Kani joka tahtoi nukahtaa – toimiiko maailman myydyin iltasatu oikeasti?
Iltasatukirja Kani joka tahtoi nukahtaa oli koronavuoden myydyimpiä kirjoja. Äänikirjaksi luettu unisatu peittosi suosiossa jopa monet aikuisten hittikirjat. Testasimme suosikki-iltasadun! Kestääkö se toistokertoja?
Nukahtaminen ei ole aina helppoa – sen tietävät erityisesti pienten lasten vanhemmat. Ei siis ihme, että nukutussatu Kani joka tahtoi nukahtaa on noussut niin huikeaksi myyntimenestykseksi.
Iltasatukirja vuodelta 2015 löysi koronavuoden aikana lopullisesti tiensä myös suomalaiskoteihin siitä tehdyn äänikirjan suosion johdosta. Se oli kustannusyhtiö Otavan koko vuoden myydyin kirja.
Maailmalla sitä luettu yli 40 kielellä sen jälkeen, kun kirja nousi omakustanteena Amazonin myydyimmäksi sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa.
Eikä ihme. Omassa perheessäni kirja on ollut satunnaisessa iltasatukäytössä jo vuodesta 2015. Aluksi sillä nukutettiin alle vuoden ikäistä iltakukkujaa. Tällä hetkellä nukutusvuorossa on kuuden vuoden ikään ehtinyt vauhtiviikari, jonka nukahtamisessa kestää välillä toivottoman pitkään.
Ikävuodesta toiseen iltasatuhetken lopputulos on pysynyt samana: nukkumatti saapuu vieraisille yllättävän nopeasti.
Vuoden ikäinen kuulija jaksoi sinnitellä hereillä muutaman sivun ajan ennen nukahtamista. Kuusivuotiaskin nukahtaa edelleen satua äänikirjana kuunnellessaan usein ennen sadun loppumista. Ja vaikka uni joskus harvoin jäisi tulematta, lapsi on vähintäänkin rentoutuneessa ja nukahtamiselle otollisessa tilassa tarinan kuunneltuaan.
Nukutussatu perustuu tylsyyteen ja rentoutumiskeinoihin
Mitä huippusuositun nukutuskirjan ilmiön takana piilee? Maailman myydyimmän unisadun kirjoittaja on ruotsalainen käyttäytymistieteilijä Carl-Johan Forssén Ehrlin. Kirja kertoo Kalle-nimisestä väsyneestä kanista, joka haluaisi kovasti nukahtaa. Uni ei tahdo kuitenkaan millään tulla, joten Kalle lähtee äitinsä kanssa tapaamaan Taikuria saadakseen apua nukahtamiseen. Matka on pitkä, eikä sen aikana tapahdu oikein mitkään.
Kotimatkalla Kallen silmät painuvat jo kiinni.
Unisadun taika ei siis perustu mukaansatempaavaan tarinaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Kirjan juoni on köykäinen ja useampien toistokertojen jälkeen suorastaan tylsä. Tarina on jo itsessään niin unettava, että se saa kuulijat nukahtamaan.
Kani joka tahtoi nukahtaa sisältää käyttäytymistieteilijä Forssén Ehrlinin tehokkaita psykologisia rentoutumiskeinoja. Satuhetki kirjan parissa onkin oikeastaan kuin rentoutustuokio.
Kirjan alussa on seikkaperäiset ohjeet siihen, miten kirjaa luetaan. Satua luetaan muuten tavalliseen tapaan, mutta lihavoidut lauseet luetaan hiukan tavallista painokkaammin, kun kursivoidut kohdat taas luetaan aavistuksen muuta tekstiä hitaammalla ja rauhallisemmalla äänellä. Tähän tapaan: ”Kani tunsi olonsa väsyneeksi, kun hän ajatteli noita leikkejä ja sitä, miten väsynyt hän noiden leikkien jälkeen olisi ennen kuin hän ja sinä nukahdatte, nyt.”
Välillä lukijaa kehotetaan tekstin seassa haukottelemaan tai mainitsemaan nimeltä lapsi, jolle kirjaa luetaan. Tekstin seassa on välillä sangen erikoisilta kuulostavia lauserakenteita ja sanavalintoja, joiden tarkoitus on tukea lapsen rentoutumista ja nukahtamista.
Kani joka tahtoi nukahtaa – kokemuksia nukutussadusta
Suositut bloggaajat ovat joko ylistäneet tai ilmaisseet epäilyksensä unisadun tehosta omissa postauksissaan. Lähiömutsi-blogia pitävä Hanne Valtari on kirjoittanut kirjasta näin:
”Joskus asioita ei usko, ennen kuin ne itse näkee tai kokee. Saimme pari kuukautta sitten satukirjan, joka lupaa tainnuttaa kaikki iltakukkujat lapsista aikuisiin. Se kuulosti niin liioittelevalta, että en edes ajatellut moisen pitävän paikkansa. Kunnes testasin kirjaa käytännössä iltasatuna. Se toimi kuin taika. Ihan piti laittaa valot päälle ja tarkistaa, mitä ihmettä juuri tapahtui. Nukahtivatko ne tosiaan jo nyt?
Kyllä vaan nukahtivat. Eikä taika ole laantunut. En pääse kirjassa koskaan paria sivua pidemmälle, kun sekä pian nelivuotias että yksivuotiaamme ovat unessa. Mikä tämä juttu oikein on?”
Kahvia, kiitos -blogissa iltasadun koettiin toimivan nukutuskeinoksi myös aikuisille:
”Molemmat lapset nukkuivat sikeämmin niinä öinä, joita edelsi tämä nukutussatu! Sen takia otimmekin kirjan uudestaan käyttöön, koska vaikka molemmat lapset nukahtavat nopeasti ilman tätä tarinaakin, kuopus nukkui paljon levottomammin ne yöt, joita ei edeltänyt tarina uneliaasta kanista.
Olen itsekin mielestäni nukahtanut helpommin niinä iltoina, jolloin olen lukenut tätä kirjaa lapsille.”
”En koe sadun tarkoitukseksi, että lapsi nukahtaisi pian”
Periaatteen Nainen -bloggaaja ei puolestaan ollut yhtä vakuuttunut sadun nukutustehosta:
”Lapsen nimen ujuttaminen satuun? Huono idea. Isommat pojat pyörittelivät silmiään, oli vissiin sen verran läpinäkyvää, mutta aina kuullessaan tutun nimen 2,5-vuotias alkoi toistaa nimiä iloisesti huutaen. Kirja sinällään on aika pitkä, joten uskoisin sen oikeissa olosuhteissa toimivankin. – Keskimmäinen ilmoitti noin kahden sivun välein voitonriemuisesti, että ’olen muuten aivan pirteä, tämä ei toimi!’ – vaikka en ollut edes paljastanut kirjan salaista agendaa lapsille.
Kukaan ei nukahtanut. Ei edes sinne päin. Kirja herätti suurta kritiikkiä kohdeyleisössä, jonka mielestä teos oli outo ja siinä haukoteltiin liikaa. Siinä missä yleensä nautin yhteisistä lukuhetkistä, tämä oli enemmän pakkopullaa.”
Kirjojen keskellä -blogissa pohditaan, onko tällainen Kani joka tahtoi nukahtaa ylipäätään tarpeen:
”Minä en edes tarjonnut tätä kirjaa lapsille iltasaduksi, koska heillä ei tosiaan nukahtamisvaikeuksia ole. Ylipäätään en koe iltasadun tarkoitukseksi sitä, että lapsi nukahtaisi mahdollisimman pian. Minusta on ihanaa lukea lapsille sellaisia kirjoja ja tarinoita, joista he innostuvat – ja usein onneksi innostun itsekin.
Ymmärrän, että jos lapsen nukuttamiseen menee monta tuntia, vanhemmat ovat valmiita turvautumaan puuduttavaan satuun, mutta jos lapsi saa kuulla illasta toiseen vain ja ainoastaan tylsääkin tylsempää satua, niin ei se ainakaan lisää kiinnostusta muihin tarinoihin.”
Jaa oma kokemuksesi