Hääkutsua ei tullutkaan, joten sukulainen pahoitti mielensä – mitä kannattaisi tehdä? Psykologi vastaa
Joskus hääkutsuihin liittyvissä tilanteissa ollaan isommankin kysymyksen äärellä.
Häiden suunnittelu saattaa sujua mukavasti aina siihen asti, kun täytyy ryhtyä rajaamaan vieraslistaa. Joskus vaarana nimittäin on, että kutsulistan ulkopuolelle jäävät henkilöt eivät nielekään päätöstä sellaisenaan.
Psykologi ja psykoterapeutti Mikael Saarinen ymmärtää hyvin, miksi ilman kutsua jääminen voi loukata.
– Kaikilla meillä on ykköstarpeena kuulua joukkoon ja olla tärkeä muille. Osa ihmisistä sitoo kyseisen tärkeyden esimerkiksi juuri kutsuihin, joita he pitävät merkkeinä siitä, että on arvostettu ja pidetty toisten silmissä.
Kutsutta jääminen voi olla kova pala, jos sen tulkitsee hylkäämiseksi tai osoitukseksi siitä, ettei olekaan tärkeä. Häissä ja muissa perhejuhlissa asia voi korostua entisestään. Usein ahdistuksen ja pettymyksen mukana nousee aggressio.
Myös hääparille tai sen osapuolelle voi olla kova paikka, jos tuttava tai sukulainen loukkaantuu kutsutta jäämisestä ja tuo sen vihastuneesti tai surullisena esiin.
Tilanteen rakentava ratkaisu vaatii keskusteluvalmiutta ja tunteiden työstöä niin hääparilta kuin kutsutta jääneeltä henkilöltä.
Tunnereaktioihin on hyvä valmistautua ennalta
Syitä kutsumatta jättämiselle on monia. Juhlapaikan kapasiteetti tai hääbudjetti eivät välttämättä salli kuin tietyn vierasmäärän. Joskus henkilö ei tunnu riittävän läheiseltä tai hänen kanssaan on ollut jonkinlaista skismaa.
Joka tapauksessa Saarinen sanoo, että oman pedin pitää olla pedattuna siinä kohtaa, kun hääkutsut laittaa postiin.
– On tärkeää olla valmistautunut silloin, kun joku yllättää meidät kertomalla loukkaantumisestaan. Itselle pitää olla selvää, miksei ole kutsunut jotakuta henkilöä.
Mahdollisia kyselyjä varten voidaan kehittää kaikille yhteinen vakioselitys, kuten: budjettimme oli tällainen ja näillä mentiin, olemme pahoillamme, ettei se ulottunut sinuun asti.
Tapa, jolla loukkaantuneen henkilön kohtaa, riippuu Saarisen mukaan paljon siitä, miten hän tuo loukkaantumisensa esille. Aina kutsutta jäänyt ei osaa tehdä sitä rakentavasti.
Saarinen suosittelee olemaan myötätuntoinen loukkaantunutta kohtaan ja pitämään mielessä, että ulkopuolelle jäämisen tai hylkäämisen kokemus iskee ihmisen ytimeen.
– Parastahan olisi, että henkilö osaisi kertoa suoraan pahoittaneensa mielensä. Silloin on helppoa vastata, että olen pahoillani tilanteesta, olet tärkeä ihminen, mutta kutsuminen tai kutsumatta jättäminen ei ole ollut millään tavalla tärkeyden mittari.
Sen enempää selittelylinjalle ei kannata lähteä. Saarisen sanoin kukaan ei halua kuulla olevansa ”numero 51”, jos häihin on päätetty kutsua 50 vierasta.
Keskustelu, jota ei huvittaisi käydä
Mitä jos loukkaantunut henkilö ei olekaan hääparille läheinen ihminen vaan esimerkiksi suvun vänkyrä, joka tuo ilmi närkästyksensä ja vaatii selitystä? Voihan joskus olla niin, että hääpari ei vain pidä jostakusta, ainakaan tarpeeksi kutsuakseen häihinsä.
– Silloin ollaan isomman kysymyksen äärellä. On tarpeen pohtia, kannattaako lähteä korjaamaan sellaista ihmissuhdetta. Tunneälyä on sekin, että valitsee seuransa eikä altistu vuorovaikutukselle, joka tekee hallaa.
Tilanteesta voi selvitä kahdella tavalla: tarjoamalla edellä mainittua perusselitystä silläkin uhalla, että välit sen seurauksena katkeavat, tai sitten pureutumalla syvemmin ihmissuhteen ongelmiin.
Saarinen korostaa, että välien korjaaminen ei ole kenenkään velvollisuus. Kuitenkin jos suhteen elvyttämiseen on halua, tarvitaan aikaa ja tekoja.
Keskustelun voi avata esimerkiksi sanomalla, että välit eivät ole olleet parhaat mahdolliset, mutta olisi halukas korjaamaan niitä. Lisäksi täytyy olla valmis kertomaan, mikä toisessa hiertää.
– Silloinkin pitäisi puhua selvästi jostain tietystä tilanteesta, vaikkapa että juhannuksena 2015 haukuit minut pystyyn, ja se on jäänyt minua vaivaamaan. Eikä niin, että olet yleisesti ottaen hankala ihminen eikä kukaan tykkää sinusta.
Syyllisyydentuntoa kannattaa tutkia
Hääpari tai sen toinen osapuoli voi tuntea syyllisyyttä siitä, että jättää jonkun kutsumatta. Silloin Saarisen mukaan on hyvä miettiä, miksi kokee syyllisyyttä tai tarvetta selitellä.
– Kyseessä ovat kuitenkin omat häät. Kaikki on hyvin, jos on sinut oman päätöksensä kanssa. Umpikujaan päätyy, jos kokee, että on velvollinen poistamaan toisen ihmisen harmistuksen asiasta.
Saarinen huomauttaa, että pettyneet ja loukkaantuneet ihmiset usein haluavat siirtää olonsa toisen vastuulle ja ilmentää toisen tehneen väärin, koska tunne on päässyt syntymään.
– Mutta jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Pitää lisäksi muistaa, että on myös ihmisiä, jotka vetävät herneet nenään mistä tahansa asiasta.
Tieto häistä voi kantautua myös somesta.
Ketään ei tarvitse kutsua häihinsä vain sen takia, että välttyisi konfliktilta. Isompiin juhliin voi toki halutessaan mahduttaa muutaman hankalammankin tyypin, jos katsoo sen helpommaksi.
– Ei silti tarvitse olla laupias samarialainen ja kutsua kaikkia vihollisiaan häihinsä, Saarinen kiteyttää.
Parhaimmillaan hääjuhlan vieraslistan vaatiminen voi olla hyvä kasvunpaikka. Silloin voi tarjoutua tilaisuus sen pohtimiseen, pelkääkö konflikteja tai pyrkiikö liiallisesti miellyttämään muita ihmisiä.
Jos huomaa murehtivansa paljon vieraslistaa laatiessaan, usein läheisille jutteleminen auttaa kurjaan oloon.
Entä jos jääkin itse ilman kutsua?
Sosiaalisen median myötä hääkuvat tai tieto naimisiinmenosta kiirivät usein kauas. Somen selailu voi usein ollakin se hetki, kun jollekulle selviää, että häitä on ylipäätään juhlittu.
– Kun somessa tulee vastaan kuvia tuttavan tai sukulaisen häistä, terve aikuinen laittaa kivan kommentin ja onnittelut, vaikkei häntä olisikaan kutsuttu juhliin toiveestaan huolimatta, Saarinen toteaa.
Toisaalta jos kutsutta jääminen alkaa vaivata, on se syytä ottaa rauhallisesti ja avoimin mielin puheeksi hääparin kanssa. Kyräilyyn, välttelyyn tai vallankäyttöön ei pidä ryhtyä. Esimerkiksi jos häitä vasta suunnitellaan, ei ole oikein uhkailla tai antaa ymmärtää, että ”jos et kutsu minua, niin…”
Mietteitä esiin tuodessa on hyvä muistaa, että kukaan ei ole velvollinen hyvittämään kutsutta jääneen pettymystä. Jokainen on vastuussa vain omista tunteistaan, Saarinen muistuttaa jälleen. Ennen asian puheeksi ottamista onkin tarpeen pohdiskella itsekseen, miksi kutsutta jääminen on tai olisi niin kova pala.
Toki jos asian kokee todella raskaaksi, loukkaantuneella on yhtäläinen oikeus pohtia, haluaako hän enää ylläpitää tai korjata suhdettaan hääpariin. Keskustelulle kannattaa silti antaa mahdollisuus ennen kuin ryntää riitelemään tai katkaisee välit.
Lue myös: Häät lasten kanssa vai ilman – kaksi hääparia kertoo, miksi valitsivat toisin
Kotiliesi.fi: Miksi hääpari ei kutsunut häihinsä vanhempiaan? Lue kolmen nuorenparin tarinat
Jaa oma kokemuksesi