\
Loppujen lopuksi selvisi kaikkien juttujen jälkeen, että koulussa esiintyi kiusaamista tyttöäni kohtaan! no, asia nostetiin pöydälle ja selvitettiin kiusaajien kanssa. Nukahtamisongelmat ja heräilyt loppuivat kuin seinään, tyttö oli kuin toinen ihminen.
Eli lapsi ei osaa aina pukea sanoiksi sitä pahaa oloaan ja minun mielestäni ei aina voi kaikkea laittaa vain murkkuiän piikkiin. Vaatii meiltä vanhemmilta puhumista kyselemistä, kaivamista että saa lapsen avautumaan.
Tsemppiä matkaan! :hug:
Voit laittaa yv:tä jos haluat jutella asiasta enemmän...
Meillä tytöllä n. vuosi sitten (tyttö nyt 11,5v) samanlasita nukahtamisongelmaa sekä heräämistä tunnin päästä nukahtamisesta. Asiaa selvitettiin pitkään, tämä ongelma jatkui pitkälti toista kuukautta. Terveydenhoitaja ja ope olivat sitä mieltä että kuuluu murkkuikään että koulun kaverisuhteissa ei näy ongelmia. Tilanne meni niin pahaksi (syntyi tuo samainen mainitsemasi kierre) että otin yhteyden perheneuvolaan jonne onneksi saimme nopeasti ajan. Murkkuiän piikkiin laittoivat asian sielläkn, mutta äitinä näin että asiassa on takana muutakin, enkä antanut periksi.Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 00:39 Vanha traanimaha kirjoitti:\Kyllä harrastaa mielellään liikuntaa päivittäin ja on erittäin hyvä syömään,hoikka silti. Vähän kyllä pelkään,että koulussa on jotain huonosti,kun hänellä ei ole koskaan ollut tyttökaveria koulussa,leikkii aina vaan poikien kanssa.Olisko tuo asia alkanut vaivaamaan ja sekin,kun on yläasteelle siirtyminen syksyllä,siellä on kyllä varmaan kovasti paineita ystävystyä tyttöjen kanssa...Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 00:34 Milja06 kirjoitti:Haarrastaako tyttö liikuntaa päivisin ja syökö terveellisesti ja hyvin kuitenki? Nää perusasiat jos on kunnossa ni sitte voi syitä lähteä paremmin ettimään muualta. Onko koulussa OIKEESTI asiat hyvin? Vaikka sanoo kaikki OK ni ei välttis kuitenkaan ole, jos ei uskalla sanoa :/
Loppujen lopuksi selvisi kaikkien juttujen jälkeen, että koulussa esiintyi kiusaamista tyttöäni kohtaan! no, asia nostetiin pöydälle ja selvitettiin kiusaajien kanssa. Nukahtamisongelmat ja heräilyt loppuivat kuin seinään, tyttö oli kuin toinen ihminen.
Eli lapsi ei osaa aina pukea sanoiksi sitä pahaa oloaan ja minun mielestäni ei aina voi kaikkea laittaa vain murkkuiän piikkiin. Vaatii meiltä vanhemmilta puhumista kyselemistä, kaivamista että saa lapsen avautumaan.
Tsemppiä matkaan! :hug:
Voit laittaa yv:tä jos haluat jutella asiasta enemmän...