Paniikkihäiriötaustainen Emilia luuli kuolevansa synnytyksessä, ja vielä kuukausia sen jälkeenkin
Synnytystraumaa ei pysty välttämättä käsittelemään vielä ensipäivinä. Ensisynnyttäjänä Emilia kuitenkin ajatteli oireiden olevan normaaleja tai kuuluvan baby bluesiin – jälkikäteen hän ymmärtää, että näin ei ollut.
”Nyt mä kuolen. Antakaa mun kuolla.”
Näin ajatteli Emilia, 25, reilu vuoden takaisessa ensisynnytyksessään. Hänellä oli positiiviset odotukset synnytyksestä vielä sen käynnistyessä, mutta tilanne muuttui kivun yltyessä nopeasti toisenlaiseksi.
Hän meni ensimmäistä kertaa synnytyksessä paniikkiin jo osastolla, kun tietoa synnytyssaliin pääsystä ei ollut.
– Kun supistukset alkoivat olla todella kivuliaita eikä TENS-laitteesta tai hengittelystä ollut enää apua, pyysin päästä saliin saadakseni tehokkaampaa kivunlievitystä. Minulle kerrottiin siellä olevan ruuhkaa, että pitäisi odotella. Tiedottomuus kivunlievityksen saamisesta ja synnytyksen etenemistä kärjisti silloin paniikkia, Emilia muistelee.
Kipu aiheutti pakokauhua
Paniikkikohtaus voi aiheuttaa esimerkiksi sydämentykytystä, hengenahdistusta, pahoinvointia ja tukehtumisen tunnetta. Emilialla oli näistä kokemusta jo ennen synnytystä, ja hän teki asian selväksi myös henkilökunnalle.
”Ajattelin, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla.”
Hänestä sitä ei kuitenkaan huomioitu.
Kun kolmas epiduraali ei enää tehonnut synnytyksen lopussa, Emilia oli niin sekavassa tilassa kivusta, ettei pystynyt keskittymään mihinkään.
– Koin pakokauhua ja kovaa paniikkia ajatellen, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla. Tunsin saavani henkistä tukea ainoastaan mieheltäni.
Ponnistuvaiheessa Emilia oli lakannut ponnistamasta ollessaan niin kovissa kivuissa. Kätilö sai hänen huomion ja energian kuitenkin vielä viimeiseen ponnistukseen, jolla vauva syntyi.
– Helpotus ja rauha vallitsi heti, kun sain lapsen syliini.
Lue myös: Synnytyspelko vaivaa yhä useampia – apua on onneksi saatavilla
Paniikkikohtaukset eivät jääneet synnytyssaliin
Muutaman viikon päästä synnytyksestä Emilia koki taas sydämensä tykyttävän kahtasataa ja pelkäsi aidosti kuolevansa. Ensisynnyttäjänä hän ajatteli oireiden olevan normaaleja tai kuuluvan baby bluesiin – jälkikäteen hän ymmärtää, että näin ei ollut.
”Tarkkailin jokaista tuntemusta kropassani ja luulin pienestäkin päänsärystä, että tämä oli tässä.”
Koska Emilia ei ollut miettinyt mennyttä synnytystä enää vauvakuplassa, ei hän tajunnut kärsivänsä synnytystraumasta.
Kun parin kuukauden sisällä tilanne alkoi haitata normaalia arkea, kun hän ei uskaltanut ajaa autoa tai lähteä pois kotoa, tajusi hän tarvitsevansa apua.
– Tarkkailin jokaista tuntemusta kropassani ja luulin pienestäkin päänsärystä, että tämä oli tässä. En pelännyt missään vaiheessa kuitenkaan vauvalle käyvän mitään, paitsi menettävän äitinsä, Emilia kertaa rankkaa kokemustaan.
Synnytyspelkoa ehkäistään parhaiten synnytysten hyvällä hoidolla ja jälkihoidolla.
Apua nopeasti
Synnytyksestä puhuminen ei ollut Emilialle aluksi mieluista. Sen lisäksi, että sen ajatteleminen sai voimaan pahoin, hän koki alemmuuden tunnetta muiden sanoessa voivansa tehdä sen uusiksi milloin vain.
Paniikin vaikeuttaessa normaalia elämää Emilia avautui tuntemuksistaan neuvolassa, josta sai lähetteen psykiatriselle sairaanhoitajalle.
Tämä auttoi Emiliaa katsomaan tilannetta uudesta näkökulmasta ja käsittelemään kuolemanpelkoa sellaisena kuin se oli; synnytyksen laukaisemana, päänsisäinenä pelkona eikä asiana, mikä tulisi oikeasti tapahtumaan.
”Maksaisin mielelläni siitä, että joku olisi synnytyksessä aidosti minua varten.”
Emilia oli helpottunut siitä, miten nopeasti hän sai tarvitsemaansa keskusteluapua. Nyt yli vuosi tapahtuneen jälkeen hänelle ei tule enää hirvittävää tunnetta synnytyksen ajattelemisesta, vaan hän olisi jopa valmis antamaan sille uuden mahdollisuuden.
– Toki pelkään sitä, jos toinen synnytys olisikin vielä miljoona kertaa kamalampi, mutta haluan toivoa sen olevan korjaava kokemus. Mikäli enää synnytän, harkitsen doulaa mukaan. Maksaisin mielelläni siitä, että joku olisi synnytyksessä aidosti minua varten ymmärtämässä, kannustamassa ja rauhoittamassa, Emilia toteaa.
Lue myös: Synnytyspelko ahdistaa? Toimi ajoissa – saat paremman raskauden ja enemmän apua
Paniikkikohtaus ei ole yksistään syy kiireelliseen sektioon
Lähes jokainen raskaana oleva jännittää synnytystä, ja arviolta 6–10 prosenttia heistä kärsii vaikeasta synnytyspelosta. Vaikka Emilia ei pelännyt synnytystä etukäteen, on pelko synnytyksen aikaisesta paniikkikohtauksesta hyvin yleinen.
Synnytyksen käynnistyttyä naisen hormonitoiminta muuttuu ja keho sekä mieli kääntyvät kohti synnytystä, kertoo HUSin Naistenklinikan kätilö Petra Rapila.
– Turvallisuudentunne syntyy sekä tukihenkilön että kätilön tuesta ja läsnäolosta, sekä oikean tiedon antamisesta synnyttäjälle. Paniikkohtaukset ovat lopulta harvinaisia synnytyksen aikana.
Mikäli synnytyksen aikana tulee paniikkikohtaus, ei se ole yksistään syy tehdä kiireellistä sektiota. Silloin on tärkeää, että synnyttäjä saa tarpeeksi tukea tilanteeseen ja pääsee kohtauksen yli.
Synnytyspelkoa ehkäistään parhaiten synnytysten hyvällä hoidolla ja jälkihoidolla.
On Emilian lailla normaalia, ettei traumaa pysty käsittelemään vielä ensipäivinä, vaan vasta jopa viikkoja tai kuukausia synnytyksen jälkeen. Tilanteesta tulisi kertoa neuvolassa kuitenkin mahdollisimman nopeasti tarvittavan hoidon pariin pääsemiseksi.
Emilia esiintyy toisella nimellä aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.
Lähteet: Terveyskirjasto
Jaa oma kokemuksesi