Lindan vauva otettiin huostaan hyvästä syystä – Prosessi sai Lindan pohtimaan, olisiko sen voinut tehdä kunnioittavammin
Vaikea lapsuus jätti Lindaan jäljet, joita hän korjaa yhä. Äidiksi tultuaan Linda pyysi itse, että hänen vauvansa sijoitettaisiin kodin ulkopuolelle.
Linda, 30, kärsi jo lapsena alivireydestä ja väsymyksestä. Hän arvelee sen johtuvan traumoista sekä kiintymyssuhdevauriosta.
Linda adoptoitiin Virosta suomalaiseen perheeseen neljävuotiaana. Lindan biologinen äiti oli alkoholisoitunut viiden lapsen yksinhuoltaja.
– Minun oli vaikea luottaa aikuisiin. Adoptioperheessäni oli kaikki hyvin. Asuimme omakotitalossa, minulla oli aina ystäviä, harrastuksia ja mukavaa tekemistä. Mutta vanhempani eivät pystyneet luomaan minuun kiintymyssuhdetta, Linda kertoo.
Kiintymyssuhdehäiriöön yritettiin hakea apua, mutta varhaislapsuudessa syntynyttä vauriota oli vaikea korjata.
Eväät elämään
Traumatausta vaikuttaa Lindaan edelleen.
– Etsin kaiken aikaa varoitusmerkkejä ihmisistä. Olen usein väsynyt, alivireinen ja ajoittain lamaantunut. Olen yrittänyt kouluttautua, mutta en ole saanut mitään koulutusta valmiiksi.
Lindan oireet diagnosoitiin ensin epävakaaksi persoonallisuushäiriöksi ja OCD:ksi eli pakko-oireiseksi häiriöksi. Vasta hiljattain diagnoosia on muutettu.
– Epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosi poistettiin ja tilalle tuli PTSD eli traumaperäisen stressihäiriön sekä tarkkaavaisuushäiriön diagnoosit, Linda kertoo.
Murrosikä iski Lindaan täydellä teholla ja 13-vuotiaana hän joutui koulukotiin. Siellä hän oppi päihteiden käytön.
– Lastensuojelu onnistui suojelemaan minua lapsuuden aikana. Kotioloihini Virossa puututtiin ajoissa. Toisaalta koen, että nuoruudessa lastensuojelu petti minut. Kun minut siirrettiin eroon perheestäni, en kuntoutunut sen seurauksena millään tavalla. Asiat menivät vain huonompaan suuntaan.
Koulukodissa Linda sai suoritettua peruskoulun loppuun. Pian sieltä lähtemisen jälkeen hän jäi asunnottomaksi.
Linda päätti vaihtaa asuinpaikkakuntaa ja hänen olisi pitänyt itse hakeutua uudella paikkakunnalla jälkihuollonpiiriin. Nuori tyttö ei saanut sitä aikaiseksi, vaan majaili kavereidensa luona ja päihteiden käyttö alkoi kiihtyä.
– Päihdepiireissä hain hyväksyntää vanhemmilta miehiltä.
Lopulta Linda päätti laittaa asiansa järjestykseen. Hän haki opiskelupaikkaa, tuli valituksi vaatetusalan ammatillisiin opintoihin ja sai opiskelija-asunnon.
Päihdeongelma jatkui kymmenen vuotta ja opinnot jäivät kesken. Vuonna 2019 hän pääsi irti päihteiden ongelmakäytöstä, ja vuotta myöhemmin hän alkoi odottaa lasta.
Vaikea raskaus johti huostaanottoon
Lindan fyysinen terveys oli heikentynyt päihteiden käytön myötä ja raskausaika oli vaikea. Hän kärsi raudanpuutteesta, jatkuvasta huimauksesta sekä levottomista jaloista, jotka valvottivat öisin.
Myös parisuhteessa oli vaikeuksia ja väkivaltaa. Linda erosi poikaystävästään raskauden puolivälissä. Loppuraskauden aikana hän sairastui raskaushepatoosiin, joka aiheutti ihon kutinaa.
Päihdehistorian ja parisuhdeväkivallan vuoksi hänestä oli tehty ennakoivia lastensuojeluilmoituksia jo ennen vauvan syntymää.
– Synnytyksen jälkeen pyysin kuitenkin lapsen isän tuekseni sairaalaan. Oli korona-aika, eikä sairaalaan saanut tulla muita tukihenkilöitä kuin lapsen toinen vanhempi.
Myöhemmin Linda luki huostaanottopapereista yhdeksi huostaanoton perusteeksi sen, ettei hän ollut päättänyt väkivaltaista parisuhdetta.
– Isän läsnäolo sairaalassa tulkittiin niin, että olemme edelleen yhdessä.
Synnytyssairaalan sosiaalityöntekijä ei antanut Lindalle muuta vaihtoehtoa kuin lähteä sairaalasta suoraan ensikotiin.
– Pärjäsin tosi huonosti ensikodissa. Minusta tuntui, etten enää jaksa.
Linda oli uuvuksissa vaikeasta raskaudesta, synnytyksestä ja vauvan tuomasta elämänmuutoksesta. OCD-taustasta johtuen hän kärsi pakkoajatuksista ja pelkäsi vahingoittavansa vauvaa.
Lue myös: Synnytyksensä jälkeen Maiju Pohjola tunsi selittämätöntä katkeruutta
”Olen edelleen järkyttynyt siitä, miten minua kohdeltiin”
Ensikodin henkilökunta kertoi, että pakkoajatuksia ja pelkoa vauvan vahingoittamisesta voi joskus ilmetä synnytyksen jälkeen. He kertoivat myös, että vauva voidaan sijoittaa avohuollon tukitoimena kodin ulkopuolelle.
– Minusta se tuntui siinä tilanteessa oikealta ratkaisulta, ja pyysin itse vauvan sijoittamista.
Vauva lähti väliaikaiseen sijaisperheeseen ja Linda palasi yksin kotiin. Hän lepäsi pari viikkoa ja voimien palauduttua pyysi saada vauvansa kotiin.
Sosiaalityöntekijä ilmoitti, että vauva aiotaan huostaanottaa.
– Nyt jälkeenpäin ajattelen, että huostaanotto oli lapsen parhaaksi, sillä todennäköisesti voimani eivät olisi riittäneet kovin pitkään. Silti olen edelleen järkyttynyt siitä, miten minua kohdeltiin ja mitä minusta kirjoitettiin.
Sosiaalityöntekijä oli kerännyt Lindasta lausuntoja kaikkialta, mistä tämä oli elämänsä aikana hakenut apua. Lindan mukaan sosiaalityöntekijän kirjauksissa oli väärintulkintoja.
Kirjaukset harmittavat myös siksi, että kokemusasiantuntijaksi kouluttautunut Linda haaveilee työskentelystä lasten sekä nuorten parissa.
– Huostaanottopäätös olisi saatu läpi paljon helpomminkin ja hellemmin. Prosessissa oli paljon aivan tarpeetonta arvostelua ja se vei mielenterveyttäni huonoon suuntaan, Linda sanoo.
Linda painottaa, että ihmistä voi kohdella kunnioittavasti ja oikeudenmukaisesti, vaikka huostaanottopapereihin täytyy poimia huolenaiheet.
Heti huostaanoton jälkeen hänelle tarjottiin perhetyötä. Se loppui kuitenkin lyhyeen, sillä Lindalla ei ollut puutteita arjen perustaidoissa. Hän oli vain väsynyt ja voimaton.
Huostaanoton jälkeen vanhemmille tulee laatia vanhemmuuden tukisuunnitelma, jonka avulla pyritään vaikuttamaan epäkohtiin ja edistämään lapsen mahdollista palaamista kotiin. Lindan tukisuunnitelma laadittiin yli puoli vuotta huostaanoton jälkeen.
– Minulle annettiin paljon tehtäviä ja määrättiin paikkoja, minne pitää ottaa yhteyttä. Lopulta tukitoimia oli niin paljon, että nekin alkoivat uuvuttaa. Jos äiti on uupunut, älkää juoksuttako hirveästi, hän pyytää.
Sijaisperhe lähettää videoita ja sydämiä
Lindan poika pääsi hyvään sijaisperheeseen. Perheessä oli ollut aiemminkin aivan pieniä lapsia, jotka ovat päässeet pian palaamaan vanhempiensa luo. Se helpotti Lindan oloa.
– Heillä on myös oma lapsi, mikä lievitti pelkoa siitä, että he haluaisivat viedä minun vauvani.
Jo muutaman päivän kuluttua sijoituksesta Linda alkoi saada puhelimeensa valokuvia ja videoita vauvastaan sydämien kera.
– Vuorovaikutuksemme on ollut alusta saakka tosi rentoa ja empaattista. Kun menin tapaamaan vauvaa, sijaisvanhemmat järjestivät meille oman huoneen ja antoivat tilaa olla kaksistaan.
Kun sijaisperhe päätti muuttaa pääkaupunkiseudulle, he kysyivät, voisiko myös Linda harkita muuttoa.
– Päätin muuttaa Vantaalle ja se oli hyvä päätös. Uusi sosiaalityöntekijä osoittautui kannustavaksi ja voimavarakeskeiseksi. Sen jälkeen asiat ovat edenneet huimasti.
Lindan poika on äitinsä luona 2–3 vuorokautta viikossa. Muina päivinä he ovat yhteydessä videopuhelun välityksellä.
Jouluna ja juhannuksena poika on äitinsä kanssa viikon. Silloin he lähtevät mummolaan.
– Saan sosiaalityössä kannustusta omaan äitiyteeni. Sosiaalityöntekijä poimii minusta voimavaroja esiin. Se auttaa jaksamaan.
Sijoitus on jatkunut nyt lähes kaksi vuotta. Lapsi kutsuu Lindaa äidiksi ja on iloinen, kun näkee äidin.
– Huostaanoton purkamisesta on ollut puhetta, mutta vielä ei ole sen aika. Haluan koota lisää voimavaroja.
Linda sanoo uskovansa siihen, että poika vielä palaa kotiin.
– Monesti huostaanoton taustalla on ylisukupolvisia traumoja. Kun olin masentunut, oli kauheaa kuulla ainoastaan negatiivisia asioita itsestäni, hän sanoo.
Linda toivoo, että lastensuojelun laatu olisi Suomessa tasaisempaa eikä niin riippuvaista sosiaalityöntekijän persoonasta.
– Toivon myös, että heti lastensuojelun alkuvaiheessa käytäisiin läpi, mitä tarkoittaa olla lastensuojelun asiakas ja mitä lastensuojelun asiakkuus mahdollistaa. Joskus mietin, että jos äitiyttäni olisi ryhdytty tukemaan jo raskausaikana, olisiko huostaanottoon päädytty.
Lindan nimi on muutettu perheen yksityisyyden suojaamiseksi.
Kommentit (2)
Toi on niin totta. Kaikenmaailman asiantuntijoilta pitäisi kieltää vanhojen tietojen käyttö ja kaivelu. Itseäni on myös loukattu kahdesti kaivelemalla vanhoja tietoja ja tulkitsemalla niitä väärin.
Hae ongelmiisi apua ja kaikkea voidaan käyttää sinua vastaan.