3 asiaa jotka tekevät sinusta lähes täydellisen äidin?

Ei oteta liian vakavasti, eihän?

Voihan niitä sanoa enemmänki ku 3, kyllä joskus pitää itseään äitinä kehua.


Mulla
1. Hermostun lapselle harvoin, mutta en silti anna olla ihan miten sattuu. Kunnioitan hänen tunteita ja tahtoa. (Ikää lapsella pian 3v.)
2. Lapsi sai nukkua perhepedissä, edelleen nukkuu samassa huoneessa ja saa tulla viereen jos vaikka joku pelottaa ja aamulla tulee hetkeksi kainaloon.
3. Lapsi ei syö liki ollenkaan sokeria. (Joskus mummilassa tai erikoisemmassa tilanteessa saa hieman jotain sokeripitoista.)
:saint:

Ylpeänä haluan lisätä vielä että osoitan lapselle rakkautta ja annan hellyyttä huomattavasti enemmän kuin mitä itse lapsena sain. Se ero on oikeasti iso, koska sitä läheisyyttä ei ollut mun lapsuudessa oikeastaan ollenkaan.
Meillä on halit ja silittelyt ihan arkipäivää.

 

1. Sylini on aina avoin, hellyyttä PALJON
2. Perustarpeet tulee aina huolehdittua, ei tarvitse olla nälässä tai paskasissa vaatteissa
3.. Pidän lapsella kurin ja rajat, jotta hänen on turvallista olla.

 

Hmm, asiat joita mä omassa äitiydessäni eniten arvostan on se että suurin osa ruuasta tehdään itse ja kasviksia syödään tosi monipuolisesti eikä käytetä juurikaan eineksiä. Lapsella on selvät rajat ja käytöstavat joita noudatetaan (mm. kiitos, anteeksi, saisinko). Kolmas varmaan myös se että rakkautta näytetään ja kerrotaan päivittäin, halaillaan ja pusutellaan paljon.

 

1. Lapset hoidettu/hoidetaan kotona 3-vuotiaaksi.
2. Teen hyvää ja monipuolista kotiruokaa eikä käytetä eineksiä
3.Lapseni saavat paljon hellyyttä ja syliä ja kuulla päivittäin miten paljon heitä rakastetaan.

 

Jännä että listataan tuo ruokapuoli ns. korkeammalle kuin hellyys ja rakkaudenosoitukset, jotka ainakin itsestä tuntuvat tärkeämmiltä

 

Mä oon hauska!
Meillä on joka päivä lämmin(kin)ruoka, ja parhaimpina 2 kertaa
Mä rakastan lasteni isää, ja se heijastuu koko meiän perheeseen<3

 

1. Lapset saavat hellyyttä ja läheisyyttä
2. Lapset saavat älyllisiä haasteita
3. Luen lapsille paljon

 

[QUOTE="mie";29660554]1. Lapset hoidettu/hoidetaan kotona 3-vuotiaaksi.
2. Teen hyvää ja monipuolista kotiruokaa eikä käytetä eineksiä
3.Lapseni saavat paljon hellyyttä ja syliä ja kuulla päivittäin miten paljon heitä rakastetaan.[/QUOTE]

Minusta tässä tärkeimmät pointit vaikken olekaan äiti ja en tiedä tietenkään hölkäsen pöläystä lapsista, haha.

 

Jännä että listataan tuo ruokapuoli ns. korkeammalle kuin hellyys ja rakkaudenosoitukset, jotka ainakin itsestä tuntuvat tärkeämmiltä

Mä en ajatellutkaan, että nää "kriteerit" pitää olla jossain tärkeysjärjestyksessä..

 

Jännä että listataan tuo ruokapuoli ns. korkeammalle kuin hellyys ja rakkaudenosoitukset, jotka ainakin itsestä tuntuvat tärkeämmiltä

Ei noi mulla tärkeysjärjestyksessä ollu, vaan siinä missä tuli mieleen.

 

Jaa-a... täydellisyydestä olen kaukana, mutta äitiydessäni voin olla ylpeä siitä, että
-olen aina lasteni puolella
-olen hoitanut heidät kotona niin pitkään kuin mahdollista
-olen lapsistani ylpeä joka päivä ja sanon sen heille

 

1. Lapseni saa päivittäin paljon hellyyttä, rakkautta ja huomiota minulta
2. Luen lapselle paljon
3. Hassuttelen lapsen kanssa paljon
4. Eineksiä syödään harvemmin
5. Pidän kiinni rutiineista (en tiedä onko tämä mikään varsinainen hyve, mut ainakin meillä helpottaa elämää kovasti)
6. Pidän kiinni lupauksista
7. Jaksan kantaa kasvatusvastuun yksin

Nämä nyt ekana tuli mieleen ja onhan noita... :xmas:

 

Usko, Toivo ja Rakkaus.

 

Olen hoitanut lapset kotona siihen asti että ovat olleet omatoimisia, sitten vasta päikkyyn ja lyhyttä päivää siellä vieläkin, vaikka esikoinen on "jo" eskarissa. Meillä on muutenkin menty vauvantahtisesti, imetin pitkään, liinailtiin jne. Syödään terveellistä kotiruokaa (vs. einekset) ja ulkoillaan ja kylästellään paljon. Tää on ihan hyvä vastapainolista tolle toiselle

 

1. Olen nähnyt paljon maailmaa ja hankkinut hyvän koulutuksen ennen lasta, joten sanoisin, että minulla on elämään perspektiiviä
2. Ymmärrän, että tärkeä tehtäväni on tuottaa lapselleni hallittuja pettymyksiä
3. Ymmärrän, ettei täydellistä äitiyttä ole, enkä edes pyri siihen.

 

Rakastan lapsiani valtavasti.
Olen hyvä malli siitä että ihminen,äitikin, voi kasvaa, oppia, muuttua, toipua kohtalon iskuista ja selviytyä vaikeista asioista eteenpäin.
Olen aikuisillekin lapselleni läsnä ja heidän tarvitessaan minua tulen luokseen missä sitten olenkin.

 

Siis oikeastiko kotiruoka ja kotona hoitaminen mahdollisimman pitkään on tärkeämpää kuin lasten älyn kehittäminen tarjoamalla lapselle haasteita?

 

Siis oikeastiko kotiruoka ja kotona hoitaminen mahdollisimman pitkään on tärkeämpää kuin lasten älyn kehittäminen tarjoamalla lapselle haasteita?

Lapsi saa älyllisiä, kasvattavia ja monipuolisia virikkeitä aivan luonnostaan kun ensin huolehtii perusasiat kuntoon. Eli hyvä perushoito, tasapainoinen perhe-elämä, terveet elämäntavat ja kehitystehtävien huomioiminen, että mikä kussakin ikävaiheessa on tärkeää oppia.

 

Siis oikeastiko kotiruoka ja kotona hoitaminen mahdollisimman pitkään on tärkeämpää kuin lasten älyn kehittäminen tarjoamalla lapselle haasteita?

Sulkeeko nämä asiat toisensa pois jotenkin?

 

Lapsi saa älyllisiä, kasvattavia ja monipuolisia virikkeitä aivan luonnostaan kun ensin huolehtii perusasiat kuntoon. Eli hyvä perushoito, tasapainoinen perhe-elämä, terveet elämäntavat ja kehitystehtävien huomioiminen, että mikä kussakin ikävaiheessa on tärkeää oppia.

Sanoo lapseton tyttö.

 

Sanoo lapseton tyttö.

En oo enää varma mikä se on... lapseton vai lapsellinen, tyttö, poika vai trollimummo....

 

Sanoo lapseton tyttö.

No anteeksi, mutta en tarvitse omaa lasta siihen, että tiedän noin yksinkertaisen asian.

 

[QUOTE="tuutuu";29660574]Mä oon hauska!
Meillä on joka päivä lämmin(kin)ruoka, ja parhaimpina 2 kertaa
Mä rakastan lasteni isää, ja se heijastuu koko meiän perheeseen<3[/QUOTE]

*tykkään*
Tuo kolmas - yksinhuoltajakin voi olla täydellinen äiti/isä, mutta jos vanhempia on kaksi, sillä vanhempien suhteella on valtava merkitys.

 

1. Lapsien säästötilin sijaan meillä on lapsille Terapiarahasto, jonka voivat sitten teininä ottaa käyttöön. (Sellaista äitisuhdetta olekaan, joka ei traumatisoisi.)

2. Puen poikiani vaaleanpunaiseen. Niistä tulee tämän johdosta tietysti homoja (ja kiusattuja; tähänkin auttaa se Terapiarahasto) mutta koska olen niin suvaitsevainen ja avarakatseinen (koska puen heitä vaaleanpunaiseen) niin se ei haittaa. Lapseni saavat olla sitä mitä ovat, eli tulevia homoja.

3. En kerro lapsilleni ääneen, miten välillä kun oikein uhmataan ja raastetaan hermoja, tekisi mieli maksaa lähimmälle ohikulkevalle etniseen vähemmistöön kuuluvalle (en halua eritellä tarkemmin, mutta naiset tässä ryhmässä kulkevat leveässä hameessa ja miehet suorissa housuissa) että veisi heidät hemmet.. pois. (Ei se Terapiarahasto nyt ihan kaikkeen riitä...)

 

Muistan miltä tuntuu olla lapsi.
Pyydän herkästi anteeksi lapsilta jos olen ollut epäreilu tai ikävä.
Sanon lapsille joka päivä että rakastan heitä.