Imukuppisynnytys auttaa vauvan maailmaan – tältä imukuppi todella näyttää
Imukuppisynnytys tarkoittaa sitä, että vauva autetaan synnytyksen loppuvaiheessa maailmaan pienellä, taskuun mahtuvalla apuvälineellä. Jopa 10 prosenttia vauvoista syntyy Suomessa imukupin avustamana.
Imukuppisynnytykseen ei ehkä kannata etukäteen tutustua googlaamalla, kertoo HUS Naistenklinikan ylilääkäri Mervi Väisänen-Tommiska. Hakutuloksista voi löytyä hurjannäköisiä imukuppeja.
– Jos googlaamaan lähtee, niin hakusanat olisi hyvä valita nykyisten laitevalmistajien mukaan.
Esimerkiksi HUS-alueen synnytyssairaaloissa on käytössä nykyaikaiset ja pienikokoiset laitteet, joista valitaan synnyttäjälle sopivin tilanteen mukaan.
– Meillä on erilaisia malleja käytössä eri valmistajilta. Joissain malleissa on varsi ja joissain varren sijasta noin 15 senttiä pitkä letku, jonka päässä on lapsen päähän kiinnittyvä pieni kuppi. Laitteita on hyvä olla erimallisia, jotta löydetään synnyttäjälle sopiva malli.
Yleisesti ottaen imukupit ovat kertakäyttöisiä, taskuun mahtuvia välineitä, jotka ovat heti valmiita käyttöön.
Kenelle imukuppi sopii?
Imukuppisynnytykseen päädytään yleensä kahdenlaisissa tilanteissa. Toisinaan syynä on vauvan ahdinkotila ja sen myötä vauvan syntymän nopeuttaminen. Joskus kyse voi olla myös siitä, että äiti tai kohdun synnytysvoima väsyy pitkän synnytyksen aikana.
– Synnytyskanavan loppupäässä on pieni ylämäki, johon vauva voi jäädä heijaamaan. Lisäksi voi tulla jännitys ja pelko siitä ihan viimeisestä työnnöstä.
Jotta synnytystä voidaan avustaa imukupilla, tulee synnytyksen olla edennyt tarpeeksi pitkälle. Useimmiten laite otetaan käyttöön ponnistusvaiheen aikana tai vähän sitä ennen.
– Sikiön tulee olla raivotarjonnassa ja kohdunsuun täysin auki. Lisäksi tarjoutuvan osan eli pään pitää olla tarpeeksi matalalla.
Päätöksen apuvälineen käytöstä tekee lääkäri, tai jos lääkäriä ei ole paikalla, silloin kätilö. Myös itse toimenpiteen tekee lääkäri ja joissain harvoissa sairaaloissa kätilö.
– Joka tapauksessa imukuppisynnytyksessä avustaa aina osaava ammattilainen, Väisänen-Tommiska sanoo.
Imukuppisynnytyksen riskit
Imukupin käyttö jättää yleensä vauvan päähän kohouman, joka poistuu ensimmäisen elinvuorokauden aikana. Yleensä vastasyntynyt saa myös kipulääkettä syntymänsä jälkeen.
– Hyvin pienellä osalla vastasyntyneistä jää mustelmaa päähän ihon alle. Pään sisäisiä vaurioita, esimerkiksi verenpurkaumia, tulee harvoin, mutta nekin ovat mahdollisia. Operatiivinen ulosautto vaatii aina tekijältään ammattitaitoa, ja joskus harvoin saatetaan päätyä sektioon imukuppiyritysten jälkeen.
Toisinaan puhutaan myös siitä, että vauvan pää muovautuisi laitteen vuoksi suipon malliseksi. Todennäköisempi syy tähän on kuitenkin synnytyskanavassa tullut puristus.
– Jos vauvalla on oikein tuuhea ja kihara tukka, voi imukuppia olla haastavaa saada pysymään kiinni. Tällöin synnytystä voidaan avustaa synnytyspihdein.
Äidille imukuppisynnytys saattaa aiheuttaa repeämiä.
– Avustaessa synnytystä naisen emätin ja ulkosynnyttimet eivät ehdi muovautua mukana, ja repeämien riski on suuri. Usein voidaan tehdä myös episiotomia, eli välilihan leikkaus, muttei aina.
Anna.fi: Miksi Oscar-ehdokkaille lahjoitetaan vessanpesuun karhupumput? Hollywoodin oudoin lahjapussukka
Tilanne käydään jälkikäteen läpi
Imukupin käyttö löytyy harvemmin kenenkään synnyttäjän toivelistalta. Jos siihen päädytään, pyydetään äidiltä lupa.
– Toisinaan synnytyksen aikaiset keskustelut ovat jääneet äidiltä unohduksiin. Onkin tärkeää aina käydä toimenpiteen jälkeen juttelemassa äidin kanssa siitä, mitä tapahtui, miten tähän päädyttiin ja mikä on jälkihoito. Samalla koostetaan synnyttäjän ja ammattilaisen yhteinen matka. Äitiä on myös hyvä muistuttaa siitä, että hän teki synnytystyön itse ja ammattilaisten apu oli vain pieni osa synnytystä.
Väisänen-Tommiskan mielestä mahdollista imukuppisynnytystä ei kannata murehtia tai pelätä etukäteen.
– Joka kymmenes autetaan maailmaan imukupilla, siis vain joka kymmenes. Sen sijaan on hyvä tietää, että mikäli synnytystä avustetaan imukupilla, paikalla on usein paljon väkeä. Sitä ei kannata synnyttäjän eikä tukihenkilön säikähtää – se kuuluu asiaan.
Imukupin käyttö synnytyksissä on yleistynyt
Imukuppisynnytysten määrä on ollut kasvussa viime vuosien aikana. 1990-luvulla imukupin käyttö oli puolet harvinaisempaa. Väisänen-Tommiskan mukaan yleistymiseen saattaa vaikuttaa, että ensisynnyttäjien osuus on suurempi kuin ennen.
– Imukupin käyttö on ensisynnyttäjälle yleisempää kuin uudelleensynnyttäjälle. Syntyvien lasten määrä on laskenut ja samalla ensisynnyttäjien määrä noussut. Tämä muuttunut suhdeluku voisi olla yksi syy siihen, miksi imukuppia on käytetty synnytyksissä prosentuaalisesti enemmän. Myös sektioprosentti on noussut.
Kommentit (4)
Ai VAIN joka kymmenes syntyy imukupilla? Sehän on hirveän iso määrä eli 4500-5000 imukuppisynnytystä vuodessa. Joka kymmenes ei ole vähän.
Lisäksi päinvastoin kuin juttu väittää nimenomaan esikoisia ei nykyään synny.
Kyllä sitä muistoa yrittää mielestään hävittää, ei mitään keskustelua jälkeenpäin käyty. Eihän siinä enää jaksanut itse ”synnyttää”, kun olin kaksi vuorokautta valvonut. Ainoastaan yksi hauska jälkijuttu oli, lapsen isä sanoi ”voihan poika pitää pipoa, jos tuo pää ei tuosta normaalin näköiseksi palaudu”. Kyllä hänestä tuli ihan komea poika😅.
Hyvä, että asiat ovat vuosikymmenten saatossa kehittyneet. Itselläni oli 19 vuotta sitten imukuppisynnytys, josta ei etu- eikä jälkikäteen kyselty tai juteltu yhtään mitään. Tähän päivään saakka olen tuntenut itseni epäonnistuneeksi synnyttäjäksi, koska voimat eivät pitkän ponnistusvaiheen jälkeen enää riittäneet. Tämän jutun myötä löysin asiaan aivan uuden näkökulman.
Ei kyllä kyselty saako käyttää imukuppia eikä vauva kyllä ollu raivotarjonnassa vaan naama ylöspäin. Ja vauva oli vielä synnytyskanavassakin kun tuo imukuppi tungettiin sisälle ja yritettiin väkisin saada laskeutumaan synnytyskanavaan. Eihän siitä mitään tullut ja vauva loppu viimein otettiin kiireellisenä sektiolla pois, jota olin pyytänyt jo 5 tuntia aiemmin.