Maria ja Eveliina valitsivat villin raskauden: “Yhtä luonnollisesti kuin me saadaan vauvat alulle, me saadaan ne myös pihalle”
Maria Aronson ja Eveliina Rüter pyrkivät välttämään neuvolan ja synnytyssairaalan palveluita. He ovat synnyttäneet kotona ainoastaan puolison tuella. “Synnytys ei ole lääketieteellinen tapahtuma”, he perustelevat valintaansa. Asiantuntija ei suosittele yksin synnyttämistä.
Maria Aronsonin, 32, tulevalla lapsella ei ole laskettua aikaa. Vauva syntyy jonain päivänä ensi kevään aikana. Marian valinta on villi raskaus.
Se tarkoittaa, ettei raskauteen ja synnytykseen puututa lääketieteen keinoin, ellei tule neuvolan tai sairaalan palveluita vaativaa ongelmatilannetta.
Maria ei ole kokenut neuvolapalveluita itselleen tarpeelliseksi.
– Mielestäni raskaus on luonnollinen tila, joka ei vaadi lääketieteellistä puuttumista ja seurantaa. Ihmiset ovat synnyttäneet tuhansia vuosia kotona ilman synnytyksen ammattilaisia, Maria perustelee.
Hän ei kuitenkaan sulje sitä pois, että joskus käyttäisi neuvolan palveluita.
– Jos on tarvetta mennä neuvolaan, niin sitten mennään. Lääkäriin mennään, jos on vaikka jalka poikki – ei ilman syytä.
Maria ja hänen miehensä odottavat perheen kolmannen lapsen syntymää. Esikoinen on viisivuotias ja perheen toinen lapsi 2,5-vuotias.
Maria on käynyt neuvolassa hakemassa todistukset, jotka vaaditaan Kelan tukiin, mutta muuten hän ei ole käyttänyt neuvolan enkä synnytyssairaalan palveluita yhdessäkään raskaudessaan.
– Neuvola on vapaaehtoinen palvelu ja nykyisin osa synnyttäjistä valitsee neuvolan sijasta yksityisen kätilön palvelut. Minun valintani on vapaa synnytys. En ole muutenkaan sellainen ihminen, joka käy lääkärissä kovin usein tai hakee vahvistusta ulkopuolelta.
Villi raskaus on herättänyt myös viranomaiset. Maria kertoo, että terveys- ja sosiaalitoimen kanssa on ollut “joitakin haasteita”.
– Loppupeleissä aika hyvin he ovat kunnioittaneet omaa päätösvaltaani.
Lue myös: Yhä useampi valitsee nyt kotisynnytyksen, vaikka niitä ei Suomessa suositella
Maria kiinnostui luonnonmukaisesta synnytyksestä seitsemän vuotta sitten, jo ennen omien lapsiensa syntymää.
– Olen aina ollut kiinnostunut luonnonmukaisuudesta ja tutkinut, mikä on luonnollinen tapa olla ja elää maailmassa. Jostain sain päähäni sanan “doula” ja päätin, että tätä pitää tutkia lisää. Päätin opiskella doulaksi, ja sitä kautta tuli tietopohja synnyttämiseen sekä luottamus omaan kehooni.
Hän löysi sosiaalisesta mediasta amerikkalaisen Emilee Saldayn podcastin, jonka aiheena on vapaa synnytys. Podcastiin on koottu naisten tarinoita vapaasta synnytyksestä ympäri maailmaa.
Kun perheeseen odotettiin esikoista, Marian mies ehdotti, että mitä jos oltaisiin synnytyksessä aivan kahdestaan.
– Raskauksien aikana olen vietin tosi paljon aikaa luonnossa, itseni kanssa, Maria kertoo.
Valintana villi raskaus ja vapaa synnytys: “Sairaala on luonnoton paikka synnyttää”
Vapaa synnytys tarkoittaa käytännössä sitä, että synnytyksessä on läsnä ainoastaan läheisiä ihmisiä. Joskus synnyttäjä saattaa valita synnyttää aivan yksin.
– Elokuvissa synnytys kuvataan lähes poikkeuksetta hätätilanteena, jossa naista sörkitään. Sydänääniä tarkkaillaan kaiken aikaa ja mitataan, paljonko on auki.
Maria uskoo tämän häiritsevän synnytyksen luonnollista kulkua. Hänen mielestään synnytyssairaala on luonnoton paikka synnyttää.
– Valitettavasti synnytyssairaala on täysin päinvastainen paikka kuin mitä synnyttävä keho vaatii. Kehon pitäisi avautua, mutta se stressaantuu ja menee lukkoon, koska tilanne on niin vieras.
Marian mielestä riskit ja kuolema kuuluvat elämään.
– Vauvoja kuolee sairaalassakin. Vapaa synnytys on niin turvallinen kuin elämä on.
“Synnytyksessä mennään eläinvaistotilaan”
Kun Eveliina Rüter, 32, odotti esikoistaan, hän tutustui raskauden loppupuolella luonnolliseen synnytykseen. Silloin luonnollinen tarkoitti hänelle lääkkeetöntä sairaalasynnytystä. Lapsi syntyi Naistenklinikalla neljässä tunnissa.
– Olin kuullut, että synnyttäminen on kauheaa ja se kestää pitkään, varsinkin ensisynnytys. Yllätyin postitiivisesti, että synnyttäminen on niin kivaa.
Eveliina kertoo, että esikoisen syntymän jälkeen hän hurahti synnyttämiseen. Hän löysi Marian blogin ja sain tietää vapaasta synnytyksestä. Hän päätti, että seuraava raskaus olisi villi. Tällä kertaa hän ei käyttäisi neuvolan palveluita.
– Minulle villi raskaus tarkoittaa sitä, että ollaan raskaana ja eletään elämää eteenpäin. Sitten jossain kohtaa synnytetään, Eveliina sanoo.
Hän ei kuitenkaan koe tarpeelliseksi kritisoida neuvolaa.
– Neuvola pystyy tarjoamaan varsinkin ensimmäisen raskauden aikana paljon tietoa, jota moni kaipaa.
Eveliinan ensimmäinen villi raskaus ei kuitenkaan johtanut vapaaseen synnytykseen. Supistukset alkoivat kaksi kuukautta etuajassa eikä hän edes harkinnut kotona synnyttämistä, vaan hakeutui puolisonsa kanssa Naistenklinikalle. Vauva syntyi sektiolla ja kuoli tunnin ikäisenä Eveliinan rinnan päällä.
– Hän oli synnynnäisesti vakavasti sairas emmekä tienneet sitä lainkaan, Eveliina kertoo.
Hänen mielestään vapaaseen synnytykseen liittyy yleinen ennakkoluulo, että tämän synnytystavan valinneet kieltäytyisivät lääketieteellisestä hoidosta.
– Totta kai siirryn synnytyssairaalaan, jos kotisynnytyksessä tulee ongelmia. Ei kotisynnytys ole parempi kuin sairaalasynnytys, se on ainoastaan toisenlainen tapa synnyttää.
Lue myös: Niina synnytti samaan vessaan, jossa teki raskaustestin: ”En olisi ikinä ajatellut kotisynnyttäväni”
Lapsen kuoleman jälkeen Eveliina piti paussia elämässä ja irtisanoutui työstään. Hän perusti Vapaasynnytys Suomi -yhteisön, jossa on mukana alle sata naista.
– Vapaa synnytys on Suomessa pieni ilmiö. Podcastillani on kuitenkin tuhansia kuuntelijoita, mikä kertoo ihmisten kiinnostuksesta erilaisiin vaihtoehtoihin.
Perheen esikoinen on nyt neljävuotias ja kuopus viiden kuukauden ikäinen. Viimeisimmässä raskaudessa Eveliinalla oli yksityinen kätilö tukenaan, mutta synnytyksessä läsnä oli ainoastaan hänen miehensä.
– Synnytin vauvan tuossa meidän vessassa yhtenä yönä. Hän syntyi kaksi tuntia siitä, kun heräsin ja tunsin ensimmäisen supistuksen. Mies oli vieressä ja esikoinen nukkui koko synnytyksen ajan. En koe, että olisin kaivannut siihen tilanteeseen yhtään ketään, hän sanoo.
– Synnytyksessä mennään niin eläinvaistotilaan, että en välttämättä halua siihen ketään muita ihmisiä. Mitä enemmän ihmisiä on ympärillä, sitä enemmän se häiritsee synnytystä.
Vaikka Eveliinalla on kokemus hyvästä sairaalasynnytyksestä, hänen mielestään synnytyssairaalassa on täysin päinvastaiset olosuhteet kuin mitä synnytys vaatii.
– Synnytyssairaala on vieras paikka, jonne pitää siirtyä autolla. Siellä on kirkkaat valot ja vieraat ihmiset. Eikä sairaala ylipäätään ole sellainen paikka, joka saisi ihmiset ajattelemaan, että täällä on tosi hyvä olla, hän pohtii.
– Ensimmäisessä raskaudessani olin vastasyntyneen vauvan kanssa neljän naisen yhteisessä sairaalahuoneessa enkä osannut imettää. Nuorimmaisen olen ottanut omin käsin vastaan ja imettänyt ensi hetkestä alkaen. Häneen ei ole kukaan muu koskenut ennen minua.
“Kissakin menee hämärään synnyttämään”
Marian kissa sai vähän aikaa sitten poikasia. Täysin villi raskaus, Maria ajatteli.
–Kissa meni kaappiin ja rupesi synnyttämään. Kukaan ei häntä ohjannut, ei ole tehty tutkimuksia eikä ole ollut valmennuksia.
Lapsikin tietää, että kissaa ei saa häiritä, kun se synnyttää. Kissa menee jonnekin synnyttämään ja aamulla pennut ovat siinä.
– Synnytys on hyvin hormonaalinen tapahtuma. Se vaatii hämärän, rauhallisen ja turvallisen tilan. Tutun ympäristön ja tutut ihmiset. Neuvolassa ja synnytyssairaalassa on tarkat käyrät, missä naisten ja vauvojen pitäisi kulkea. Seuraamisesta voi tulla paljon turhaa stressiä ja huolta raskausaikaan, Maria pohtii.
Kissan vastasyntyneisiin pentuihin ei saa mennä koskemaan. Emo tekee selväksi, että pentujen lähelle ei saa tulla kukaan.
– Ihminen on ainoa nisäkäs, joka on siirretty synnyttämään pois omasta luontaisesta ympäristöstään, laitokseen, Eveliina sanoo.
– Meille syötetään lapsuudesta saakka viestiä, että synnytys on kamalaa ja vaarallista. Äitiydestä ei puhuta mitenkään myönteiseen sävyyn. Synnyttäminen voi olla elämän paras kokemus. Keho tietää kyllä, miten synnyttää, kun sitä ei häiritä, Maria jatkaa.
Maria ja Eveliina eivät kuitenkaan suosittele vapaata synnytystä kenellekään.
– Vaatii vuosien pohjatyön, että purkaa niitä uskomuksia, mitä meille on synnyttämisestä luotu ja menee syvemmälle siihen, mitä synnyttäminen on. Vapaa synnytys on todella syvällinen prosessi. Se on päätös, jota kukaan ulkopuolinen ei voi suositella. Siihen päätökseen pitää itse kasvaa, he painottavat.
Kaksplussan haastattelema synnytyslääkäri pitää ilmiötä vaarallisena.
Suomessa kotisynnytystä ei suositella – Villi raskaus lisää riskejä
Monissa maissa kotisynnytys on vaihtoehto, johon voi saada kätilön yhteiskunnan kustantamana. Esimerkiksi Englannissa ja Hollannissa sama kätilö työskentelee perheen kanssa koko raskausajan ja on mukana synnytyksessä.
Ruotsissa kätilön voi saada kotisynnytykseen yhteiskunnan kustantamana toisesta raskaudesta alkaen.
Suomessa kotona synnyttämistä ei suositella. Satavuotiaan neuvolajärjestelmämme ansiosta Suomen lapsikuolleisuus luvut ovat maailman alhaisinta tasoa. Silti joku saattaa kokea asian niin, että raskauden seuranta on Suomessa liiallista ja kontrolloivaa.
– Moni haluaisi kätilön mukaan kotisynnytykseen, mutta se tyssää siihen, että kätilön palvelut pitää maksaa itse. Sitten saatetaan päätyä vapaaseen synnytykseen. Turvallisuutta voitaisiin luoda enemmän sillä, että kotisynnytys olisi virallinen vaihtoehto ja yhteiskunnan kustantama, Maria pohtii.
Kotisynnytysten määrä on lisääntynyt Suomessa. Vuonna 2020 Suomessa syntyi 74 lasta sairaalan ulkopuolella ja viime vuonna 118.
– Viime vuosina on tullut yhä enemmän naisten yhteisöjä ja äitipiirejä, joissa naiset vahvistavat raskausajan emotionaalista tukea. Myös kotikätilöt ovat hyvin työllistettyjä, Maria ja Eveliina sanovat.
– Raskauden aikana naisen luottamusta omaan itseensä tulisi vahvistaa. Yhteisö ympärillä tukee naista siirtymässä uuteen elämänvaiheeseen, jotta äitiyden polku voisi alkaa mahdollisimman hyvin.
Heidän mielestään järjestelmämme ei tue odottavia äitien emotionaalista hyvinvointia kovinkaan hyvin.
– Naiset, joilla on ollut traumaattinen synnytyskokemus, miettivät, mikä voisi olla vaihtoehto, jos haluaa lisää lapsia, mutta ei enää koskaan halua kokea mitään yhtä hirveää, Maria sanoo.
– Nainen on auktoriteetti synnytyksessä. Hänen tulisi kokea raskausaikana ja synnytyksen hetkellä olevansa arvostettu, tuettu, hyväksytty ja rakastettu. Eikä naiselle pidä tehdä synnytyksessä mitään, mitä hän ei halua.
Maria painottaa, että raskaus on siirtymäriitti.
– Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan äitejä, joilla on ollut voimaannuttava synnytyskokemus – kauhutarinoiden kuuntelemisen sijasta. Äitejä, jotka ovat kokeneet äitiyden upean puolen.
Lue myös: Yhä useampi valitsee nyt kotisynnytyksen, vaikka niitä ei Suomessa suositella
Kommentit (40)
Mielenkiinnolla luin. Olen usein miettinyt näitä tiheitä neuvolassa käyntejä, kun siellä monet äidit suostuvat ultraääniin. Olen jostain aikoinaan lukenut, että niistä lapsista saattaa tulla levottomampia ja jopa seksuaaliseti kiihottuneempia jo vauvoina. Lasten olisi hyvä saada elää levollinen lapsuus häntä rakastvassa ympäristössä. Minä en ainoaksi jäänyttä lastani antanut altistua ultraääniin, vaisto sanoi, että se ei ole luonnollista pienelle sikiölle. Lapseni oli yhtä aurikoa syntymästään asti. Kymmemen pisteen tyttö. Edelleen aurinkonen, iloinen ja urheilullinen. Liikunta kymppi, kuvaamataito kymppi ja musiikki kymppi. Nyt hän on jo keski-iässä jaedelleen hyvä vastuskyky viruksiin. Synnytyslaitoksella syntyi. Minä vielä viimisilläni poimin talven marjat ja olin muutenkin paljon metsissä.
Todella surullinen tarina olisi ollut meidän perheen isällä kerrottavana, jos olisin esikoisen kotona synnyttänyt. Puolisoni olisi nyt perheestämme ainoana sitä tarinaa kertomassa. Siitäkin huolimatta, että raskaus sujui normaalisti. Onneksi synnytys päättyi lopulta siten, että kaikki meni hyvin, ja siitä on kiittäminen sairaalan korkean ammattitaidon omaavia ammattilaisia.
Samoin täällä!
Esikoiseni syntyi -99, ja halusin olla koko raskauden ajan jo mahdollisimman luomu ja ”sääntöjen” ulkopuolella. Halusin synnyttää kotona, mutta täälläpäin ei ainutkaan kätilö suostunut avustamaan kotisynnytyksessä – onneksi! – enkä sitten uskaltanut ensimmäistä lastani synnyttää ilman kätilön apua.
Raskaus sujui ihanasti, aivan upeasti, ja sitten lähdin suurin toivein kirjoittamani ”synnytyssuunnitelman” kanssa synnyttämään… Sairaalassa kaikki oli hyvin; huone oli hämärä, kuten toivoin, taustalla soi tuomani musiikki, ja kaikki aivan täydellistä. Mutta yhtäkkiä olikin hengenlähtö lähellä, niin vauvalla kuin minullakin: vauva oli kasvotarjonnassa, eikä mitenkään mahtunut syntymään nenä edellä! Onneksi olimme sairaalassa! Kokemus oli hyvä ja turvallinen, enkä toista lastani sitten edes kuvitellut synnyttäväni kotona. Ja kasvotarjonnassahan hänkin sitten oli, ja syntyi myös hätäsektiolla. Melkoisia yllätyksiä!
Synnytys / syntymä on minimaalisen pieni osa vanhempana oloa ja elämää. Onneksi en päässyt toteuttamaan itsekästä haluani, sankaritarinaa kotisynnytyksestä, ja vaarantamaan lasteni elämää, sillä silloin meitä ei täällä nyt olisi. Loppujen lopuksi on ihan sama, miten lapsi syntyy, sillä synnytys ei ole siinä se pääasia, vaan tärkeintä on sen tulos, eli lapsi. Kannattaa kasvaa aikuiseksi ennen lasten saamista ja oikeasti miettiä prioriteetit kohdalleen; synnytyksen perimmäinen tarkoitus on saattaa lapsi maailmaan turvallisesti, eikä sen välttämättä tule olla äidille mikään ”sulka hattuun” -kokemus. Lapsen kasvatus onkin sitten se asia, jolla on paljon enemmän merkitystä.
Kelan tuet sentään kelpaavat.
Ihan olin tyytyväinen tuohon ”luonnottomaan” synnytyspaikkaan omissa synnytyksissäni. Esikoista ku synnytin sain massiiviset repeämät synnytyskanavaan lapsen tullessa avosuisessa tarjonnassa ulos. Tarvittiin 2 lääkäriä ja leikkaussalivalmius, hitokseen nesteitä ja lääkkeitä ennen kuin vuodot saatiin kuriin ja repeämät umpeen, vuodon määrä oli hurja ja toipuminenkin vei 2 kuukautta. Melkein jäi esikoinen äidittömäksi.
Toista lasta taas jouduttiin virvoittelemaan ja kolmannen jälkeen päädyin jälleen vuotamaan runsaasti ilman repeämiä.
Mitään näistä tilanteista ei olisi hoidettu onnelliseen loppuun ilman ammattilaisia ja oikeita tiloja, lääkkeitä & välineitä, lähimpään sairaalaan matkaa kotoa 150 km eikä toki olisi auttanut vaikka asuisimme sairaalan vieressä.
Onneksi maailma on muuttunut ajoista jolloin synnytys annettiin ”herran haltuun” ja meille annetaan mahdollisuus selviytyä. Vaikkakin synnytys on luonnollinen tapahtuma, aina kaikki ei mene niin kuin suunnitellaan.
SOTE-sektori kuormittuu lopulta näistä vapauden sotureista, kun se joutuu jälkikäteen korjaamaan komplikaatioiden jälkiä ja etsimään hoitopaikkoja hapenpuutteen runtelemille vauvoille. Tilastollinen välttämättömyys on, että näin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Sairaalasynnytys tarkoittaa valvontaa, eikä mihinkään puututa, jos synnytys etenee ns. luonnollisesti – mutta näinhän ei aina tapahdu.
Tätä juuri ajattelin kommentoida, että sote-sektorilla on laskettu tulevat synnytykset ja sitä myöten kätilöiden, lasten tehon ja muun resurssit. Jos yhtäkkiä alkaa tulla näitä ”vapaita” sairaaloihin niin pulassa ollaan. Ja sehän on sitten sote-henkilökunnan syy kun ei oo resursseja vastata kiireeseen, kun nytkin on jo tiukkaa.
”Suomessa kotona synnyttämistä ei suositella. Satavuotiaan neuvolajärjestelmämme ansiosta Suomen lapsikuolleisuus luvut ovat maailman alhaisinta tasoa.” (Suora lainaus tekstistä.)
Tässä on se pointti!
Ja jos joku vieläkin ihannoi kotisynnytyksiä, kannattaa käydä katsomassa muuten niin erinomainen Myrskyluodon Maija -leffa. Siinä tulee konkreettiset esimerkit siitä, mitä se luonnollisuus ennenvanhaan on ollut sekä äidin että lapsen osalta. En spoilaa enempää, vaan suosittelen katsomaan!
Onko sulla tähän joku lähde? Ovaskaisen Katja väitöskirjassa esim. todetaan kotisynnytysten olevan yhtä turvallisia sekä äidille että vauvalle. Kotona syntyneet sairastavat vähemmän astmaa, allergioita ja ylähengitystieinfektioita entä sairaalassa syntyneet. Jo pelkästään sairaalaan siirtyminen on synnytykseen puuttumistä. Huoneeseen tuleminen, valojen säätäminen, sisätutkimusten tekeminen, synnyttäjän puhutteleminen…ja näillä kaikilla on vaikutusta synnytyksen kulkuun. Fysiologinen synnytys (luonnollinen puuttuman synnytys) on turvallisin tapa synnyttää, ja se ei mitenkään voi toteutua sairaalassa.
Kyllä ne kissatkin kuolee synnytykseen ja voivat tarvita ihmisen apua. Ällöttävää verrata itseään johonkin eläimeen. Mun esikoinen oli vähän pulassa ja sydänäänet laski, autettiin lopulta imukupilla, kun ei ollut enää aikaa, toisella lapsella oli napanuora kaulan ympäri. Et kyllä ois moelmmat luultavasti kuolleet ilman sairaalaväen apuja. Lisäksi imukuppisynnytyksessä paikat repes ja piti ommella, itse olisin kuollut verenvuotoon. Et joo, villi synnytys, en kannatta, koska meillä on hyvä terveydenhuoltojärjestelmä, eri juttu kehitysmaissa, kun ei oo vaihtoehtoja ja siellä kuolleisuus onkin suurempi.
Etkö ole vielä havainnut olevasi itse joku eläin? Eläin ihan kuin muutkin, kissat ja korpit? Tässä sentään verrataan toisiin nisäkkäisiin, sieni tai home saattaisi olla jo hieman ällöä.
Kun lapsi onkin perätilassa ja kärsii happivajauksesta kun synnytys pitkittyy. Näin syntyy vammainen lapsi. Minulle ammattitaitoinen henkilökunta oli todella tärkeä henkinen tuki kaikissa neljässä synnytyksessä. Mieheni olisi pyörtynyt ensimmäisenä.
Darwin huolehtii. Kun kotisynnyttäjä tai lapsi kuolee synnytykseen, on se vain evoluution tapa varmistaa, että parempi perimä jatkaa ja heikompi perimä sammuu.
Luonnonmukainen synnytys tarkoittaa tänä päivänä sitä, että syntyvän lapsen äiti hyväksyy sen, että joko hän, lapsi tai molemmat voivat menehtyä.
Jos itse olisin valinnut tuon, niin minä ja vauva olisimme nyt paremmilla metsästysmailla. Ei ole riskejä ja on normisynnytyksiä takana joten tuobon täysin venäläistä rulettia. Hyvä puoli siinä on se, että lapsen äiti ei voi syyttää terveydenhuoltoa tapahtuneesta, vastuu on 150 prosenttisesti yksin raskaana olevan vastuulla – ei lapsen isän.
Valinnanvapaus on sitä vastuu ja vapaus kulkevat tässäkin asiassa käsi kädessä. Lupaan, että kun pahin sitten tapahtuu, äiti ja/tai lapsen isä, ei toivu siitä koskaan.
Yksi vauva on kuollut mutta ilmeisesti se ei herättänyt äidissä suojeluvaistoa toista lasta kohtaan?
Kelan korvaukset kyllä kelpaa. Miksi ihmeessä, eihän kissakaan hae Kela-korvauksia?
Tämä juuri, eivätkä ihmistä lukuunottamatta mitkään muut nisäkkäät saa minkään maan kansalaisuuksia tai sosiaaliturvaa.
Menetimme vakavasti kehityshäiriöisen esikoisemme heti syntymän jälkeen. Sairautta ei oltu todettu rakenneultrassa.
Lääkärit sanoivat, että kyseessä oli sattuma, huono tuuri. Silti mietin vuosia, olinko tehnyt jotain väärin? Lapselle olisi voitu tehdä leikkaus kohtuun tai käynnistää synnytys aikaisemmin, jolloin vauriot olisivat olleet pienempiä. Ehkä. Jokaiseen mahdollisuuteen olisin tarttunut. Olisin tehnyt mitä tahansa, jotta hän olisi jäänyt eloon. Vaikkakin vammaisena.
Kun aikaa on kulunut, olen alkanut hyväksyä, että en olisi voinut tehdä mitään toisin mutta ainakin sairaalassa lääkärit tekivät kaikkensa lapseni hengen pelastamiseksi.
Jos olisin kieltäytynyt neuvolapalveluista ja synnyttänyt kotona, tiedän että en olisi ikinä selvinnyt itsesyytöksistä. Tuskin olisin tässä kirjoittamassa ja kaksi ihanaa lastani olisi jäänyt syntymättä.
”Maria ja Eveliina eivät kuitenkaan suosittele vapaata synnytystä kenellekään.” En oikein ymmärtänyt, että kun ensin puhutaan kotisynnytyksen puolesta, niin sitten he eivät suosittelekaan sitä kenellekään? Vai ymmärsinkö jotain väärin?
Minun lapseni olisi melkoisella varmuudella kuollut jos olisin synnyttänyt kotona. Napanuora oli kiertynyt kaulan ympäri ja sydänäänet lakkasivat kuulumasta. Tämä ei olisi tullut ilmi, jos en olisi ollut laitteissa kiinni, seikka, millä on todella merkitystä, niin kuin oma tapaukseni osoittaa, ei mitään jonkin ylemmän tason kiusaamisen halua. Lapsi syntyi sitten onneksi hätäsektiolla.
Jokainen saa tehdä niin kuin pathaaksi katsoo. Ja ihailen tätä naista. Itse en käytä myöskäön lääkäripalveluja, tosin olen vastuussa vain itsestäni. Jos tekisin lapsia ( mitä en todellakaan tähän sairaaseen ja pahaan maailmaan tee) niin tekisin varmaan samoin kuin nämä artikkelin naiset. Mahtavaa että toimittaja on kerrankin tehnyt valtavirrasta poikkeavan artikkelin. Meitäkin löytyy jotka ei käytä lääkäri/sairaalapalveluja.
Ihmisen poikasella on syntyessään suurin päänympärys verrattuna synnyttävän emon lantionmittoihin. Ei kissaa ja ihmistä voi synnyttämisen avuntarpeessa verrata. Vauvan henki ja terveys on äidin elämyshalua tärkeämpi. Tuhansia vuosia on todellakin synnytetty kotona – ja haudattu vastasyntyneitä. Olisivat esiäidit olleet takuulla iloisia ammattiavusta hädän hetkellä.
Neuvolassa seurataan äidin ja lapsen tilaa. Kummallista kieltäytyä ilmaisesta hoidosta, joka on saatavilla. Sairaalassa pystytään tarkkailemaan äidin ja lapsen tilaa, ja tekemään hätäsektio tarvittaessa. Myös lapsi pääsee heti tarvittaessa. Ei mennä neuvolaan, vastustetaan rokotuksia? Maria Nordinin blogin innoittamia monikin.
Mielestäni tämä ajattelutapa on itsekäs, ei oteta huomioon syntyvän lapsen parasta. Nämä äidit ovat olleet onnekkaita, kun kaikki on mennyt hyvin ja ilman komplikaatioita. Kukaan ei kuitenkaan pysty varmasti ennustamaan, että näin aina kävisi, vaikka olisi nuori äitikin kyseessä. Kun ikää karttuu, niin riskien todennäköisyys kasvaa. Entä jos vauva syntyisi henkihieverissä ja tarvitsisi kiireellistä apua? Sairaalassa on laitteet ja asiantuntijat, kotona ollaan oman onnensa nojassa. Kotisynnyksen perusteluksi ei riitä, että se on äidistä kivaa. Lapsen parasta on ajateltava.
Lunnonmukaista on se, että merkittävä osa synnyttäjistä ja syntyvistä kuolee synnytykseen. Tuhansia vuosia on tosiaan synnytetty ilman sairaalaa – ja isolla riskillä. Lääketieteen avulla tuo kuolleisuus on painettu lähelle nollaa entisaikoihin verrattuna. Voitaishan me elää muutenkin luonnollisesti ja villisti, lopetettasko vaikka poliisi ja palokuntaki, ja sairaalat kokonaan? Myös lait ja valtio on aika turhia oikeastaan..
”Suomessa kotona synnyttämistä ei suositella. Satavuotiaan neuvolajärjestelmämme ansiosta Suomen lapsikuolleisuus luvut ovat maailman alhaisinta tasoa.” (Suora lainaus tekstistä.)
Tässä on se pointti!
Ja jos joku vieläkin ihannoi kotisynnytyksiä, kannattaa käydä katsomassa muuten niin erinomainen Myrskyluodon Maija -leffa. Siinä tulee konkreettiset esimerkit siitä, mitä se luonnollisuus ennenvanhaan on ollut sekä äidin että lapsen osalta. En spoilaa enempää, vaan suosittelen katsomaan!
Narsismia ja itsekeskeisyyttä pahimmillaan. Minä olen parempi, kuin lääkärit, Minä tiedän paremmkn, Minä synnytän paremmin. Vähät välitetään lapsesta, haetaan vain erityisyyttä ja hellitään omia tuntemuksia ja ylihenkisyyttä, miten voikin ihminen oksettaa…
Synnyin viidestä lapsesta viimeisenä juuri sodan päättyessä. Aiti oli hammaslääkäri ja potilas oli tuolissa vielä puoli tuntia ennen syntymistäni Naistenklinikalla. Napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri. Näin minulle on kerrottu. Itse seurasin tumput suorina vaimoni kolmea synnytystä, kaikki erilaisia, mutta sen varran vaikuttavia että minusta tuli ihan kiltti poika.
Juuri näin. Ei tarvita muuta kuin, että lapsi perätilassa eikä tulekaan ulos, tai napanuora pari kertaa kaulan ympärillä… Ehkä he sitten kuittaavat vammautumiset tai kuoleman tällä, että se on elämää ja luonnollista. Mielestäni niin vastuutonta ja itsekästä kuin olla voi olla on olla piittamatta syntymättömän lapsen terveydestä. Jollain lailla vielä voisin ymmärtää avustetun kotisynnytksen, mutta en tätä.
Pitäisiköhän syntyvältäkin kysäistä haluaisikohan hän villin vai vähemmän riskittömän syntymän…
Naistenlehdet ovat täynnä sellaista soopaa että ei ole mikään ihme ettei naisia oteta vakavasti miesvaltaisilla aloilla. Ei sitä syrjintää tietoisesti välttämättä tehdä.
Ihanaa, kun kaikki menee hyvin kotisynnytyksessä. Ei mitään tätä vastaan.
Mutta minulla olisi joko kaksi CP-vammaista tai kuollutta lasta, jos olisin synnyttänyt kotona. Napanuorat molemmilla kaulan ympäri. Onneksi sairaalassa tilanteeseen sai reagoitua seurannan vuoksi ja lapset syntyi terveinä.
Jokainen syntyvä lapsi on ihme enkä uskaltaisi ottaa sellaista riskiä, joka sairaalassa voidaan ehkäistä.
On hieman harhaanjohtavaa sanoa, että ihminen on sairaalan olosuhteiden takia stressitilassa synnytyksen aikana, eikä pysty rentoutumaan. Ei kannata yleistää, vaan puhua ihan vain omista kokemuksistaan. Itselläni esimerkiksi sairaalaan siirtyminen oli synnytyksen helpottavin asia, sillä tiesin olevani ammattilaisten käsissä, apu lähellä ja pystyin keskittymään vain itseeni kun ammattilaiset pitivät minusta ja syntyvästä vauvasta huolta.
Totta on, että synnytys on luonnollinen tapahtuma, eikä sen läpikäyntiin sairaalaa tarvita. Mutta harva hyväksyy niin paljon vammautumisia, kuin ilman sairaalaa taikka osaavaa henkilöstöä on mahdollista tulla. Siinä ottaa merkittävän riskin syntyvän lapsensa puolesta, joka joutuu mahdollisen riskin realisoituessa kantamaan valinnan seuraukset läpi elämänsä. Lapsen tulevan elämän kannalta toivon, että kaikki menee hyvin.
Vastuuton artikkeli. Entä jos vauvalla on napanuora kaulan ympärillä? Sukulaisnaiseni halusi synnyttää kotona, lapsi syntyi napanuora kiertyneenä kaulan ympäri ja kuoli. Sairaalassa lapsi olisi ehditty pelastaa.
Toimittaja olisi voinut kysyä haastateltavilta kriittisiäkin kysymyksiä. Tai jos ei pysty, jättää jutun tekemättä.
Meidän vauva oli tilanteessa jota ei kukaan nähnyt päällepäin eikä mittarit kertoneet. Vasta leikkauksessa paljastui ettei hän olisi ikinä tullut alateitse. Ensimmäisenä kaiketi olisi tukehtunut nuoraansa. En voisi ikinä antaa anteeksi itselleni sitä että tahallaan olisin hänet tuhonnut olemalla itsekkäästi kotona synnyttämässä. Esimerkiksi vaaroista riittää isän kuollut sisarus ja melkein äitikin.
Hei, ikävä kuulla. Kolmasosalla vauvoista on syntyessään napanuora kaulan ympärillä. Ei ole vaarallinen tilanne itsessään, kuten saatetaan ajatella. Happi kulkee yhä napanuorasta vauvaan vaikka napanuora olisi kaulan ympärillä. Vauva alkaa hengittää keuhkoilla vasta synnyttyään. Napanuoran voi joko löysätä vauvan kaulan ympäriltä tai joissakin tapauksissa jos napanuora on tiukasti kaulan ympärillä niin sitten se täytyy leikata. Kätilöavusteisessa kotisynnytyksessä kätilö tekee tämän, avustamattomassa synnytyksessä perheen tulee itse tehdä tämä. Avustamattomaan kotisynnytykseen tulisi valmistautua huolella ja miettiä mitä tehdä jos tulee mahdollisia haastavia tilanteita vastaan. Nykyihmiset ovat niin vieraantuneet syntymästä että kädentaidot eivät siirry enää naisilta naisille eteenpäin, valitettavasti. Joten paljon valmistautumista vaatii.
Napanuora kaulan ympärillä ei suoranaisesti ole ongelma, todella todella monet vauvat syntyvät napanuora kaulan ympärillä mutta sitä ei aina sanota ääneen. Usein synnytys on muutenkin pitkittynyt ja aiheuttanut mahdollisesti hapen puutetta vauvalle sen lisäksi että napanuora on kaulan ympärillä.
Samaa mieltä!
Kotisynnytys sisältää enemmän riskejä lapselle ja äidille – sairaalassa on apua lähellä mahdollisen komplikaation sattuessa. Miksi mennä kehityksessä taaksepäin tahallisesti ja ottaa riskejä, kun meillä on saatavilla kehittynyt hoito synnytyssairaalassa? Ajattelevatko kotona synnyttävät äidit lapsensa oikeuksia? Lapsen elämä on kotisynnytyksessä niiden ihmisten käsissä jotka ovat paikalla, eikä valmiuksia vakavien komplikaatioiden hoitoon ole lähellä. Mielestäni kyseenalaista syntyvän vauvan ihmisoikeuksien kannalta. Sairaala ei ole kaikille jännittävä tai vastenmielinen paikka. Toisille se voi olla jopa turvallisemman tuntuinen paikka, jossa keho rentoutuu. Itse kolme lasta sairaalassa synnyttäneenä puheet jatkuvista mittauksista, rauhattomasta ympäristöstä ja pakottamisesta tiettyihin synnytysasentoihin kuulostavat täysin vierailta, ja ikävää jos joku kokee sellaista – puheet taitavat kyllä olla myös hiukan asenteellisia (kotisynnytystä mainostavilta). Myös synnytyssairaalassa saa hämärän valaistuksen, oman musiikin yms. Näistä toiveista kannattaa puhua sairaalan kanssa ennen synnytystä. Omaa jännitystä tai pelkoa sairaalaa kohtaan kannattaa käsitellä, koska se on turvallisin paikka synnyttää lapsi, ja jokainen syntyvä ihminen ansaitsee turvallisimman mahdollisen maailmaan tulon.
Sen verran korjaisin että kätilöavusteinen kotisynnytys on tutkittu yhtä turvalliseksi kuin sairaalasynnytys. Kaikille ei sovi kotisynnytys, kaikille ei myöskään sovi sairaalasynnytys. On täysin perheen yksilöllisestä tilanteesta kiinni, mikä tuo enemmän riskejä. Perheet päättävät.