<3 kesäkuun kullannuput 2013 <3 kesäkuussa, MEIDÄN KUU!!!!

Kiitos Naene ja Neminka synnytyskertomuksista!

Elballe isot tsempit, jos alat tositoimiin

Terveisiä neuvolasta. Kaikki ok ja lapsi lähtökuopissa ihanneasennossa. Voi, pysykin niin!

Täällä poksuuuuuu *****40+0*****

rockstone & mini

 

neminkalle kiitos synnytyskertomuksesta! Ollaankin nyt sitten samaan aikaan sun kanssa täällä kättärillä

Tässä oma tarinani meidän vauvan matkasta maailmaan:

Eli 3.6. Maanantaina havahduin puolen päivän aikaan kun liikkeitä ei juuri tunnu. Tein liikeseurannan enkä saanut juuri mitään vastausta masusta.

Soittelin Kättärille, jossa käskivät tulla päivystykseen käyrille.
Käyrällä oltuani tunnin tuntui muutamia liikkeitä mutta myös supistuksia rupesi piirtymään ihan mukavasti.

Pääsin lääkärille, joka totesi sikiön voivan hyvin. Pitkään jatkuneiden supisteluiden vuoksi ja koska paikat auki n.3cm päätti lääkäri että mennään saliin ja pistetään kalvot puhki ja päästetään mamma kärsimyksistä

19.45 kalvot puhki. Odoteltiin... Odoteltiin... Omat supistukset laantuivat.

22.55 aloitetaan oksitosiini. Tunnin päästä halusin jo kivunlievitystä ja sain ilokaasun, jolla pärjäsin muutaman tunnin. Sen jälkeen supistukset olivat jo sanoin kuvaamattoman hirveitä! Niitä tuli tauotta ja mä itkin jo epiduraalia.

3.00 Sain epiduraalin. Saimme mieheni kanssa hieman torkuttuakin. Supistusten aikana vauvan sydänäänet laski pelottavan alas mutta korjaantuvat lopulta hienosti.

04.40 Soitin kelloa koska heräsin omituiseen aaltomaisesti tulevaan paineen tunteeseen takapuolessa. Kätilö tutki tilanteen ja yllätykseksi ilmoitti vauvan olevan jo "luukulla" tulossa!

04.44 Ilmoitin vain vauvan tulevan. Kätilö kerkesi juuri valmistella tarvittavat välineet ja mies soitti kelloa kutsuakseen toisen lähiöön paikalle.

04.46 Kahdella pienellä avustavalla työnnöllä putkahti maailmaan virkeä pieni tyttömme.

Sen jälkeen alkoi tutustuminen pieneen sisupussiimme

Tyttö voi hyvin. Pääsemme huomenna kotiin. Sokereita on pienen painon vuoksi seurattu ja pienellä lisämaidolla saatu nekin pysymään hyvinä

Synnytyskokemus oli kaikin puolin loistava! Oma olo on mahtava eikä repeämiä/nirhaumia tullut yhtään! Yhdellä pienellä tikillä (muodollisuuden vuoksi) selvisin. Jos olisi ollut ensi synnytys niin sanoisin että voin tehdä tuon uudestaan vaikka heti 9kk päästä mutta nyt taitaa lapsiluku olla täynnä

Oikein paljon zemppiä kaikille loppusuoralle! Pian jokaisella on oma tarina kerrottavana ja se paras palkinto sylissä :flower:

Sitkeäsissi ja muru (pian) 3vrk :heart:

 

Ihana kyllä lukea noin hyviä synnytyskertomuksia!!! Valaa kyllä hyvää uskoa tännekin synnytyksen suhteen!!

Täällä menossa huomen aamusta sinne osteopaatille ja rukoilen, että saan apua tähän käden puutumiseen!! Muuten tulee aika nihkee loppuraskaus...

BF & poitsu 37+3

 

Oi elballa ja melkein prinsessalla onki jännät paikat! Onnea matkaan jos lähtö tulee

Kiitos myös Naenelle synnytyskertomuksesta!

 

Babyfever: onnea tulevaan! Luota itseesi ja luota kehoosi niin kaikki menee varmasti hyvin! Zemppiä sitten kun sen aika koittaa! Palkinto on kuitenkin upea! Ja mulla tämän synnytyksen jälkeen päti sanonta " kaikki kipu katoaa kun vauva on sylissä" ainoastaan pieni selkäsärky on riesana

 

Täällä näyttää supistukset laantuvan :ashamed: no nyt on ainakin limatulppa saanut kyytiä! Pitäisköhän mun huomenna soittaa synnärille ja kysellä neuvoja kun enhän mä varmaks tiedä mitä kaikkea tuolta lorahti. Pikkareiden läpi tuli sohvalle asti ja uudelleen vielä vessakäynnin jälkeen. .

 

Elba mun korvaan kaikki lorahtamiset kuulostaa lapsivedeltä että ite ainakin soittaisin varmaankin. Jotenkin ajattelisin että se limatulppa olis tönkömpää tavaraa... Ei siis hajuakaan asiasta

 

Ihanaa Sitkeäsissi, että teilläkin meni noin mukavasti! Me päästään myös tänään jo kotiin, poika oli grammalleen 3kg niin ei tarvittu sokeriseurantaa tällä kertaa.

Neminka ja Poika 2vrk

 

Uusille vauvoille, äideille ja isille :flower:

Mukava lukea synnytyskertomuksia, luo uskoa siihen ettei oma synnytys menis kamalasti pieleen...

Tiistaina kävin neuvolassa, kaikki ok, vauva lähtövalmiudessa.
Viime postauksessa sanoin että vauva tulkoon kun on tullakseen, nautin nyt kesästä. Noh, nyt mulle jo riittäis onneksi tänään näyttäisi olevan pilvisempi päivä, jospa lähtisi kävelylle...

Kananugetti ja pötkylä 38+5

 

Hei kaikille odottajille ja onnittelut jo vauvan saanneille!

Liityn vielä loppusuoralla teidän joukkoon. Tulossa sitten kolmas lapsi, taas poikaa luvattu, pikkuveljeä odottamassa ovat kaksi isoveljeä, 2v. ja 3v.. Laskettu aika koittaa 27.06. ja synnyttämään olen menossa Tyksiin.

 

Onnea kovasti taas jotka vauvan saaneet !!!!

ja kiva kuulla näinkin positiivisia synnytys kertomuksia =) kolmas synnytys itellä edessä ja meinaa alkaa taas jo hirvittämään vaikka kaksi aiempaa sujuneetkin ihan hyvin.

tervetuloa krissi 27, meillä sama laskettu aika pienoisilla =)

 

Hei!! Meille syntyi ihana tummatukkainen poikavauva tiistaina 4.6. klo 4.11 raskausviikolla 38+3. Pojan syntymämitat oli 49cm ja 3200g. Lapsivedet meni kerralla ihan yllättäen la-su välisenä yönä ja siitä sitten ma-aamuna käynnistämisen jälkeen saatiin poika maailmaan tiistaina aamuyöllä. Kaikki meni aika vauhdilla, avautumiskipuihin sain yhden kipupiikin. Lopulta olin saliin mennessä auki jo 9-10cm joten ei siinä mitään puudutuksia ehditty antaa. Ilokaasusta sai apua ja sitten kun sai ruveta ponnistamaan sai kivun suunnattua työntämiseen. Ite synnytys oli siis nopea ja meni aika hyvin. Istukka vaan ei meinannut syntyä ja sitä jouduttiin runnoa tunnin verran irti, ihan vähästä jäi kiinni, ettei jouduttu leikkaukseen. Onneksi ei. Verta menetin 1750ml joten aika heikko happi oli. Mutta nyt jo kotona, eilen päästiin, ja kaikki hyvin <3

Onnea myös kaikille muille vauvan saaneille ja ihanaa vauva-arkea meille kaikille!!!!

 

Miten ihminen voi olla näin kärsimätön, joko joko joko joko???? Haluuun jo synnyttään!!!

rockstone 40+1

 

Täälä kans yks kärsimätön heti kun LA on ylitetty! En jaksais enää tätä masupalleroa, mutta olo on edelleenkin semmoinen, että tässä odotellaan vielä moonta pitkää päivää. Alaselkää jomottelee välillä, mutta kipeä se ei oikeastaan ole. Kävely on tuskaisinta :/

Mitähän poppaskonsteja sitä vielä kokeilisi synnytyksen käynnistymiseksi?? Eilen on koko huushollikin puunattu lattiasta kattoon.

Kiitos kaikille synnytyskertomuksiensa kertoneille, niitä on oikein mukava lukea! Jospa itsellänikin menisi synnytys mallikkaasti

Caitlyn ja nuppunen 40+1 (tule jo, äitillä ei kohta riitä enää kärsivällisyys :heart

 

Täällä supparit laantu illalla vaan hetkeksi. Koko yö valvottu, kärvistelty ja kellotettu. Säännöllisesti tulee vieläkin. Kättärillä käytiin tsekkaamassa ettei oo vettä tullut ja käyrillä makoilin parikyt minsaa. Kohdunsuu vasta nipin napin sormelle auki. Olisin saanu jäädä sinne mut mieluummin tulin kotiin. Anto kaks litalginia matkaan että saisin edes vähän nukuttua.

 

Jos sitä omankin synnytyskertomuksen.

Sunnuntaina 2.6 iltalenkille lähtiessä toiveena oli että kävelylenkki saisi supistukset alkamaan (kerran aikaisemmin pitkä kävelylenkki oli jo niitä muutaman aiheuttanut). Ei itseasiassa pitkälle päästy kun supistukset alkoivat n. klo 20.30 ja samantien n. 10minuutin välein. Tosin tuntuivat lähinnä kovilta menkkajomotuksilta, enkä ollut ihan varma ovatko supistuksia. Kotona levossa sama olo kuitenkin jatkui, syötiin, käytiin saunomassa (jossa en kauaa pystynyt istumaan), suihkussa taas oli vähän helpompi olla.

Yritettiin käydä nukkumaan, ja kokeilin kaurapussiakin kipuihin. Auttoi pienimpiin supistuksiin. N. klo 1 soitin Hyvinkäälle ja ohjeeksi sain ottaa Para-tabsia (päätäkin oli alkanut särkemään) ja luvan tulla paikalle kun en enää kotona pysty olemaan. Sen jälkeen ei enää nukuttukaan ja supistukset tulivat vaihdellen 5-15minuutin välein. Lähdettiin ajamaan sairaalaan ja ajomatkalla supistukset hiipuivat, pisimmillään taisi olla 20minuutin väli. Itse aloin jo pelkäämään että meidät laitetaan takaisin kotiin.

Sairaalaan päästiin klo 2:30 ja onneksi kätilökin totesi että vaikka supistukset eivät vielä säännöllisiä ole, mutta koska kipujen takia ei nukkumisesta tullut mitään päästiin nukkumaan tarkkailuhuoneeseen. Ensimmäisestä yöstä itsellä ei enää kunnolla ole muistikuvaa, nukkuttua tuli kuitenkin pisimmäälään puolituntia kerrallaan kun taas heräsi supistukseen. Kauratyynyn ja paratabsin voimalla taisi yö jotenkuten mennä.

Sunnuntai aamuksi sovittiin että lääkäri tulee käymään, kun maanantaille oli varattu äitiyspolille aika synnytystapa-arvioon. Silloin ajatuksena oli vielä että sitten päästään kotiin ja takaisin kun supistukset säännöllisempiä. Lääkärin tehdessä sisätutkimusta sitten meni lapsivedet, joten todettiin että parempi jaada sairaalaan odottamaan supistusten säännöllistymistä. Päivän pärjäsin taas ilman kipulääkkeitä, käytiin kävelemässä useampaan kertaan ulkona helteessä ja siirtämässä autokin pitkäaikaisparkkiin. Supistuksia kyllä tuli, mutta niiden kanssa pärjäsi.

Illaksi taas supistukset pahenivat ja sisätutkimuksessa paikat eivät olleet kuitenkaan vielä yhtään edenneet, joten yöksi sain unilääkkeen ja para-tabsia. Nyt taisi pisin yhtäjaksoinen unipätkä olla n. 10minuuttia, mutta unilääkkeen ansiosta sain kyllä heti supistuksen loputtua unen päästä taas kiinni.

3.6. klo 6 ja 7 välillä yöhoitajan tutkiessa paikat taisin olla jo 4cm auki, mutta kaulaa vielä jäljellä. Vihdoin pääsin synnytyssaliin ja siellä ensimmäiseksi suihkuun. Kuuma suihku auttoi n. puoli tuntia supistuskipuihin, mutta sitten siirryin ilokaasuun. Aamuhoitajan käydessä jännitin jo valmiiksi sisätutkimusta koska kaikki aikaisemmat kerrat olivat olleet niin kipeitä. Kohdunsuu oli edelleen 4cm auki, mutta nyt kaula oli lyhentynyt kokonaan pois. N. klo 11 asti pärjäsin ilokaasulla, kivut tosin koko ajan pahenivat ilokaasusta huolimatta, ja meinasin saada jo paniikkikohtauksenkin. Itselle ainakin tuli olo, että ilokaasua kyllä meni sisään, mutta en saanut sitä enää ulos hengitettyä. Avokki hälytti hoitajan ja ja sisätutkimuksen tehtyään totesi, ettei edistymistä ole vieläkään tapahtunut, ja koska lapsivesien menosta niin pitkä aika niin aloitetaan oksitosiini-tippa. Antibiootit olivat jo kerran tippuneet niin kanyylikin oli valmiina. Samalla sovittiin että tilataan epiduraalipuudutus. Epiduraalin saatua taisin nukkuakin pitkästä aikaa yli tunnin, ensimmäisen annoksen vaikutus kesti lähemmäs neljätuntia ja n. klo 14 sain lisää, kun kohdunsuu oli auennut vain 6-7cm.

Sen jälkeen onneksi kaikki tapahtui vähän nopeammin ja kun iltahoitaja vihdoin pääsi meidän luokse n. klo 15.30 olin jo täysin auki ja kuulemma pääkin taisi jo silloin juuri ja juuri tuntua. Ponnistusvaihe alkoi n. klo 16 ja itsestä tuntui etten saa ponnistamalla mitään aikaan, vaikka kuinka kerrottiin että hiuksetkin jo näkyvät ja koko ajan liikkuu alaspäin hitaasti, mutta kuitenkin. Montaa kertaa en kerennyt ponnistaa kun alkoi niin kamalat kivut alamahalla, että en voinut enää edes ponnistaa, pystyin vain huutamaan kivusta. Kätilö hälytti paikalle lääkärin ja toisenkin ja vielä yhden kätilön. He päättivät sitten imukupilla auttaa, koska ponnistamisesta ei enää mitään tullut. Parhaiten tuona hetkenä auttoi kun uusi kätilö paineli jalkapohjan ja käden kipupisteitä ja avokki toisen käden kipupisteitä. klo 16:46 aloitettiin imukuppi synnytys ja klo 16:53 oli poika ulkona. Ponnistusvaihe oli kyllä elämäni pisin tunti.

Missään vaiheessa ei ihme kyllä pelottanut (sitä paniikkikohtausta lukuunottamatta). Lääkäri kävi kotiutumispäivänä vielä juttelemassa ja syy miksi paikalla oli niin paljon ihmisiä oli se että otiin koko ajan valmiudessa hätäsektioon alamahakipujeni vuoksi (olisivat voineet viitata kohdun repeämiseen..)

Lähinnä Pudentaalipuutuksen takia olin kyllä ensimmäisen yön 1-2hoitajan auteltavissa kun oikeasta jalats lähti kokonaan tunto. Tunto palasi vasta seuraavana aamuna.. Kuulemma sekin yleinen pudentaalipuutuksen haitta..
Ja papereissa lukee että kyseessä keskivaikea imukuppisynnytys, unohdin kysyä mikä siitä keskivaikean teki..

Ainut mikä jäi harmittamaan oli se että lähes kivunlievityskeinot mitä tarjottiin olivat lääkkeellisiä ja vasta viimeisen viiden minuutin aikana kätilö kokeili kipupisteiden painelua ja selvästi tuntui auttavan (tai ainakin rauhoittavan).

Ja poikahan oli yrittänyt tulla ulos kasvot edellä ja se todennäköisesti aiheitti itselleni kivut lopussa. Lääkäri kuitenkin totesi että hyvänkokoinen lantio on, koska poika mahtui lopussa imukupilla autettuna kääntymään vielä 180astetta. Eli ehkä seuraava synnytys voisi olla helpompi..

Murkku ja pikkuherra 4vrk

 

Onnea taas paljon kaikille vauvan saaneille <3 Ja tsemppistä meille odotteleville, etenkin LA:n ylittäneille Mulla nyt 40+2 ja kylläpäs on malttamaton mieli! Ihan hävettää, kun tiedän kyllä, että laskettuna päivänä syntyy 4% vauvoista, puolet ennen ja puolet jälkeen. Ja että 42 vkoa on vielä normaaliksi luettava raskauden kesto. Mutta silti.... jotenkin toi LA on muodostunut mielessä sellaiseksi the Päiväksi ja kaikki sen yli tuntuu niiiin pitkältä.

Mulla kun on se raskausdiabetes (sen takia siis tehtiin se synnytystapa-arviokin, kun sitä täällä kysyttiin), niin tänään neuvolassa hoitaja pisti lähetteen äippäpolille. Hänestä tätä ei kannattaisi turhaan pitkittää, joten menen maanantaina taas ultraan. Katsotaan minkä kokoiselta vauva nyt näyttää ja kuulemma kannattaa ottaa sairaalakassi mukaan, jos päättävät käynnistää! Kääää-ääk! Voihan sitä tietysti alkaa tapahtua viikonlopun aikana muutenkin, pitäkääs peukkuja!

Neuvolan täti kiinnitti huomiota myös siihen, että mulla on viime viikkoina paino ollut lievässä laskussa:

13.5. 69,7 kg (korkein koko raskaudessa, lähtöpaino 61,2 kg)
23.5. 68,9 kg
31.5. 68,6 kg
7.6. 68,0 kg

Tuokin on kuulemma merkki häiriintyneestä sokeritasapainosta tässä vaiheessa. Niin siis tiedossahan ra-di jo onkin, mutta osaatteko sanoa miten painon lasku liittyy asiaan? On siis ruokavaliohoitoinen, ei insuliinia. Luulisi, että jos mulla on kohonneita verensokeriarvoja, niin painokin nousisi? Hyvin lieväähän tuo lasku on, mutta laskua kuitenkin.

Toinen mihin kiinnitti huomiota, oli verenpaine. 129/83 oli tänään, ja se on mulle korkeahko. En oikein saanut vastausta siihen mihin tuo liittyisi, ehkä nämä helteet ja synnytyksen odottelu on tehnyt tehtävänsä... Pissanäyte puhdas kuten aina, sf-mitta 34 ja sykkeet+liikkeet kunnossa. Ei kuulemma ole vielä täysin kiinnittynyt pää, mutta laskeutunut jonkin verran.

Kiitokset myös uusista synnytyskertomuksista, todella ihanaa kun jaksatte niitä kirjoitella! Tulee rampattua täällä palstalla entistä useammin, kun ei päähän juuri muuta tässä vaiheessa enää mahdu kuin synnytys, synnytys ja synnytys

Arizona 40+2 ja aivan täpinässä

 

Neuvolassa tuli tämänkin äiteen taas käytyä. Laskeutunut, mutta kiinnittymättä (eipä ole isosiskonsakaan kiinnittyneet), ja samalla vauva ryhti ja asento on parantunut. Tähän saakka vauva on ollut mutkalla, nyt oli tyttö suorassa linjassa päästä peppuun. Paineet normaalit 71/96, hb 119, sf 35cm ja paino -1000g/vk (wu-huu!), 38 tasan viikkoja. Kehotuksena oli koittaa myrryyttää kaikenlaisia pikkuhommia matalalla, josko vauva lähtisi tulemaan.

Nyt vaan pitää koittaa pitää neiti muutama päivä vielä navan tuolla puolen, kun nuorempi tytöistä ripuloi kuten minä eilen ja isompi on vielä potematta. Mies taisi olla ensimmäinen sairastanut. Olisi tytöille kauheaa, jos eivät pääsisi äitiä ja vauvaa katsomaan. Pienemmälle äiti-ikävän vuoksi, isommalle kovan vauvanodotuksen vuoksi. Ja minulle olisi kamalaa, jos mies ei pääsisi synnytykseen tai jos en saisi nähdä perhettä suuren ja tärkeän tapahtuman jälkeen.

 

Kovasti onnea kaikille vauvansa jo syliin saaneille ja upeasti synnytyksestä selviytyneille!:heart:

Kiitokset kovasti synnytyskertomuksista, niitä on ihana lukea.

Mikäs on elban tilanne?

Arizona, mulla on paino laskenut hiukkasen ennen synnytystä molemmissa raskauksissa. Ekassa oli rd, tokassa ei. Mulla siihen ei kiinnitetty huomiota, joten en osaa valitettavasti vastata kysymykseesi.

Tillukas, toivottavasti pääsette pian mahapöpöstä eroon!

Mulla alapäätä juilii, on menkkajomotusta ja muutama tuntuva supistuskin tullut. Ei kyllä tunnu, että synnytys olisi käynnistymässä. Lupaa, lupaa, muttei annakaan. Vauva ainakin myllää, eikös ne rauhutu synnytyksen lähestyessä?

Elselli 38+6

 

Raskausdiabetes ja paino Mullahan ei ole tullut yhtään painoa maaliskuun alun jälkeen, itse asiassa se on laskenut n.kilon. Ja kuulemma vain positiivista. Mulla käytössä metut (3+3) ja insuliinia 42 yksikköä päivässä. Lähtöpaino oli 60kg ja nyt painan 89kg, eli kiloja on tullut liikaakin.

Vauvan kasvu on saatu normalisoitumaan, eli tänne ei pitäisi tulla viisikiloista tällä kertaa.
SF-mitta on kyllä koko ajan mennyt yläkäyrän yläpuolella, viimeksi oli 40.. Silti ultran mukaan olisi vain n.4-kiloinen tulossa käynnistyksen aikaan (19.6), jos siis ei lähde käyntiin spontaanisti.

MiiJane ja Iita 37+5/38+2

 

Täällä vituttaa ja turhauttaa!! Noi litalginit sai ainoostaan aikaan sen että supistukset tulee enää n. 10 min välein... ois pitäny jättää ottamatta mut ajattelin et jos sais ees hetken nukuttuu mut en saa ku supparit kuitenki tulee kivuliaina. Yritin tossa just imuroida mut ei auttanu sekään. En tiiä mitä täs nyt tekis, alkaa olee niin väsyny.

 

No, voi vitsit Elba sentään. Toivotaan, että saat nukuttua tai sitten supparit voimistuu. Eiköhän ne sairaalassa droppaa sua tai laita supistuksiin voimaa, ettei tarvitse itseään loppuun ajaa. Kovasti voimia!

 

Nyt oon saanu levättyy, supparit tulee enää 30 min välein jos silloinkaan. Ärsyttää kun alko niin lupaavasti! Kättärilläki sanoivat et eiköhän illalla oo vauva sylissä. No seuraillaan! Kiitos kaikille tsempeistä! ?

 

Mäkin voisin oman synnytyskertomuksen laittaa jakoon. Vaikka tuntuu, ettei siinä paljon kerrottavaa olekaan

Laskettu aika oli 1.6. ja oltiin edellisenä iltana heilutettu peittoja ihan tositarkoituksella. Lauantaiaamusta alkokin tulla menkkajomotuksia ja kipeitä supistuksia epäsäännöllisesti. Soitettiin jo varotussoitto lapsenvahdillekin. Aika kuitenkin vaan kului, eikä olo käyny huononemaan. Iltaan mennessä olivat jo täysin laantuneet.

Seuraavana yönä noin 4 aikaan havahduin ekan kerran tosi kipeeseen supistukseen. Oon kuitenkin öisin niin kanveesissa, että kelloa vaan katoin ja jatkoin unia. Supistuksia tuli aluksi puolen tunnin välein, mutta kuudesta eteenpäin jo 10 min välein. Kasilta noustiin ylös ja supistuksia rupeskin tulemaan nopeesti tiheemmin. Sit soitettiinkin lapsenvahdit paikalle, jouduin viel laittaa matkalle viestä, että voisivatko kiirehtiä (tulivat noin puolen tunnin ajomatkan päästä). Suppareta tuli 5 min välein, noin minuutin kestoltaan ja tosi napakoita. Ihan piti hengitellä ja keskittyä. Vauva tuntu tosi alhaalla.

Sairaalassa katottiin ekaks heti tilanne, olin 5 cm auki. Sitten vaan saliin, jossa pistivät käyrille. Tarjosivat aquarakkuloita, mutta sanoin, että katotaan nyt miten nopeesti etenee. Oisivat tietty laittaneet spinaalia, mutta ei musta sitäkään tarvinu laittaa, ku osasin melkeen sanoa varmasti, ettei koitos kestä kauaa. Ilokaasua rupesin ottamaan heti. Eka supistus salissa, ni meni vedet itekseen.

45 min meni, että avauduin loput ja sit ruvettiin ponnistamaan. Kokeilin ensin kyljellään, mutta siinä en saanu tarpeeks voimaa. Loppuaika puoli-istuvassa ja siinä rupes tapahtumaan. Kätilö sano koko ajan, että tulee naama ylöspäin, kun mua sattu selkään niin sairaasti. Onneks ei kuitenkaan tullu, vaan ihan takaraivo eellä. 30 min kesti ponnistus yhteensä. Ja mitään ei revenny, luojan kiitos. Selkä mulla oli pitkään kipeä, ihan kun joitain luita ois ollu väärässä asenossa, varmaan olikin

Poika pääs heti rinnalle ja istukka tuli ongelmitta, jouduin vaan ottaa ilokaasua supistuksiin.

Ihan huisi kokemus taas, nopea ja raju, mutta olin sellasta osannu odottaakin. Poika oli todellakin palkinnoista parhain <3.

Onnea ja avointa mieltä kaikille joilla koitos vielä edessä! Synnytys voi todella olla ihan mahtava ja voimaannuttava kokemus!

 

täällä ollaan synnärillä käyrillä ja kyllähän tuo noita supistuskäyriä piirtelee ihan kivasti kanavaa oli jäljellä n. 1cm ja paikat sormelle auki. Sisätutkimuksen jälkeen tuli limasta veristä vuotoa et limatulppa ainakin sai vissiin kyytiä.. en siltikkään usko että alan synnyttään mut toivossa on hyvä elää