Hanna Gullichsenin ruokapöydässä saa soittaa croissantilla Ranskaan, mutta välipaloja ei tarjoilla
Hanna Gullichsen oivalsi lasten kanssa ruokailusta olennaisen seikan. Se poiki uuden yhteisön ja keittokirjan, jossa kylmä nakki ei ole pahis.
Hanna Gullichsen, 42, on ravintola-alan ammattilainen ja pian neljän lapsen äiti, joka on vakuuttunut tästä: kasvatus ei juuri vaikuta siihen, millaisia syöjiä lapsista tulee.
– Esikoiseni kanssa eli siinä harhaluulossa, että hänen kaikkiruokaisuutensa oli omaa ansiotani.
Käsitys karisi, kun Hanna sai nykyisen puolisonsa Joonas Laurilan kanssa kaksospojat. Yksi perheen lapsista on nirso, vaikka kaikkia on Hannan mukaan kohdeltu täysin samoin.
Lue myös: Hanna Gullichsen, 42, on raskaana! Kertoi tv-lähetyksessä: ”Enää ei mene läpi, että olisi pastamaha”
Oleellista on Hannan mielestä rento suhtautuminen, jos lapsi ei ole innostunut maistamaan ruokaa.
– Jos tuo stressin ruokapöytään, niin silloin lapsi ei ainakaan syö.
Ahaa-elämys syntyi, kun Hanna koki puolisonsa kanssa kokeilleensa kaikkea lahjonnasta alkaen. Ruokailun pitää ehdottomasti olla iloinen asia.
Hanna Gullichsen: ”Ruokapöydässä saa leikkiä”
Lapset kutsutaan pöytään, ei käsketä. Hanna toteaa heille ääneen, miten ihanaa on, kun ruoka on saatu valmiiksi ja on lupa kerääntyä pöydän ääreen.
– Meidän ruokapöydässämme saa leikkiä ja pitää hauskaa. Ruokaa pitää toki kunnioittaa, mutta on ihan ok soittaa croissantilla Ranskaan.
Jos joku toteaa, että ei halua maistaa ruokaa, on Hannan mielestä parasta olla kiinnittämättä toteamukseen liikaa huomiota. Monesti lapsi onkin alkanut maistella ruokaa, kun keskitytään aluksi kuulumisien vaihtoon ja jutusteluun eikä syömiseen painosteta.
Joskus on aterioita, joilla ruoka ei jollekin yksinkertaisesti maistu. On Hannan mielestä lasta kunnioittavaa, että silloin lapsi saa jättää syömättä.
Oivallus letkeistä ruokailuhetkistä poiki Kylmä nakki -yhteisön ja saman nimisenkeittokirjan yhdessä ruokatoimittaja ja -stylisti Elina Ylitervon kanssa. Hän on niin ikään kahden lapsen äiti.
Hauska nimi kirjalle syntyi siitä itsestään: myös ruuan ammattilaiset turvautuvat lapsiarjessa kylmään nakkiin. Ja se on täysin ok.
Teos rakentuu superhelpoista resepteistä huumoria unohtamatta. Viimeisille sivuille on kasattu lasten hauskimmat ja absurdeimmat nirsoilut.
”Olen tehnyt laskelmia kaikkein hävettävimmistä viikoista.”
Kirjaa selailtuaan unohtaa syömishuolet ja päätä kiristävän lautasmallin.
Hannan mielestä lasten ravinnonsaantia kannattaa ennemmin tarkastella viikko- kuin päivätasolla. Jonakin päivänä lapselta saattaa jäädä kaikki proteiinit lautaselle, toisena vatsa täyttyy ennen kaikkea kalasta.
– Olen tehnyt laskelmia kaikkein hävettävimmistä viikoista. Silti niistäkin olen todennut, että lapset saavat kaiken tarvitsemansa.
Välipaloja Hanna varoo. Niiden hän on usein huomannut sekoittavan ateriarytmin. On siis parempi nirsoillekin lapsille siirtyä pöytään oikeasti nälkäisenä.
Perheessä kulutetaan nykyään kasviksia ja hedelmiä enemmän kuin aiemmin. Hanna tajusi, että peseminen, kuoriminen ja pilkkominen kannattaa tehdä melkein saman tien, kun on astunut kauppakassien kanssa sisälle.
Myös hävikki vähenee, kun lapset pystyvät itse hakemaan jääkaappiin asetelluista kulhoista terveellistä naposteltavaa.
– Silloin ollaan usein jo myöhässä, jos hedelmävälipalaa aletaan kuoria nälkäkiukkuiselle lapselle.
Esimerkiksi porkkanatikut säilyvät korkeassa purkissa vedessä raikkaina useamman päivän. Kukkakaalin nuputkin maistuvat, kun ne tarjoilee ovelasti.
– Laitan kulhon joko sellaiseen paikkaan, missä sen ei kuuluisi olla, ja lapset pääsevät ikään kuin salaa syömään. Se on heistä hauskaa. Tai sitten sanon, että muistakaa sitten jättää minullekin. Silloin he valpastuvat, että nyt on jotain hyvää.
Tuskallinen viikonloppulounas
Lapsiperheessä lounas tuntuu viikonloppuna tulevan eteen liian aikaisin. Aikuisesta tuntuu, että vastahan tässä syötiin aamupalaa. Taasko pitää ryhtyä laittamaan ruokaa?
Tilannetta helpottaa, jos jokin ainesosa jo valmiina, Hanna vinkkaa.
Haastatteluhetkellä puoliso Joonas on haalimassa kaupasta aineita Kylmä nakki -teoksessakin esiteltyyn tomaattikastikkeeseen. Sitä kokataan kaksinkertainen määrä, jotta siitä voi ammentaa kastiketta useammalle aterialle.
– Meillä on aina ravioleja jääkaapissa. Pelkältään ne ovat kohtuu ankea ateria, mutta tomaattikastikkeen kanssa jo ihan eri juttu.
Hanna myös usein soseuttaa kastikkeen lopuksi sauvasekoittimella. Silloin se maistuu pöydän ennakkoluuloisimmallekin.
– Soseutetun tomaattikastikkeen voi esitellä lapselle ketsuppina.
Ravintolat ja matkat – syökö lapsi mitään?
Kun viisihenkinen perhe suuntaa kesällä retkeilemään asuntoautolla, ajoneuvon jääkaappiin varataan varmoja hittejä kasviksista ja hedelmistä. Mukaan on syytä sujauttaa myös muutama välipalakeksi.
Muuten on tarkoitus päästä maistelemaan Suomen ravintolatarjontaa.
”Joku näkee paljon vaivaa ruuan valmistamiseen ja annos ei ole ilmainen.”
Ravintolassa lapsille kerrotaan vaihtoehdoista. He ovat usein valmiiksi seikkailumielellä. Sekin innostaa, että lapset pääsevät itse valitsemaan, mitä syövät.
– Yritämme sanoittaa paljon sitä, että joku näkee paljon vaivaa ruoan valmistamiseen ja annos ei ole ilmainen. Ravintolaruokaakin tulee kunnioittaa.
Hannan lapsilla on omat suosikkiravintolansa. Niissä tiedetään, mitkä ovat heidän lempiannoksensa. Ja jos ruokaa tarvitsee odottaa pitkään, on ihan ok antaa lapselle tabletti käteen.
Hän kaipaa suomalaiseen ravintolakulttuuriin enemmän ymmärrystä siitä, että lapsiasiakkaat ovat aivan yhtä tärkeitä kuin aikuisetkin.
Lapset ovat harjoitelleet ravintolakäyttäytymistä pienestä pitäen. Hanna ei kuitenkaan pidä tärkeänä, että oltaisiin hiljaa.
– On kamalaa, jos joku kuvittelee, että itkevän lapsen kanssa pitää poistua paikalta. Olen käynyt ravintoloissa 20 vuotta, eikä yksikään lapsi ole minua koskaan häirinnyt.
Lue myös: Piknik-eväät lasten makuun – 16 x helpot naposteltavat kesäretkelle
Jaa oma kokemuksesi