2v5kk päiväunet

Hei,
Te ketkä olette lapsienne kanssa kotona ja lapsella on ikää n. 2v5kk tai vähän enemmän ja miksei vähemmänkin niin nukkuvatko lapsenne joka päivä päiväunet?
Tänään käytiin lapsen isän kanssa taistelua siitä,että kun kotona ei nuku läheskää aina päiväunia, mutta sitten isänsä luona nukkuu. Onko mussa nyt vika kun en saa lasta nukkumaan.. Vai onko vaan tuon ikäiselle nii vaihtelevaa nuo päiväunet? Alkaa nukkuu illalla n. 21-21.30 välillä ja herää aamulla n. 8.30-9.15 Vähän vaihtelee.
Kertokaa teijän lapsukaisten päiväunista ja miten he nukkuvat.. Ja jeesatkaa...
Sen kuvan sain että oon ihan paska äiti ku en saa lasta nukkumaa päivä unia.. Mutta ei kai lasta voi nyt väkisinkää nukuttaa?

 

Meillä molemmat lapset lopettelivat päiväunien nukkumisen 2,5-3-vuotiaina. Alkoi juurikin niin, että enää ei joka päivä nukuttanutkaan ja lopulta ei tarvinneet päiväunia laisinkaan.

Onko lapsi sit kiukkuinen tai yliväsynyt, kun EI nuku päiväunia? En ymmärrä, miksi riidellä aiheesta, jos lapsi kerran ei itse kaipaa päiväunia joka päivä.

"Paskaa äitiä" pelkkä päiväunien väliin jääminen ei sinusta tee. Tietysti jos hakkaat lasta säännöllisesti, et anna ruokaa, ryyppäät päivät pitkät - sitten olet paska äiti. (En siis oleta, että niin teet). Asiat nyt hei oikeisiin mittasuhteisiin

 

Kiitos MurSusi!

Ei ole kiukkuinen eikä mielestäni yliväsynytkään. Normaalisti tietysti sitten illemmalla ehkä n. 19 jälkeen alkaa olee aika väsynyt jo, mutta muuten jaksaa leikkiä ja touhuilla normaalisti.

Pojan isän kommentit taas antoi vähän sellaista kuvaa,että oon paska äiti ku en saa lasta edes päiväunille. Ja joo EN todellakaan hakkaa/läpsikkään, annan ruokaa ja alkoholia en käytä ollenkaan..

 

Meillä tyttö täyttää vasta kuukauden päästä 3 v . Ovat olleet joka toinen viikko päiväkodissa nyt vuoden verran ja siellä nukkuu, kotona ei. Ehkä jsokus siis jos nukahtaa autoon tai rattaisiin jos ollaa liikkeellä mutta siis lopetti aikaisin unet, samoihin aikoihin kun isoveli Et ole kakka-mutsi jos lapsesi ei nuku päiväunia, sinä sen kyllä huomaat tarviiko hän niitä vaiko ei

 

Kiitos vastauksista! Nyt ei ole pariin päivään taas nukkunut kunnonpäikkäreitä. Tosin pari päivää sitte nukahti 18aikoihin syliin kun katsoi lasten ohjelmia ja hetken sit annoin nukkua.

Mutta nyt on sit alkanut kuitenki tulee meijän väliin hirveitä erimielisyyksiä. Ei usko oikeestaan mitää mitä sanon, ja aivan sama mihin lähetään tai mistä lähetään niin hirvee tappelu.. Alan olee ite aika väsynyt noihin vääntöihin. Ja moni muukin normiarkeen kuuluva homma (esim. syöminen, hampaitten peseminin, suihkussa käyminen) on yhtä vääntöä. Eilen oltii mun vanhempien luona käymässä ja sieltä ku oltii lähössä nii kauhee tappelu. mäki menetin hermoni nyt lopullisesti ja huusin pojalle takasin ja jätin hänet sinne. Oisinko ollut puoltoista tuntia pois, jäi mun äitin kanssa. En vaa yksin kertasesti jaksanu ja oli pakko päästä pois. Alkaa olee pinna vaa aika loppu noihin tappeluihin ja vääntöihin.. :/ Liekkö nyt sit johtuu tuosta väsymyksetä ku ei nuku niitä päikkäreitä, mutta aamulla on kyllä sama vaikka on hyvin nukkunut yön... En tiiä en.. Alkaa olee aika toivoton olo yksin tän asian kanssa ku ketää kelle voi puhua... Paska mikä paska! Minä siis, poika on maailman rakas ja ihanin :heart:

 

Älä Suvisku hermostu, et todellakaan ole yksin! Meillä on kohta 2,5 vuotias neiti, joka ihan samalla tavalla nukkuu päikkärät miten sattuu eli harvoin ja jos nukkuu, nukahtaa ihan "väärään" aikaan.

Lisäksi on sitten tuo uhma! Huh! Ihan hirveää taistelua kaikesta, mutta sitten yhtäkkiä mieli muuttuu ja se, mistä äsken huudettiin onkin hauskaa. Tai toisinpäin, ensin on kivaa ja yhtäkkiä neiti hermostuu. Esim. pyytää leikkimään legoilla, mutta kun laitan palikan hänen mielestään väärin, menee hermo, mutta kohta taas "äiti rakentaa".

Vanhempana oleminen on ihan hirveää tunteiden vuoristorataa ja joka päivä tulee tunne, että olen varsinainen p*skamutsi, kun hermostun pienelle, enkä jaksa kitinää. Seuraavassa sekunnissa sitten taas naureskellaan sohvalla. Ymmärrän kyllä, että vanhempikin saa hermostua ja on lapselle hyväksikin, että välillä näyttää negatiivisiakin tunteita, eikä aina vain hymyile, vaikka toinen raivoaa. Monet kerrat olen tosin lapsen raivotessa mennyt hetkeksi toiseen huoneeseen päästelemään höyryjä ja koittanut sitten taas paneutua pikkuneidin raivareihin.

Eli joo, samassa veneessä ollaan! Kyllä se uhma jossain vaiheessa helpottaa...ja alkaa sitten uudelleen...ja menee ohi...ja tulee murkkuikää jne... Tsemppiä meille!

 

Älä Suvisku hermostu, et todellakaan ole yksin! Meillä on kohta 2,5 vuotias neiti, joka ihan samalla tavalla nukkuu päikkärät miten sattuu eli harvoin ja jos nukkuu, nukahtaa ihan "väärään" aikaan.

Lisäksi on sitten tuo uhma! Huh! Ihan hirveää taistelua kaikesta, mutta sitten yhtäkkiä mieli muuttuu ja se, mistä äsken huudettiin onkin hauskaa. Tai toisinpäin, ensin on kivaa ja yhtäkkiä neiti hermostuu. Esim. pyytää leikkimään legoilla, mutta kun laitan palikan hänen mielestään väärin, menee hermo, mutta kohta taas "äiti rakentaa".

Vanhempana oleminen on ihan hirveää tunteiden vuoristorataa ja joka päivä tulee tunne, että olen varsinainen p*skamutsi, kun hermostun pienelle, enkä jaksa kitinää. Seuraavassa sekunnissa sitten taas naureskellaan sohvalla. Ymmärrän kyllä, että vanhempikin saa hermostua ja on lapselle hyväksikin, että välillä näyttää negatiivisiakin tunteita, eikä aina vain hymyile, vaikka toinen raivoaa. Monet kerrat olen tosin lapsen raivotessa mennyt hetkeksi toiseen huoneeseen päästelemään höyryjä ja koittanut sitten taas paneutua pikkuneidin raivareihin.

Eli joo, samassa veneessä ollaan! Kyllä se uhma jossain vaiheessa helpottaa...ja alkaa sitten uudelleen...ja menee ohi...ja tulee murkkuikää jne... Tsemppiä meille!

Kiitokse tästä! Tosiaan tsemppiä tarvitaa. Nyt poika sitten päätti yksi päivä aivan yks kaks purra pikku-serkkuni tyttöä! Itse en ollut sillä hetkellä juuri paikalla mutta tyttö menee itkien äitin luokse että poika puri häntä! Nooh, jäähy paikka kotona otettu käyttöönm, ei oo ollut oikein muuta vaihtoehtoa... Väärin?

 

Lasta ei koskaan saa jättää yksin tuollaisen riidan jälkeen. Huolimatta siitä, että isoäiti oli paikalla, niin tuo on mielestäni erittäin huonoa käytöstä häipyä moneksi tunniksi muualle. Toivottavasti halasit lastasi ja pyysit anteeksi. Pieni poika oli varmasti peloissaan, että äiti on jättänyt hänet.

Pojallahan on selvä uhmaikä. Ei siinä sen kummempaa. Vanhemmuus on juuri sitä, että ymmärtää lasta ja on tämän tukena, vaikka tämä raivoaisi ja tekisi uhmakkaasti ei hyväksyttyjä asioita. Vanhemmuus on juuri sitä, että on itse rauhallinen eikä vaivu sille lapsen tasolle.

Kyseessä on kuitenkin vasta reilun kahden vuoden ikäinen pieni ihminen. Itse olet jo aikuinen. Sen verran pitää aikuisella ihmisellä on hermoja, että kestää pienen kiukuttelut. Tämä varmasti on selitetty jo neuvolassa odotusaikana.

Mielestäni nykyvanhemmille liikaa lässytetään tätä 'kyllä pitää vanhempia ymmärtää, muuten alkaa ahistamaan, jos lapsi vähän temppuilee'. Kyllä vanhempia pitää ymmärtää, jos vanhempi käyttäytyy yhtä tyhmästi kuin uhmaikäinen lapsi. Vanhemmilla on NIIIIIN vaikeeta, voivoi. Ärsyttävää lässytystä.

Se pieni lapsi on täysin riippuvainen omista vanhemmistaan. Jos vanhemmat räyhäävät lapselle (kaksi-vuotiaalle) takaisin, niin luulisi tällaista vanhempaa hävettävän. Toivottavasti et kuitenkaan käy käsiksi lapseen. Se olisikin jo isompi juttu ja lastensuojeluasia.

Itseäni suunnattomasti kyrsii tällaiset ns. vanhemmat, jotka eivät osaa asettua lapsensa yläpuolelle, vaan vaipuvat huutamis- ja rähinäasteelle.

Ja vastauksena kysymykseen: kyllä. Oma poikani (2,6 kk) nukkuu päiväunet ihan joka päivä. Jos päiväunet jäävät liian lyhyiksi, on hän iltaisin kiukkuinen ja väsynyt. Normipäiväunet kestävät 2 tuntia.

Sanoisin, että jos lapsi on kärttyinen ja teillä on aina tappeluita (ihmettelen millainen äiti tappelee kaksivuotiaan kanssa), niin kannattaisi kiinnittää nukkumiseen huomiota. Kyllä tuon ikäinen lapsi vielä tarvitsee päiväunet. Pojan isä on ihan oikeassa. Lapsi tarvitsee paljon unta.

 

Miten sä kehtaat ees väittää että kävisin käsiksi lapseeni! Sä taijat ite käyä ku tuommoista esität!

Ja kuule, laps nukkuu sen 12 tuntia meilkein yössä ja aamulla ja aamupäivälläkin on ihan samanlailla pahalla päällä tai sit illalla vaikka olisikin nukkunut välillä päiväunet! Että eipä taija pelkästään unesta johtua!

 

Jaa P1ps4 on superäiti

Täytyy muistaa, että ihmiset ovat erilaisia ja lapsillakin on erilaisia unentarpeita, luonteista puhumattakaan. Ja joskus ei vain jaksa. Ymmärrän oikein hyvin, että uhmaikäisen kanssa menee hermo (mulla on kotona yksi voimakastahtoinen pieni) ja joskus on vaan parempi lähteä pois. Aloittajan tapauksessahan lapsi jäi kuitenkin tuttuun paikkaan ja tuskinpa siitä traumoja jää.

Mun pieni ei nuku päiväunia kuin ihan satunnaisesti. Ei enää edes välttämättä nukahda autoon, mikä oli ennen varma tapa "tainnuttaa". Yöllä meilläkin tulee se 10-12h, eikä tyyppi edes väsy päivällä. Joskus ottaa sitten parinkin tunnin unet, mutta annan ottaa, kun ei sotke yötä millään tavalla. Jokainen tavallaan, sopii meille...