Massiivinen verenvuoto jäi Johannan synnytyksen jälkeen lähes huomioimatta – hankalien oireiden kirjo piinasi vuosikausia
Milloin synnyttäjä saa verensiirron? Johanna menetti kuopuksensa synnytyksessä puolitoista litraa verta, mikä aiheutti vakavia oireita vuosien ajan.
Silmät eivät kestäneet kirkasta auringonpaistetta. Sen Johanna muistaa erityisen hyvin vaunulenkeistään vastasyntyneen kuopuksensa kanssa.
– Ulkona liikkuminen oli painajaismaista.
Johanna oli menettänyt synnytyksessä pitkittyneen ponnistusvaiheen vuoksi puolitoista litraa verta. Määrää pidetään massiivisen verenvuodon rajana. Silti sairaalassa katsottiin, ettei Johanna tarvitsisi verensiirtoa eli punasolutankkausta tai rautatiputusta suoneen.
Johanna ei osannut ajatellakaan, että silmien valonarkuudella voisi olla tekemistä alhaisen varastoraudan, eli ferritiiniarvon kanssa. Hemoglobiini oli näyttänyt kohoavan synnytysosastolla tasaisesti. Kotiinlähtöpäivänä se oli jo lähes sata. Sairaalassa todettiin, että arvo nousisi kyllä itsestään.
Vauvavuosi oli ollut jo pitkään ohi, mutta Johanna oli edelleen lastensa pikkulapsiaikaan valtavan väsynyt ja häntä huimasi jatkuvasti. Myös unettomuus vaivasi Johannaa, vaikka lapset nukkuivat vauvavuosien jälkeen täysiä yöunia.
Kun kuopus oli seitsemänvuotias, Johanna nukkui ensimmäisen kerran enemmän kuin neljä tuntia putkeen. Unettomuutta ylläpitivät rytmihäiriöt, joita ilmaantui pahimmillaan viitenä yönä viikossa. Niille ei kuitenkaan löydetty selkeää syytä.
Johannan ranteissakin havaittiin ongelmia. Rannekanavaoireyhtymän vuoksi molemmat ranteet leikattiin.
Alle neljäkymmentävuotias Johanna alkoi kärsiä vaihdevuosien kaltaisista oireista: kuukautisvuotojen väli lyheni ja hikipuuskia ilmaantui jatkuvasti vailla syytä.
”Miten paljon täytyy vuotaa?”
Johanna oli alkanut epäillä, voisivatko hänen vaivansa johtua matalista rautavaroista, vaikka hemoglobiini olikin hyvä. Hän törmäsi vuonna 2020 sisätautilääkäri Esa Sopin teokseen Rauta on kova aine, jonka mukaan kaikki Johanna epämääräiset oireet yhdistyivät raudanpuutteeseen.
Johanna kävi mittauttamassa ferritiiniarvonsa keväällä 2023 omakustanteisesti. Sitä ennen hän oli syönyt puolitoista kuukautta rautatabletteja. Ferritiiniarvo oli 14.
Nykyisenä alarajana pidetään 30, jota alhaisempien arvojen katsotaan kielivän raudanpuutteesta, etenkin, jos henkilöllä on siihen viittaavia oireita.
Suun kautta nautittavien rautatablettien avulla monet Johannan oireista alkoivat helpottaa. Vatsa oli kuitenkin koetuksella, eivätkä rautavarastot kohonneet juurikaan.
Lopulta Johanna päätyi lääkärinsä kanssa rautainfuusioon, jossa rautaa annetaan suoraan suoneen. Hoidon hän maksoi itse, ja sen hinnaksi tuli useita satoja euroa.
Rautainfuusio vaatii aina lääkärin lähetteen, sillä toimenpiteeseen liittyy allergisen reaktion riski, mikä on kuitenkin harvinainen. Ilman selkeää tarvetta rautainfuusiota ei anneta.
Nyt kun hoidosta on kulunut muutama kuukausi, Johanna on saanut yöunensa takaisin. Myös kognitiiviset kyvyt tuntuvat vahvistuneen, ja hän jaksaa paremmin keskittyä esimerkiksi opintoihinsa.
Vähäinen varastorauta vaikuttavaa olleen syynä Johannan kirjaviin, vuosia kestäneisiin oireisiin. Hän itse harmittelee sitä, miten monta vuotta kului ennen kuin ratkaisu löytyi.
– Miten paljon verta täytyy vuotaa, että äidit oikeasti saavat apua raudanpuutokseen?
Johanna näkee omankin tilanteensa ennen kaikkea yhteiskunnan rakenteiden tuottamana ongelmana, jossa varastoraudanpuutteeseen ei ole tartuttu riittävän hanakasti.
Ennen kahden elävän lapsen syntymää Johannalla oli ollut kohdun ulkoinen raskaus, jonka vuoksi hän vuosi kuukauden päivät, vaikka raskaus keskeytettiin.
– Kun kuulin varastoraudasta seitsemän vuotta sitten, ajattelin, että kyseessä on taas jokin uusi terveystrendi. Kokemukseni on kuitenkin muuttanut käsityksen.
Jaa oma kokemuksesi