Rakastuminen saa ihmeitä aikaan ja altistaa jopa syrjähypyille – tätä kaikkea mullistava tila meissä aiheuttaa
Rakastuminen on tieteellisesti tarkasteltuna aivokemiallinen ilmiö, mutta yksilön kokemuksena se usein pakenee rationaalista lähestymistä.
Rakastuminen tuntuu yleensä sekä ihanalta onnelta että myös varsin sekavalta tilalta. On yksilöllistä, miten rakastumisen huuman kokee vai kokeeko sitä ollenkaan.
On kuitenkin tiettyjä yleisiä piirteitä, mitä rakastuminen saa aivoissa ja muualla kehossa aikaan.
Lue myös: Erohehku on kuin ihastumista – tästä rakastumisen kaltaisessa tilassa on kyse
Rakastunut ei tarvitse muuta – vain rakkaansa
Rakastuneena ruoka ei välttämättä maistu, unta on vaikea saada ja olo on ylivirittynyt. Ajatukset pyörivät jatkuvasti rakkauden kohteessa.
Rakastuminen onkin eräänlainen stressitila elimistölle, vaikka olo saattaakin olla hyvin ekstaattinen. Rakkauden kohdetta kaipaa yleensä jatkuvasti lähelleen.
Intensiivinen tunnemyrsky voi jopa ahdistaa, mikäli tiedostaa, ettei rakastuminen välttämättä tule jatkumaan auvoisana parisuhteena.
Rakastuneena tuntemattomien kasvot ylipäätään alkavat viehättää, ja olotila on himokas, mikä tekee rakastuneen alttiiksi syrjähypyille.
Rakastuminen on kuin luonnon huumetta
Rakastuneen aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin ihmisen saadessa annoksen morfiinia. Kehon omat, morfiinin tapaiset aineet saavat olon euforikseksi.
Lääketieteellisissä kokeissa on havaittu myös, että rakastuminen vähentää miehillä testosteronihormonin eritystä, kun taas naisilla se lisääntyy rakastuneena.
Tämä saattaa saada miehet mukautuvaisemmiksi, kun taas naisilla vaikutuksen katsotaan liittyvän lisääntyneeseen määrätietoisuuteen jatkaa suhdetta. Pari saattaa näin ollen ikään kuin virittäytyä enemmän toistensa taajuudelle.
Aivojen välittäjäaineen serotoniinin eritys kasvaa rakastuneena. Se saa aikaan hurmoksellisen onnen tunteen. Serotoniini myös lisää ihmisen empaattisuutta ja edesauttaa keskittymään myötätuntoisesti toisen tunteisiin.
Mantelitumakkeen toiminta aivoissa sen sijaan hiipuu. Se säätelee muun muassa pelkoa, jota rakastunut ei tunne entiseen tapaan. Tämä lisää luottavaisuutta rakastumisen kohdetta kohtaan, sillä melko usein rakastumme entuudestaan tuntemattomaan ihmiseen.
Dopamiini on myös välittäjäaine, jota rakastuminen vaatii. Se liittyy esimerkiksi sellaisen mielihyvän tavoitteluun, joka vaatii ponnisteluja.
Dopamiini vahvistaa valppautta, mutta myös kaventaa sitä laajuutta, jolla rakastunut tarkastelee asioita. Vastarakastuneet ihmiset näkevätkin yleensä ennen kaikkea hyviä puolia uudessa kumppanissaan.
Rakastuneiden lemmen huuma luo otolliset olosuhteet parisuhteen muodostumiselle, mutta suhde testataan todellisuudessa vasta siinä vaiheessa, kun pari alkaa syvemmin tutustua toisiinsa. Pelkkä vetovoima ei enää riitä.
Lue myös: Puolisosi saattaa osoittaa rakkauttaan tavoilla, joita et edes huomaa
Jaa oma kokemuksesi