Kannattaako lapselle säästää vai sijoittaa? Yksi asia on kumpaakin tärkeämpi, sanoo Vuoden sijoittaja Jasmin Hamid – näin hän itse toimii
Itsekin pienten lasten äiti Jasmin Hamid, 37, paljastaa, mihin hän sijoittaa lapsilleen. Hamid myös kumoaa erään yleisen sijoitusneuvon.
Lapselle sijoittaminen on kasvava trendi. Monet vanhemmat pähkäilevät, olisiko lapselle sijoittaminen perinteistä säästämistä fiksumpaa.
Vuoden sijoittajana 2020 palkittu Jasmin Hamid, 37, suosittelee aloittamaan lapselle sijoittamisen vasta, kun perheellä on koossa niin sanottu käteispuskuri eli riittävästi rahaa pahan päivän varalle.
– Käteispuskurin koko vaihtelee perheittäin, mutta yleensä se tarkoittaa noin kolmen kuukauden kuluja kattavaa summaa.
Hamid on lähes 3-vuotiaan Adil-pojan ja vuoden ikäisen Liyana-tyttären äiti. Hän kertoo yllättyneensä siitä, kuinka paljon äkillisiä menoja pienten lasten kanssa tulee. Rahaa syövät etenkin ulkovaatteet, joista lapset kasvavat nopeasti ulos.
– Käteispuskuri varmistaa, että äkillisessä rahantarpeessa ei joudu myymään sijoituksia pois tappiollisesti.
Lue myös: Jasmin Hamid: Raskausaikana säästöjä kertyi kuin itsestään
Lapselle sijoittaminen ei ole aina paras ratkaisu
Sijoittaminen ei sovi kaikille, vaikka siihen olisikin mahdollisuus.
– Vaikka puhunkin sijoittamisen ilosanomasta, en ole fanaatikko, Hamid naurahtaa.
Lapselle sijoittaminen vaatii riskisietokykyä.
– Jos kurssien liikkuminen ahdistaa liikaa, sijoittamiseen ei kannata ryhtyä.
Toisaalta sijoittamisessa usein vaikeinta on aloittaminen. Jos pelottaa, voi aloittaa pienillä summilla ja katsoa, miten homma lähtee käyntiin.
– Esimerkiksi parilla kymmenellä eurolla voi aloittaa, ja myöhemmin tarkistaa summaa ylöspäin, jos siltä tuntuu.
Hamid kertoo itse sijoittavansa lapsilleen. Kummallekin lapsista sijoitetaan 50 euroa joka kuukausi matalakuluiseen, maailmanindeksiä seuraavaan rahastoon.
Jasmin Hamid kumoaa yleisen sijoitusneuvon
Usein kuulee sanottavan, että pitäisi sijoittaa vain sen verran kuin on valmis häviämään. Se on Hamidin mielestä huono neuvo.
– Kyse ei ole lainkaan niin riskaabelista toiminnasta, jos vain tietää, mitä tekee. Sanon mieluummin, että kannattaa sijoittaa vain sellaista varallisuutta, jota ei tarvitse kymmeneen vuoteen.
Kuten sijoittamisessa yleensä, lapselle sijoittaminen vaatii pitkän aikajänteen. Hamid suosittelee varamaan aikaa vähintään 8–10 vuotta – mieluiten 20 tai enemmän.
– Pitkä aikajänne tasoittaa riskejä. Sijoittamisessa ei ole luvassa äkkirikastumista, vaan koko pointti on se, että korolle alkaa kasvaa korkoa.
Lapselle sijoittamista ei kannata aloittaa, jos ei ole varma, tarvitseeko sijoittamiaan rahoja parin vuoden kuluttua johonkin.
– Silloin ei kannata missään nimessä sijoittaa, vaan säästää raha tilille.
Happinaamari ensin itselle
Ajatellessaan lapsen parasta vanhempi saattaa unohtaa itsensä. Ei kannattaisi, varoittaa Hamid.
Jos vanhemmalla on varaa sijoittaa tai säästää joko itselleen tai lapselleen, mutta ei molemmille, vanhemman pitäisi asettaa itsensä etusijalle. Lentokoneessakin happinaamari täytyy ensin laittaa itselleen, ja sitten vasta auttaa muita.
– En voi liikaa korostaa sitä, että ensin on huolehdittava omasta varallisuudesta.
Hamid kertoo havainneensa, että jotkut vanhemmat pyrkivät välttämään lahja- ja perintöveroa ja siksi sijoittavat mieluummin lapsensa nimiin kuin omiin nimiinsä.
Menettelyssä ei ole mitään vikaa niin kauan, kunhan siihen on todella varaa. Kun rahat on kerran laitettu lapsen nimiin, niitä ei voi enää siirtää itselleen.
Esimerkiksi tilanteessa, jossa vaikkapa kotiäiti eroaakin puolisostaan eikä säästöjä ole, omien varojen ”lapiointi lapsen tilille” voi olla kohtalokasta.
Hamid muistuttaa, että Suomessa rintaperillisen perintövero on varsin maltillinen.
– Verojen kanssa keplottelu on loppujen lopuksi hirveän merkityksetöntä. Oma mielenrauha on paljon tärkeämpää.
Jaa oma kokemuksesi