltavat hedelmällisyyttä, kuten tapahtuu raskaudenkin aikana. On arveltu, että tällöin nainen etsisi miehestä erilaisia piirteitä kuin ovulaation eli potentiaalisen hedelmöittymisen aikana.
Raskaana – tai hormonaalisesti raskautta muistuttavassa tilassa – nainen saattaa viehättyä miehestä, jolla on samankaltaisia geneettisiä ominaisuuksia kuin naisella itsellään. Tästä viestivä miehen haju voi antaa naiselle alitajuisesti vaikutelman, että kyseessä olisi hyvä isä ja kumppani.
Sen sijaan ”normaaliolosuhteissa” nainen voi etsiä kumppania, joka on ennen kaikkea geneettisesti yhteensopiva lisääntymistä ajatellen eli naiseen itseensä verrattuna geneettisesti erilainen.
Jos nainen lopettaa ehkäisypillereiden käytön, on mahdollista, ettei hän hormonitoimintansa muuttuessa ei olekaan enää tyytyväinen valitsemaansa kumppaniin vaan viehättyy ennemmin geneettisesti toisenlaisista miehistä.
3. Ulkonäön ja aseman samankaltaisuus
Evoluutiopsykologian näkökulmasta ihmisen seksuaalinen vetovoima perustuu siihen, kuinka potentiaaliseksi lisääntymiskumppaniksi toinen hänet mieltää.
Hedelmällisyyden vetovoima toistuu myös länsimaisissa ulkonäköihanteissa. Ostamme ryppyvoiteita siinä toivossa, että nuori olemus kohentaisi ulkonäköämme ja siten myös seksuaalista puoleensavetävyyttämme.
Parinvalintapeli ei kuitenkaan ole pelattu, jos ei satu täyttämään vallitsevia ulkonäköihanteita. Useiden tutkimustulosten mukaan joku saattaa näyttää mielestämme viehättävältä siksi, että hän muistuttaa meitä itseämme tai jotakuta sukulaistamme.
Jotkin tutkimukset ovat tulleet siihen tulokseen, että sekä miesten että naisten mieltymykset kumppanin valinnassa heijastelevat oman, vastakkaista sukupuolta olevan vanhemman ulkonäköä.
Samankaltaisuuden suosiminen kumppanin valitsemisessa voi tapahtua paitsi ulkonäöllisten myös kulttuuristen ja sosioekonomisten tekijöiden perusteella. Tutkimuksissa onkin havaittu, että puolisoita usein yhdistävät muun muassa sama koulutustaso, uskonto sekä etnisyys.
4. Syntymäkuukausi
Alankomaissa tutkittiin 1970-luvulla, minkälaisia yhteyksiä syntymäkuukaudella on avioliiton solmimiseen sekä avioeroihin. Tutkimuksen otanta oli 3392 sattumanvaraisesti maistraatin tietokannasta valittua avioparia.
Selvisi muun muassa, että tammikuun jälkipuoliskolla syntyneet miehet ja lokakuun jälkipuoliskolla syntyneet naiset suosivat toisiaan parinvalinnassa 2,3-kertaisesti odotettua enemmän, mikä on tilastollisesti merkittävä lukema.
Avioerot olivat puolestaan kahdeksan kertaa yleisempiä maaliskuussa syntyneiden miesten ja heinäkuussa syntyneiden naisten solmimissa liitoissa kuin muissa syntymäkuukausiyhdistelmissä.
Tulee silti muistaa, että tutkimustulos on yli 50 vuotta vanha ja rajautuu Alankomaihin. Ehkä nykysuomalaisen ei siis kannata ottaa sitä liian vakavasti!
Jaa oma kokemuksesi