Ilokaasu synnytyksessä – toimiiko se? Kolmen äidin kokemuksia
Kokemuksia ilokaasusta synnytyksessä jaetaan ahkerasti. Yksi saa siitä niin hyvän avun, ettei muita kivunlievityskeinoja kaipaakaan – toinen ei ensimmäisen imaisun jälkeen halua enää koskea koko maskiin.
Ilokaasun sopivuus synnyttäjälle selviää yleensä kokeilemalla, toteaa HUS Naistenklinikan ylilääkäri Mervi Väisänen-Tommiska.
– Synnytyksen ammattilainen, yleensä kätilö, arvioi synnyttäjän kanssa kipua. Ilokaasusta on usein hyvä aloittaa, koska sillä on kivunlievityskeinoista vähiten haittavaikutuksia ja nekin ovat lyhytaikaisia ja ohimeneviä.
Toiset ihastuvat kipua lievittävään vaikutukseen ensi-imaisulla, mutta joillekin synnyttäjille kaasu on tuntunut aiheuttavan vain pahoinvointia ja sekavan olon.
– Ilokaasu voi aiheuttaa pahoinvointia etenkin silloin, kun sitä otetaan myös supistusten välissä. Se voi myös muuttaa omia aistihavaintoja, eli esimerkiksi oma puhe voi kuulostaa oudolta. Tätä ei kannata säikähtää, sillä jos näin käy, niin olo menee nopeasti ohi.
Toisinaan ilokaasu saa nuhteita turhaan, ja kuvotus onkin itse asiassa synnytyksestä johtuvaa.
– Usein kohdun supistelu eli synnytys itsessään aiheuttaa pahoinvointia, ja ilokaasun ottaminen on osunut ajallisesti tällaiseen hetkeen. Tällöin synnyttäjä voi luulla ilokaasun aiheuttaneen oksentamisrefleksin, vaikka kyseessä on ollut ihan vain synnytys.
Turvallinen äidille ja vauvalle
Lyhyt vaikutusaika on ilokaasun parhaita puolia: se sopii synnytykseen kuin nenä päähän, sillä synnytyskipu tulee supistusten mukaisissa aalloissa.
– Kun ilokaasua lakkaa hengittämästä, vaikutus menee todella nopeasti ohi. Ilokaasu ei myöskään vaikuta sikiön vointiin eikä synnytyksen kulkuun. Se ei hidasta avautumisvaihetta, eikä vaikuta kehon luonnolliseen hormonitoimintaan. Ilokaasu on turvallinen kivunlievityskeino sekä äidille että sikiölle.
Väisänen-Tommiska hehkuttaa ilokaasussa myös sitä, miten synnyttäjä keskittyy sitä käyttäessään hengittämiseen kuin automaattisesti.
– Olennaista on opetella tunnistamaan supistuksen tulo ja hengittää kaasua hyvissä ajoin.
Vipua säädellään tilanteen mukaan
Ilokaasu koostuu kahdesta aineesta: hapesta ja typpioksidista, jotka hengitettäessä vähentävät kipuimpulssien kulkua ja vapauttavat samalla kehon omia endorfiineja, eli kipua lievittäviä, morfiinin kaltaisia aineita.
– Ilokaasu siis aiheuttaa hyvän olon tunnetta, ja samaa yhdistettä käytetään myös kirurgiassa ja hammashoidossa kivunlievityksessä.
Kun synnytysammattilainen annostelee ilokaasua, hän kiinnittää huomioita hapen ja typpioksidin suhteeseen. Yleensä aloitetaan miedommalla versiolla. Synnytyksen edetessä typpioksidin määrää voidaan lisätä.
Tarinat kertovat synnyttäjistä, joilla ilokaasu on humahtanut päähän kunnolla. Väisänen-Tommiska kertoo, että synnyttäjien vointia tarkkaillaan ja tarvittaessa typpioksidin määrää voidaan säätää alhaisemmaksi.
– Kaasujen suhdetta voidaan säädellä nopeasti kääntämällä seinässä olevaa vipua. Oireita ei kannata säikähtää, sillä ne menevät nopeasti ohi.
Toisinaan kaasu joudutaan säätämään pelkän hapen asentoon.
– Näin voidaan tehdä esimerkiksi silloin, kun huomataan sikiön olevan ahdinkotilassa. Tällöin pyydämme äitiä siirtymään konttausasentoon, ja sikiötä hapetetaan äidin kautta. Kun tilanne on ohi, voidaan kaasu säätää taas normaaliin asentoon.
Ihan kaikille synnyttäjille ilokaasua ei tarjota, vaan kivunlievityskeinoja on aina arvioimassa ammattilainen. Viime kädessä synnyttäjä itse päättää, haluaako ilokaasua käyttää. Kenenkään ei ole sitä pakko ottaa, ja muitakin kivunlievityskeinoja on tarjolla.
Lue myös: Isien omituisimmat sekoamiset synnärillä – ”Tapeltiin, kumpi meistä saa vetää ilokaasua”
Ilokaasu on synnytyksen yleisin kivunlievitys
Kivunlievitys | %:ssa synnytyksistä |
---|---|
Ilokaasu | 55 % |
Epiduraali | 53 % |
Ei-lääkkeellinen | 42 % |
Spinaali | 20 % |
Paraservikaali | 16 % |
Pudendaali | 15 % |
Muu lääkkeellinen | 10 % |
Yhd. spinaali-epid. | 8 % |
Lähde: THL 2019 |
Ilokaasu synnytyksessä – äitien aidot kokemukset
”Kömmin supistusten tuskissa synnytysvuoteelle. Ensilievityksenä kipuihin kätilö ojensi happimaskia. Ilokaasua, hengitä sitä syvään, kätilö kehotti. Minähän hengitin.
Alkoi olla kevyt, hyvä olo. Ei sattunut enää. Tuntui… ihanalta? Silmissä alkoivat tanssia 90-luvulta tutut Windowsin näytönsäästäjät.
Puhkesin nauramaan. Ylistin kätilöä ympärihuumeissa: ’V-u sä oot kyllä ammattilainen!’ Puolisoni repesi täysin.”
Nainen, 32
”Olin varautunut kokeilemaan ilokaasua ensimmäisessä synnytyksessäni. Lopulta en halunnut edes kuulla ehdotettavan sitä – kaipasin vain omaa rauhaa.
Toisessa synnytyksessä olo alkoi kuuden sentin kohdalla olla niin tukala, että myönnyin kokeilemaan. Olin positiivisesti yllättänyt. Ilokaasu vei pahimman terän kivusta pois, ja sillä pärjäsi hetken eteenpäin ennen kuin sain epiduraalin.”
Nainen, 29
”Esikoisen synnytyksessä puristin ilokaasunaamaria kasvoillani kuin se olisi viimeinen oljenkorteni. Jossain vaiheessa synnytystä olin varma, että mieheni selaa vain tyynen rauhallisesti Facebookia, eikä keskity lainkaan synnytykseen tai huomioi minua: synnytyspoltoissa kärvistelevää ensisynnyttäjää.
Tiuskaisin miehelleni, kuinka törkeää on somettaa, kun toinen yrittää synnyttää. Todellisuudessahan mieheni oli koko ajan vieressäni ja tukenani parhaansa mukaan.
Siinä vaiheessa kätilö totesi, että ’otetaanpa se ilokaasu hetkeksi syrjään’.”
Nainen, 37
Kommentoi oma kokemuksesi alle!
Jaa kokemuksesi painamalla alta ”kirjoita kommentti”.
Kommentit (17)
Se oli oiva apu supistuskipuun, kun vuoronvaihdon jälkeen tullut kätilö opasti tarkan ajan, jolloin sitä piti ottaa. Liian myöhään otettuna siitä ei ollut hyötyä. Supistusten välissä sitten hihittelin ja melkein nukahdin. Aikaahan tuosta on jo 33v.
Kahdessa ensimmäisessä synnytyksessä kokeilin ilokaasua, ei ollut tarpeeksi vaikutusta ja huono olo tuli. Kolmannessa kokeilin vielä, ja onnistui. Tuntui hyvälle ja pahin supistelukipu unohtui. Sillä meni koko synnytys. Neljäs tuli sektiolla.
En saanut kivunlievitystä ilokaasusta lainkaan. Pää meni täysin sekaisin ja aloin voimaan pahoin. Siihen loppu ilokaasun käyttöni synnytyksissäni. Ilokaasua kokeilin vain ensimmäisessä synnytyksessäni. Muissa synnytyksissäni kerroin jo etukäteen, etten saa mitään apua ilokaasusta enkä sitä voi käyttää lainkaan.
Minulla ilokaasu ei lievittänyt kipua ollenkaan, mutta se sekoitti pään. En ymmärtänyt mitään muiden puheesta enkä osannut itsekään enää puhua. Kipu oli ihan samanlaista kuin ilman ilokaasua, mutta ilokaasu aiheutti sen, ettei tajunnut tulevaisuuden tai menneisyyden olemassaoloa, eikä siis ymmärtänyt, että kipu jatkuu myös sekunnin kuluttua. Tai sitä seuraavan sekunnin kuluttua.
Supistuksissa ei ollut minkäänlaisia taukoja, joten ainoa mitä minulle sanottiin, että hengitä vaan lisää sitä ilokaasua.
Itselle ilokaasua tuli vain vähän laskuhumalainen olo, kipua se ei lievittänyt ollenkaan, vaikka ennakoin supistuksen tulon. Epiduraali sen sijaan oli sen luokan taivas, että heräsin sen jälkeen vasta ponnistusvaiheessa ja kätilö kertoi, että nyt sinua supistaa, saa ponnistaa 😂
Otin ilokaasua supistusten alkaessa koventua ihan hengityksen takia, ettei menis ihan överiks sen suhteen. Tasaisena sain hengityksen pidettyä kovimpien supistusten aikana. Enkä ruvennut panikoimaankaan. Sitä hengittäessä olo oli semmoinen huimaava hetkellisesti, utuinen. En ehtinyt ponnistusvaiheeseen ollenkaan, koska vauvani oli kääntänyt päänsä vinoon. Koska kyseessä oli yliaikanen synnytys, niin suoraan kärräsivät epiduraalin pistämisen jälkeen leikkaussaliin ja sektiolla tyttö tuli maailmaan, ehjänä ja terveenä. Epiduraalin vaikutus tuntui siltä kuin jalat olisivat ns. betonipölkyt ja sanoinkin sen siellä ihan ääneen naurahtaen. Oksentelin koko operaation ajan. Muistan edelleen kuinka karmealta pahoinvointilääke maistui..
Esikoisen kanssa vietimme 3 vuorokautta salissa. Hän kun syntyi pylly edellä mutta silti normaalisti alateitse. Olin väsyksissä, saanut epiduraalin sekä vetänyt ilokaasua jo pitemmän ajan.
Mieheni hätääntyi kun pyysin häntä ”hakemaan tuolin pois roskalavalta ennenkuin se kastuu vesisateessa.”
Oikeasti kello oli 12 kuumana ja seesteisenä kesäyönä.
Kolmannen lapsen kohdalla ilokaasu aloitettiin ensin naurettavan pienellä annoksella ja jota sitten tarpeen vaatiessa nostettiin. Kipu tuli aaltomaisesti ja osasin jo kokemuksesta vetää kaasua oikein. Pärjäsin koko synnytyksen pelkällä kaasulla.
Koskaan en kokenut mitään ihmeellistä ”hyvää oloa”, mutta mieheni hekotteli 5 minuuttia testattuaan sitä skeptisenä.
Ensimmäisen synnytyksen aikana kokeilin ilokaasua ja taisi tulla vähän turhan vahva satsi. Kivut oli hirveät ja vedin ilokaasua niin kauan että aina lähti taju hetkeksi🤣. Loppujen lopuksi vauvakin oli vatsan päällä, enkä edes tajunnut synnyttäneeni. Ihmettelin vain että miten se tossa jo on😂. Ja muistan että itkeskelin myös ja kätilö tai hoitaja tokaisi vaan ettei tämä ole mikään itkun asia. Seuraavan lapsen kohdalla osasin ajoittaa ilokaasun hengittelyn oikeaan kohtaan ja lopettaa myös tarpeeksi ajoissa.
Ensimmäisessä synnytyksessä ilokaasua otettuani aloin itkemään sydämeni pohjasta! Itkin, vollotin, ulvoin. Mies hätääntyi, kätilö sanoi että saattaa johtua kaasusta. Kysyivät minulta mistä itku johtuu, minä ulvoin kaasuhöyryissäni: ”Tästä kaasusta!” Ei ollut edes surullinen mieli, ja ihan kunnolla itkin! Kätilö sanoi myöhemmin että joillekin saattaa tehdä tuollaista, jotkut saattavat alkaa hervottomasti nauramaan. Onhan tuo huvittanut meitä jälkikäteen.
4. lapsi oli tulossa maailmaan ja aika nopsakkaan vauhtiin synnytys menossa. Toivoin epiduraalia tai mitä vain puudutetta. Odotellessa lääkäriä sain ilokaasua. Kolmessa aikaisemmassa synnytyksessä ollut myös käytössä. Tässä viimeisessä vain oli huisia kun koin kuinka ihmiset juttelivat minulle räppäämällä. Oli aika hauskaa vaikkei silloin naurattanutkaan kun kivut olivat niin kovat. Lapsi syntyi muutamaan tuntiin vaikka kotiin aluksi pyydettiin.
Lopulta lääkärikin tuli paikalle ja juttelin varmasti kaikkea hauskaa, hyvä kun kerkesi puudutetta laittaa. Ei se kerennyt kuitenkaan auttaa. Räppäämällä mentiin. Korvissa kuului sellainen räppinapse, tai miten sitä voisi kuvailla parhaiten.
Varmaan tilanteen takia sain hyvän annoksen kaasua ja imin sitä aika kovasti kun supistukset tulivat jatkuvina aaltoina. En kerennyt ottamaan maskia pois supistusten välillä.
Oksetti vaan, muutenkin synnytys teki niin kipeää että mitkään muutkaan lääkkeet ei vieneet kipua pois.
Ilokaasu ollut mukana kaikissa neljässä synnytyksessä. Kolmessa niistä ei muuta sitten tarvittukkaan. Muistan fiilistelleeni ilokaasuhöyryissä salissa kirkan leijat-kappaletta ja tuumannut että ”tällähän on hyvä meno” 😆 hyvä eväs
Ilokaasu oli ehdoton apu synnytyksessä. Mieheni kanssa yhteistoiminta sujui todella hyvin. Hän `kellotti` supistusten aikaa ja aloin ottamaan noin puoli minuuttia ennen ilokaasua, joten siinä vaiheessa kun supistus oli pahimmillaan ilokaasu vei siitä terän. Kun supistus oli pahimmillaan, heitin ilokaasun pois naamaltani, ja hengittelin normi-ilmaa, koska kaasun vaikutus oli vielä päällä.
Tämä toimi kaikkien kolmen lapseni synnytyksessä. Aina kun supistus alkoi, näytin nyrkkiä miehelleni 😂, jolloin hän katsoi kellosta kauan kesti ja aina noin puoli minuuttia ennen arvioitua supistusta sanoi, että ala ottamaan nyt. Voin suositella ehdottomasti. Olipahan miehelläkin tärkeä tehtävä.
Käyttäessäni ilokaasua synnytyksessä,luulin tanssivani pöydällä ufossa 🤣 Hekottelin kovasti. Pyysin mieheltä puhelinta,soitin isälleni et täällä sitä synnytetään ja hiton hauskaa. Isä totes: johan on synnytys hauskaa 😂
Ilokaasu oli ainut kivunlievitys jota oli saatavilla, toisessa synnytyksessä. Kätilö tyrkytti enemmän kuin halusin ottaa. Toisella kertaa tiesin että liika on liikaa. Sekoitti pään ja teki olon pahaksi, jos otti liikaa. Rajoitetusti nautittuna hyvä kivun lievittäjä.
Esikoisen syntyessä etuajassa ja nopeaa, oli ilokaasu pelastus. Muita kivunlievityksiä ei kerrottu laittaa. Ainoa miinus on siinä, että tuntu ko olisin 5 promillen humalassa enkä muista kipushokin ja ilokaasun yhteisvaikutuksen takia synnytyksestä mitään 😂
Toisen lapsen synnytyksessä päästessäni saliin ajattelin – ja mahdollisesti sanoin ääneen – että ”nyt vedetään (ilokaasua) pää täyteen!”