Synnytystarinat 18.06.2019 Päivitetty 27.11.2019

Mies mukana synnytyksessä: Makasi pyörtyneenä sängyn vieressä jalat kohti kattoa – 21 hykerryttävää kertomusta

Synnytyksen etenemisen ennakointi on yhtä vaikeaa isälle ja äidille. Kuitenkin vain isä voi poistua paikalta kesken kaiken. Nämä tarinat kertovat isistä ja miehistä synnytyssalissa – kaikella rakkaudella.

Teksti
Piia Sainio
Kuvat
iStock
5 kommenttia

On hienoa, että usein myös mies on mukana synnytyksessä. Valitettavasti hänellä ei aina ole tarkkaa kuvaa siitä, millaisia ovat synnytyksen vaiheet. Se ponnistusvaihe kun voi olla ohi jo ihan muutamassa minuutissa.

”Kun kätilö antoi luvan alkaa ponnistamaan, niin lapsen isä kääräisi sätkän ja sanoi, että kerkee varmaan käydä röökillä ensin. Kerkeshän se, mikäpä kiire siinä oli.”

”Kun toisen kohdalla tuntui siltä, että olisi tarvetta puudutukselle, sanoin miehelle, että soittaa kätilön paikalle. Mies tuumasi vain, että kehtaako niitä nyt häiritä, kun niillä on niin kiire.”

”Toista lasta synnyttäessäni mies nukkui koko avautumisvaiheen ajan viereisellä sängyllä. Herättivät hänet sitten, kun minun piti alkaa ponnistamaan… Mies siirtyi käytävään, kun ei pysty katsomaan rakkaan ihmisen tuskaa. Takaisin hänet kutsuttiin neljän minuutin päästä, kun poika oli ulkona. Miestä harmitti kovasti, kun Aku Ankka jäi kesken.”

Kohta se syntyy! ”Mies keitteli kaikessa rauhassa sumppia”

Synnytyksen etenemisen ennakointi on ihan yhtä vaikeaa isälle kuin äidillekin. Heistä kahdesta kuitenkin vain isä on se, joka pystyy poistumaan paikalta kesken kaiken.

”Toisen synnytyksen aikana mies lähti syömään. Yllättäen minun pitikin sitten heti laittaa perään viestiä, että kohta se syntyy. Mies oli kiireellä ajanut takaisin ja törmännyt parkkihallissa kaiteeseen.”

”Tuore isukki meni soittamaan isovanhemmille uutisia ja yritti takaisin sisälle synnytyssaliin. Painettuaan ovisummeria hän kuuli, miten kätilö käski poistua tai soitetaan poliisit. Onneksi mies pääsi toista kautta sisään ja käväisi kysymässä, että mikä juttu tämä oli. Hänet oli kuulemma sekoitettu johonkin toiseen isään, joka ei ollut osannut käyttäytyä ja oli jouduttu poistamaan synnäriltä. Naureskeltiin siinä, että näin voi tapahtua vaan meille.”

”Kun sain epiduraalipuudutuksen, mies lähti soittamaan äidilleen. Hän oletti synnytyksen tyssäävän puudutukseen samalla tavalla kuin esikoisenkin kohdalla. Pian sain kuitenkin luvan alkaa ponnistamaan. Sanoin, että en suostu ennen kuin mies tulee takaisin.

Kätilö sanoi, että nyt ei auta alkaa pistämään jalkoja ristiin, että mies saa sitten ottaa kopin vauvasta takaisin tullessaan. Kesken ponnistamisen mies tulee ja sanoo, että keitti itselleen kahvia. Sitten hän tajusi, mitä on tekeillä, ja hänen suunsa loksahti auki. Hän oli siis kaikessa rauhassa ollut keittämässä sumppia, kun minä pusken poikaa pihalle.

Sinne ne kahvit sitten jäähtyivät. Poika tuli parissa minuutissa ulos.”

Miljoona syytä valittaa: ”Ei auttanut kuin lohdutella miestä”

Mies ei voi tietenkään tietää, mitä kaikkea tulevan vauvan äiti tunteekaan läpi synnytyksen aikana. Toki jonkinlainen tilannetaju voisi olla hyödyllinen siinä vaiheessa, kun puolison kroppa käy läpi elämänsä rajuinta mullistusta.

”Kuopus oli syntymässä suunnitellulla sektiolla, kun odottelimme miehen kanssa osastolla pääsyä leikkaussaliin. Olin ollut syömättä ja juomatta tuntikaupalla, olo oli tukala ja alkoi vähän tuleva leikkaus jännittääkin. Mies siinä tuolilla sänkyni vieressä sitten kehtasi valitella, kuinka raskasta hänellä oli. Hän oli joutunut heräämään aikaisin, tuolikin oli kova ja kahvintuska vaivasi. Saatoin mainita, että jaa, sinulla on hankalaa, entä minulla?!”

”Meillä mies kuunteli esikoisen synnytyksessä radiosta Jyväskylän rallia. Kun valitin ääneen kipuja supistusten aikana, hän käski olla hiljaa. Tuli juuri jännä pätkä selostuksessa! Siinä teki mieli heittää mies ulos salista.”

”Meidän isi sanoi ’ai’, kun puristin sen kättä vikan ponnistuksen aikana. Kyllä se naurattaa vieläkin.”

”Mies mainitsi olevansa kovin väsynyt, kun pitää hereillä odotella aukeamista. Itselläni oli takana kolme unetonta käynnistysyötä. Kuulemma salin nahkanojatuoli oli hankala ja takapuoli puutui. Kysyinkin sitten mieheltä, että soitanko kelloa ja tilaanko sullekin epiduraalin. Ei auttanut kuin lohdutella miestä, että ei tää enää montaa tuntia kestä, koita vaan jaksaa.”

Huumoria, huumoria… ”Liioitteletkohan sinä noita kipuja hieman?”

Kun kipu on pahimmillaan, synnyttäjällä ei välttämättä riitä huumorintajua. Ihan aina nainen ei kyllä jälkeenpäinkään voi olla varma, oliko se ”iskän läppä” huumoria vai ihan vilpitön kysymys.

”Poika oli onnellisesti saatu maailmaan, kun istukka syntyi. Kätilö kysyi, halutaanko me nähdä se. Minä sanoin, että ei kiitos, mutta metsästystä harrastava aviomieheni sanoi, että totta kai. Pyysi vielä pussiin, että saa viedä haaskalle.  Onneksi kätilökin oli huumorityyppiä!”

”Pojan synnytyksestä on jäänyt tämä mieleen: Kun minut oli siirretty jo synnytyssaliin, lapsen isä oli matkalla sairaalaan. Matkalta hän soitti, että tarvitsenko kaupasta jotain.”

HUS: Mies mukana synnytyksessä tai muu tukihenkilö

”Minulla oli valtavan kovat supistukset jo tiheään ja mentiin synnyttäjien vastaanottoon mieheni kanssa. Kätilö tutki ja totesi, että lähdetään suoraa saliin. Kävelimme pienen aulan poikki ja sain taas valtavan supistuksen.  Jouduin pysähtymään hengittelemään, jolloin mies tokaisi edellä menevälle kätilölle, että ’tolla vähän kestää’. Sain sitten salissa tiheään näitä todella kivuliaita supistuksia. Kätilö siinä ehdotteli kivunlievityksiä, jolloin mies kysyi kätilöltä ’tultiinkohan me liian aikasin?’ Siihen kätilö vastasi, että synnytys oli jo kovaa vauhtia käynnissä. (Saatoin luoda mieheeni murhaavan katseen.)”

”Rakas mieheni kysyi minulta nähdessään minut käytävällä kauheissa supistuskivuissa, että ’liioitteletkohan sinä nyt noita kipuja hieman’. Silloin ei naurattanut, ja mietinkin, että iskenkö sitä kukkamaljakolla, joita läheisessä kaapissa olisi ollut. Nyt jo naurattaa.”

Herkkä mies mukana synnytyksessä: ”Onko isällä kaikki hyvin?”

Olet varmasti kuullut kaupunkilegendoja siitä, miten mies pyörtyy synnytyssalissa? No, ne eivät ole pelkkiä legendoja, vaan ihan tositarinoita – ainakin Kaksplussan lukijoiden mukaan.

”Ensimmäisen lapsen kohdalla isä pyörtyi epiduraalia laitettaessa. Sitten lääkäri kysyi: ’Onko isällä kaikki hyvin siellä lattialla?'”

”Lapsen isä meinasi pyörtyä synnytyssalissa, joten kätilöt hoivasivat tulevaa isää samaan aikaan, kun minä synnytin. Tuleva isä makasi sänkyni vieressä jalat kohti kattoa.”

”Kuopuksen synnytyksestä jäi mieleeni se, kun ponnistusvaiheessa pidin kiinni miehen kädestä ja mies oli pää roskiksessa. Hän oksensi, kun teki niin pahaa olla mukana synnytyksessä.”

”Kotiinlähtöpäivänä mies ajoi vauvahuuruissaan entisen kotimme pihalle.”

”Meidän isäntä piti synnyttävää vaimoa tottelevaisesti kädestä, jopa niin että ranteessa ollut kanyyli irtosi. Sitten olikin äkkiä verta pitkin sänkyä, ja mies joutui poistumaan huoneesta, kun muuttui ihan valkoiseksi. Minua se veri ei juuri hetkauttanu, kun onhan siinä niitä eritteitä muutenkin pitkin poikin.”

Mitäpä mieheltä ei puuttuisi: ”Olisi ollut nälkä minullakin”

Sairaalakassiin harvemmin muistaa pakata vaihtovaatteita tulevalle isukille. Onneksi on reippaita ystäviä, jotka huolehtivat.

”Kun minut sektion jälkeen vietiin heräämöön, mies sai ruuat huoneeseen, jossa oli lapsen kanssa. Hän tietty söi ne. Minä, joka siinä vaiheessa olin paastonnut jo ties kuinka monta tuntia, sain vain pillimehun. Olisi kyllä ollut nälkä ja jano minullakin.”

”Ystäväni toi puolisolleni synnytyssaliin farkkujen tilalle collegehousut, kun tällä ei ollut farkuissaan tarpeeksi rento olo. Itse olin tietenkin todella rentoutunut, kun ponnistusvaihe oli juuri alkamassa.”

Lue tästä, millainen synnytys on isän näkökulmasta: Miten mies kokee synnytyksen? Seitsemän isää kertoo

Isä, sinua tarvitaan synnytyksessä! Vinkit puolison aktiiviseen rooliin

Lähde: Kaksplussan Facebook-sivu

Kommentit (5)

Ekan lapsen syntymän käynnistyttyä ajeli mme 100km matkan sairaalaan toistuvien pysähdyksien taktiikalla. Miehen pakki meni jännityksestä sekaisin ja piti pysähtyä puskalle ja huoltoasemille.
Toisen lapsen synnytyksen kohdalla mies ohjasi ajatuksia siihen, mitä laittaisi esikoiselle ruuaksi, mm lihapullia aikoi paistella ja perunat keitellä.

”Katsastus”, on matti ijäksen elokuva. siinä on hieno kuvaus maaseudun miehistä synnytyksenkin tiimoilta. löytyy YLE Areenasta.

’en ponnista, ennenkuin mies on paikalla’

Vain kaksplussaäidit 🤦‍♀️

Esikoisemme syntyi vuosituhannen alkupuolella, jolloin mobiilinetti ei vielä ollut kaikkien ulottuvilla. Miehelläni oli työn puolesta hieno kommunikaattori ja hän istui synnytyssalin keinutuolissa ja seurasi harrastamansa nettipelin ottelua. Jossain vaiheessa kätilö sanoi, että ”puhelin pois”, sen käyttöhän oli sairaalan sääntöjen vastaista. Mies tokaisi ”kyllä, kyllä” eikä tehnyt elettäkään kännykästä luopuakseen. No, minä siinä sivumennen synnytin, mies ehti kyllä jossain vaiheessa pitelemään kädestä. Hänen nettiyhteisönsä oli ensimmäinen, joka sai kuulla lapsen syntyneen. Huvitti ja raivostutti samaan aikaan.

Näitä lukiessa tuli tosi huono mieli, nää muistuttaa oman lapsen synnytyksestä kuinka tollo mies oli ja surettaa muiden puolesta samanlaiset urpot.
Saatan olla vähän katkera kun mies söi ilmeisesti mulle tarkoitetut eväät, veti mun puolesta ilokaasut, lähti ravintolaan syömään kun tuli nälkä, nukkui mukavasti kotona sillä aikaa kun pyörin tuskasta supistusten kanssa ja viihtyi muiden naisten kanssa sillä välin kun oltiin osastolla. 😐

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X