”Vaikka itse olisikin rakastunut, lapsi ei välttämättä ole” – Asiantuntijan mukaan olettaminen on yksi pahimmista virheistä, kun muodostetaan uusperhettä
Uusperheen arkeen sopeutuminen vie aikaa sekä lapselta että aikuiselta. On vain yksi keino, miten haasteet voi selättää.
Suomen Uusperheiden liitto arvioi, että Suomessa on uusperheitä noin 20 prosenttia lapsiperheistä. Uusperheen perustaa kaksi aikuista, joista ainakin toisella on alaikäinen lapsi ajalta ennen uusperheen muodostumista.
Uusperhettä muodostettaessa osalla on takanaan ero, toisilla leskeys ja joillakin itsellinen vanhemmuus. Koska uusperheet voivat rakentua hyvin erilaisista lähtökohdista, kaikilla niistä on omanlaisensa haasteet.
– Uuden roolin omaksuminen uusperheessä ottaa aina aikansa, eikä se ole kaikille helppoa, sanoo Suomen Uusperheiden Liiton toiminnanjohtaja, psykoterapeutti Kirsi Heikinheimo.
Eletty elämä tuo omat vivahteensa uusperheiden matkaan. Yleisin haaste on Heikinheimon mukaan se, että ei ole syystä tai toisesta sinut edellisen suhteensa kanssa ja siihen liittyvät tunteet ovat vielä käsittelemättä.
– Erityisesti eritahtisuus erossa korostaa tätä. Jos toisen erosta on aikaa viisi vuotta ja toisella vasta muutama kuukausi, ei tunteita ole voinut käsitellä samalla tavalla.
Entinen suhde voi yhdistää tai luoda kitkaa
Toisen entinen elämä voi herättää mustasukkaisuutta, mutta eniten uusperheitä kuormittavat riitaisat erot ja pitkittyneet huoltoriidat. Heikinheimon mukaan lasten ja nuorten näkökulmasta biologisten vanhempien pitkittyneet eroriidat ovat kuormittavimpia ongelmia uusperheen kuvioissa.
Aina uudella puolisolla ei ole omia lapsia.
– Lapsettomuus voi olla tahatonta tai valittua. Joka tapauksessa bonusvanhemman rooliin hyppääminen ei aina välttämättä ole luontevaa, Heikinheimo toteaa.
Mikäli molemmilla puolisoilla on takanaan kokemus leskeydestä, voi se olla uusperheessä yhdistävä tekijä.
– Jos taas vain toisella, se voi olla uudelle puolisolle haaste. Hän voi esimerkiksi kokea, että kumppanin edesmennyttä puolisoa nostetaan puheissa jalustalle.
Lapselle muutos on valtava
Moni uusperhettä rakentava vanhempi unohtaa, että lapsi ja nuori tarvitsee aikaa muutoksiin.
– Lapset hyötyvät siitä, että heille annetaan tilaa ja aikaa muutoksiin. Asioista keskusteleminen lapsen ikätason mukaisesti on myös tärkeää, painottaa Heikinheimo.
Bonusvanhempaan pitäisi saada tutustua rauhassa. Valitettavasti on myös tilanteita, jossa biologisen vanhemman uusi kumppani esitellään lapselle vasta siinä kohtaa, kun muutetaan yhteen.
– Vanhempi on voinut rakentaa uutta parisuhdetta jo pidemmän aikaa, mutta lapsi tarvitsisi myös aikaa sopeutuakseen tilanteeseen.
Muutokset voivat tuoda lapselle mukanaan myös bonussisaruksia.
– Yhtäkkiä perheen ainoalla lapsella voikin olla kolme sisarusta, joiden kanssa jakaa arkea. Paras tuki näissä tilanteissa on, että oma vanhempi auttaa tutustumaan uusiin ihmisiin rauhassa, ja lapsen kanssa keskustellaan tilanteesta lapsentasoisesti.
Heikinheimon mukaan lapselta voi kysyä, tuleeko tämä mielestään kuulluksi uusien sisarustensa keskellä. Miltä hänestä nyt tuntuu, entä millä tavalla vanhempi voisi auttaa?
Myös kahdenkeskisiä hetkiä olisi tärkeää vaalia oman lapsensa kanssa. Arjen keskellä ne voivat olla vaikkapa yhteisiä kauppareissuja tai harrastuskuskailuja.
Olettaminen seis
Yksi yleinen virhe, johon moni sortuu, on asioiden olettaminen.
– Vastarakastunut vanhempi voi kuvitella, että koska me uuden kumppanin kanssa rakastamme toisiamme, tämä pelastaa kaikkien hyvinvoinnin. Vaikka itse olisikin rakastunut, lapsi ei välttämättä ole, sanoo Heikinheimo.
Jotkut taas erehtyvät olettamaan, että yhteinen arki varmasti sujuu, koska molemmat ovat vanhempia. Todellisuudessa uudella pariskunnalla saattaa olla hyvin erilaiset kasvatusmetodit ja tavat toimia perhearjen keskellä. Esimerkiksi kauppaostosten maksaminen, lasten nukkumaanmenoajat tai näkemykset lasten kotitöiden määrästä voivat aiheuttaa erimielisyyksiä, etenkin, jos asioista ei sovita selkeästi etukäteen.
Ex-puolisoista pahaa puhuminen lasten kuullen ei palvele ketään.
– Puhumalla pahaa ex-puolisosta tuhotaan yhteistä historiaa ja tehdään se lapsen silmissä merkityksettömäksi. Samalla annetaan malli, että toista ihmistä ei tarvitse arvostaa.
Joskus ex-puoliso voi yrittää häiritä tavalla tai toisella uusperheen elämää. Silloin on itse tärkeää toimia fiksusti. Puhuminen auttaa tässäkin asiassa.
– Mikäli ex-puolisolla on jokin huoli yhteisestä lapsesta, asiasta on hyvä keskustella. Myös yhteistä lasta kannattaa kuunnella. Mikäli huoli on aidosti turhaa, kannattaa ex-puolisoa neuvoa pyytämään tarvittaessa tukea itselleen. Nimittely tai toisen mitätöinti ei auta ketään.
Vaikka biologisilla vanhemmilla ei keskenään olisikaan hyvät välit, lapsen hyvinvointia ajatellen ne on syytä yrittää pitää riittävän toimivina.
– Lapselle olisi tärkeää päästä jakamaan elämänsä tärkeitä hetkiä yhdessä biologisten vanhempiensa kanssa. Näitä ovat esimerkiksi rippijuhlat ja valmistujaiset. Samalla häneltä poistuu iso huoli, kun hän tietää, että omat vanhemmat tulevat toimeen juhlissa.
Moni uusperhevanhempi voi uuden tilanteen äärellä hyötyä vertaistuen ja ammattilaisavun saamisesta. Näitä voi hakea muun muassa Suomen Uusperheiden Liiton, Suplin, kautta.
Kaiken kaikkiaan paras resepti uusperheen ongelmien ratkaisuun, ja myös ennaltaehkäisyyn on Heikinheimon mukaan asioista puhuminen, ja toista ymmärtämään pyrkivä kuunteleminen.
Uusperhe voi myös olla rikkaus
Heikinheimon mukaan toimivan ja onnellisen uusperheen elämän tunnistaa siitä, että elämä tuntuu hyvältä, kun tulee kotiin.
– Kaikki on riittävän hyvää ollakseen nautinnollista. Myös tunne siitä, että saan olla oma itseni ja minua arvostetaan, ovat tärkeitä.
Heikinheimon mukaan onnellisissa perheissä kaikki voivat kokea olevansa osa yhteisöä ja voivat osoittaa turvallisesti tunteitaan. Lisäksi on oltava riittävä määrä kuuntelua, puhumista ja läsnäoloa.
Vaikka uusperheellisillä on omat haasteensa, uusperheen elämä voi parhaimmillaan olla rikastuttava kokemus kaikille osapuolille. Aikuiselle uusi parisuhde on mahdollisuus uuteen onneen ja syvään yhteyteen sekä tilaisuus omaan henkiseen kehitykseen. Lapsella on mahdollisuus saada lisää parisuhteessa elämisen malleja elämäänsä ja bonussisarusten myötä lisää ystäviä.
– Lapsi voi oppia tarkastelemaan maailmaa moniulotteisemmin ja nähdä erilaisia tapoja olla aikuinen. Biologinen äiti voi vaikka olla uraorientoitunut ja akateeminen, kun taas bonusvanhempi luovuutta korostavampi, sanoo Heikinheimo.
Jotkut voivat saada uusperheen myötä kaivatun sisarussuhteen bonussisaruksestaan. Joillekin aikuisille sopii mainiosti se, että oman biologisen lapsen puuttuessa saakin perheellistyä olemalla bonusvanhempi toisen lapselle.
– Uusperheissä on lapsen kannalta rikastuttavaa se, että turvallisia vanhempia ei voi olla lapsen elämässä koskaan liikaa. Ja joskus bonusvanhempi voiolla ainoa, joka näkee lapsen todelliset huolet ja tarpeet.
Lue myös
Lue myös Seuran juttu: Rakkaus kantaa uusperheessä, kun et kompastu kiireeseen – lue parisuhdetutkijan neuvot
Jaa oma kokemuksesi