Eläimellisen ponnistusvaiheen syy selvisi: ”Tulikin vähän isompi kaveri!”
Rauhallisesti alkanut synnytys päättyi jättimäiseen yllätykseen.
Synnytykseni käynnistyi juuri niin kuin olin toivonutkin – aamulla. Mikään muu ei oikein mennytkään niin kuin olin etukäteen kuvitellut.
Lue myös: ”Myöhemmin luimme Omakannasta, että vauvamme syntyi elottomana” – pitkä synnytys päättyi sektioon
Raskauteni oli kuusi päivää yli lasketun ajan. Heräsin neljältä aamuyöllä, enkä saanut enää unta. Olo oli oudon kihelmöivä, samaan aikaan levollinen ja silti jotenkin levoton. Pian alkoivat supistukset.
Alkuun niitä tuli harvakseen, ehkä noin puolen tunnin välein. Ennen jokaista supistusta tunsin kehossani kummallisen hyvänolon purskahduksen.
Niiden ansiosta opinkin pian tunnistamaan, koska seuraava supistus olisi tuloillaan: jokaista hyvän olon aaltoa seurasi aina napakka ja kiristävä tunne alavatsalla ja selässä.
Makoiltuani sängyssä aikani päätin lopulta nousta, jotta tilanne etenisi. Mietin innottomana tulevaa koitosta.
Esikoiseni synnytyksessä avautumisvaihe oli erittäin pitkä ja piinallinen. Niin ajattelin käyvän tälläkin kertaa.
Kuinka väärässä olinkaan. En osannut aavistaa, millainen yllätys minua odotti lopussa.
Eteerisestä suihkuttelusta dramaattisiin tositoimiin
Onneksi supistuskivut tuntuivat vielä lieviltä. Sain kivun hyvin hallintaan pöytään nojailemalla, ja supistusten välit vietin siivoillen kylpyhuoneemme kaappeja. Yritin pysyä liikkeessä, jotta synnytys pääsisi etenemään.
Jossain vaiheessa soitin sairaalaan ja sain neuvon jatkaa kotona oman voinnin mukaan.
Puolenpäivän jälkeen housuihin holahti jotakin – limatulppa. Samalla supistukset tuntuivat hieman voimistuvan ja tahtikin tiheni.
Päätin siirtyä suihkuun jumppapallon päälle.
Tässä vaiheessa pohdittiin, milloin esikoiselle pitäisi kutsua hoitaja paikalle. Kuvittelin kuitenkin yhä, että pärjäilisin suihkun voimin kotona pitkään.
En halunnut ylimääräisiä vieraita jalkoihin pyörimään, vaan tahdoin rauhassa sulkeutua omaan kuplaani.
Olisin voinut viihtyä suihkussa vaikka kuinka kauan. Selkää pitkin valuva kuuma vesi tuntui ihanalta.
Jossain vaiheessa mieleen tupsahti ajatus siitä, että pitäisi varmaan syödä jotakin, jotta tositoimissa olisi energiaa ponnistaa. En kuitenkaan halunnut jättää ihanaa höyryhuonettani, joten pyysin miestä kuorimaan porkkanan ja tuomaan sen minulle.
Istuin suihkussa jumppapallon päällä porkkanaa järsimässä ja ottamassa supistuksia vastaan aavistamatta lainkaan, että pian synnytyksen luonne ottaisi täyskäännöksen.
Ensin iski napakka supistus ja sen jälkeen lapsivedet kirjaimellisesti räjähtivät kylpyhuoneen lattialle. Aivan kuin joku olisi räjäyttänyt alapäässäni vesi-ilmapallon!
Yhtäkkiä kaikki lähti pikakelaukselle.
Lue myös: Sari synnytti tien varteen: ”Ihmettelin, mistä vauva oikein tupsahti”
”Lapsivettä suihkusi”
Supistukset muuttuivat hetkessä hurjan äkäisiksi ja niiden tahti tiheni. Lapsivettä suihkusi jokaisella supistuksella ympäri kylpyhuoneen lattioita. En usko, että voin enää koskaan unohtaa sen imelää tuoksua.
Ja sitten tulikin kiire. Oman itsepäisyyteni takia emme olleet edes kutsuneet esikoiselle hoitajaa, mutta onneksi hän oli vain puhelinsoiton päässä ja asui lähellä.
Lapsivettä lorisi edelleen, joten auton penkit oli pakko suojata jotenkin. Ei auttanut kuin laittaa kaksi jätti-Tenaa päällekkäin alushousuihin, vuorata pelkääjänpaikka jätesäkeillä ja pyyhkeillä sekä toivoa parasta.
Autossa karjuin miehelle, että en taatusti ehdi saamaan mitään kivunlievitystä. Supistuksia tuntui tulevan jatkuvasti ja mies kaahasi täyttä vauhtia sairaalalle. Matka ei ole pitkä, mutta sitäkin tuskaisempi se oli.
Sairaalan vastaanottoon päästyämme tunsin niin kovaa painetta alakerrassa, etten voinut kuin valittaa ääneen. Ajattelin, että vauva syntyy tähän paikkaan.
Supistusten tullessa en voinut kävellä, mutta en voinut kuvitella istuvani pyörätuoliinkaan.
Kätilö kutsuttiin saman tien paikalle.
Lopulta minua kärrättiin pyörätuolilla, vaikka siinä oleminen tuntui mahdottoman kivuliaalta. Hetki oli vaikeimpia elämässäni.
Jättimäinen yllätys
Kätilö kyseli kivunlievityksestä ja anelin häntä antamaan mitä tahansa vain ehtisi.
Se oli kuitenkin jo myöhäistä: vauva oli päättänyt tulla nyt.
Vauhdikkaasta alusta huolimatta ponnistusvaihe kesti tunnin. Se meno oli suorastaan eläimellistä.
Kokeilin erilaisia synnytysasentoja, hengitystekniikoita ja äänien päästelyä. Välillä meinasi iskeä täydellinen epätoivo ja paniikki, välillä taas mietin supistusten välissä olevani niin uupunut, että saisinpa vain nukahtaa.
Havahduin siihen, että käteeni aseteltiin oksitosiinitippa.
Ja sen jälkeen alkoikin vihdoin tapahtua: tipan vauhdittaman supistuksen avulla poika tuli ulos!
Kätilön huudahdus lapsen nähdessään jäi erityisesti mieleen: ”Oho! Täältä tulikin vähän isompi kaveri!”.
Hitaan ponnistusvaiheen syykin selvisi: vauvan pää oli ollut virhetarjonnassa, ja painoa oli kaikkien suureksi yllätykseksi lähes 4 700 grammaa. Lähes puolitoista kiloa enemmän kuin mitä raskauden mittaan oli vauvan lopulliseksi kooksi arvioitu.
Fyysinen vointini oli hyvä oikeastaan heti, mutta henkisellä puolella nopeasti edenneet tapahtumat vaativat vähän kauemmin käsittelyä.
Tunteet vaihtelivat hämmennyksestä ja säikähdyksestä ylpeyteen. Olin kiitollinen siitä, miten olin onnistunut saattamaan järkälemäiseltä tuntuneen vauvan maailmaan – virheasennosta ja isosta koosta huolimatta niin, että meillä oli kaikki hyvin.
Matka toiselta puolelta Suomea kotiin synnyttämään: ”Keho ponnisti, enkä minä voinut muuta”
Kommentit (4)
Oho. Minulla taas arvioitu lapset aina isoiksi. Sokeria en ole raskaus aikana juuri syönyt, eikä kahvi maistunut. Siksi ehkä lapsetkin olleet sopusuhtaisia kolme kiloisia. Lapsivettä on ollut paljon ja vatsa ollut todella kookas.
Meillä nuorimman lapsen kooksi arvioitiin ultrassa 3,8-4kg, mutta olikin 6kg.. Aikasemmin edellisen lapsen kohdalla käynyt melkein samoin, mutta silloin koko oli 5kg. Ilmeisesti aika vaikeaa luotettavan kokoarvion tekeminen.. Enkä koskaan saanut tietää miksi tuli isokokoisia lapsia. Raskausajan diabeteksen mahdollisuus suljettiin pois.
Meillä yllätys meni niin, että oli ultrattu pieni, alle 3kg tyttö. Rinnalleni nostettiin nelikiloinen poika. 😂
Hiihtelin niin kauan kun lumia riitti, ison mahani kanssa,kesäkuun alkupäivänä syntyi 5150g painava tyttäremme,mieleeni jäi synnytyksessä vauvaa vastaanottamassa oleva lastenhoitaja,joka totesi,että mikä täältä tulee,kokenut kätilö oli keskittynyt työhönsä ja minä vauvan ulos puurtamiseen,joten en säikkynyt toteamusta,loppujen lopuksi vauva oli terve kaikinpuolin, ja totesin vain että osansa lienee myös hiihtelylläni ,kuntoni oli kohdillaan.