En ole koskaan pitänyt itseäni helposti kumppania löytävänä tyyppinä (itseasiassa en ole ollut kuin yhdessä kunnollisessa parisuhteessa elämäni aikana, joka olikin kyllä pitkä ja josta lähdin vähän aikaa sitten.) Mulla on aina ollut ongelmana se, etten tykkää kenestäkään ja löydän aina niistä henkilöistä jotain vikaa heti, kun alkavat osoittaa kiinnostuksen merkkejä.
Nyt luulen kuitenkin, että on saattanut tapahtua poikkeus. Tapasin tossa jokin aika sitten yhden miehen, vaikka erosin exästäni vasta vähän aikaa sitten. Painotan nyt, ettemme seurustele, mutta hän voisi olla sellainen, jonka kanssa vosin harkitakin jotain. En tiedä, miten se tapahtui. Hän vaan tippui mun eteen jostain. Hänellä on jollain tapaa samanlainen mielenmaisema ehkä kuin mulla. Hänen kanssaan on hyvä olla.
Tämä on jotenkin hassua, kun en tosiaan yleensä tykästy kenenkään tuolla tavalla.