<3 kesäkuun kullannuput 2013 <3 toukokuussa

Kiitos kärhö vinkistä, tarvii koittaa =)

aamukasteellakin täysaikanen vauva.. niin, aika menny niin nopeeta, että johan noita rupee olemaan =)! Iiiiiihana ja niiiin jännää!

häpimama Kuis menee?? :attn:

On kyllä lämmintä! Aamupäivän siivoilun jälkeen kärtsäsin aurinkotuolissa, no naama kärähti heti ja masukin sai väriä =). Suomen peliä tässä odottelen.. isäntä töissä, tytöt lähti jätskille mäkkäriin. Hiljaista on. Jännää sellasta kivuliasta painetta tekee supistelun omaisesti peräreiälle :O.. tuntuu vähintään, että jotain sieltä työntyy ihan just, mutta ei taida tulla lasta eikä ****** . Taidan lähteä tuonne ulos aurinkotuoliin löhöämään, välillä vähän rennommin (ihan pitää opetella tällanen huilailu nyt).

 

Täällä aukesi eilen illalla itkuhanat. Teki niin pahaa tajuta toisen paha olo.
Tänään olen ollut miehen luona, tavattu lääkäreitä ja mietitty koko sumaa. Itketty molemmat ja mies pyysi apuani. Ekaa kertaa tosiaan pyysi apuani ja oli rankkaa lääkäriä tapaamassa, mutta onneksi osasin tällä kertaa avata suuni ja olin tiukkana.
Mies nyt sairaslomalla. Huomenna lisää tukitoimia, lupailin hoidella asioita ja tilailla aikoja eri paikkoihin.
Ainakin tässä Espoossa tukitoimet on erittäin hyviä. On terapia jos jonkin moista ja tutkimuksia ruvetaan tekemään enemmän, kuhan mieheni voimat hiukan palaavat. Patterit on totaalisen loppu. Esim.kahvikupin kädessä pitäminen liikaa. Kertoo paljon tilanteen vakavuudesta.

Mutta kyllä me selvitään. Ihanaa, että mies myöntää avun tarpeensa. Käyn lukemassa näitä, mutta kirjoitteluni saattaa vähentyä, kunnes tilanne selkiintynyt ja mies voi paremmin.
Kiitos kaikille tuesta!

 

Onnea Kristis! Ihanaa, kun alkaa vauvoja syntyä meidänkin porukkaan

Aamukaste, et ole ainoa, joka vielä pohtii nimiä. Tytön nimi ois melko selvä juttu, mutta pojan nimestä käydään vielä keskustelua. Joka tapauksessa perinteinen suomalainen nimi vauvalle annetaan. Parhaat nimet pojalle musta olis Heikki tai Simo, mutta kumpikaan ei sovi, Heikki ei sukunimen takia ja Simo ei miehelle sovi missään tapauksessa. Pohdintaa pohdintaa!

Mulla kävi tänään kaveri kylässä lastensa kanssa. Heillä siis tytöt kohta 3 v ja 4 kk. On kuulemma ollu tosi rankkaa, päivät täynnä uhmaa, mustasukkaisuutta, mukana tietysti niitä hyviäkin hetkiä. Tosi realistiset odotukset mulla on ollu tulevasta lapsiperheen arjesta tähänkin asti, mutta kyllä suoraan sanottuna hirvittää välillä, miten tuun pärjäämään uhmaikäisen ja vauvan kanssa... Kai se pitää luottaa, että asiat järjestyy...

Dynamite ja pikku-Telle 35+1

Muoks. Miijanelle paljon voimia!

 

neuvolassa käyty, kaikki ok. lenstua meinaa vaan itelle pukata. onneksi seuraavalla kerralla pitäis vakkari terkan olla paikalla niin pääsisi vielä pikkuista kurkkaan ultralla ja ottaan mittoja että minkäs kokoisia siellä ollaan. sykkeet tyypillä olleet koko raskaus ajan sellaista 150, voisko tästä jotain päätellä ? =)

niin ja tosiaan kyllä siellä oulaskankaalla ihan normisti vielä onneksemme synnytellään, ei tarvi lkähteä ouluun. ovathan ne siitä lakkauttamisesta puhuneet mutta eivät vielä onneksi toteuttaneet.

 

Onnea Kristis! :heart:

Ja tsemppiä MiiJane!

Nimipohdinnasta: Mä olen laatinut listan, johon olen kerännyt kalenterista kaikki minun mielestäni sopivat tytön ja pojan nimet. Molempia ~20kpl. Siitä sitten miehen piti poistaa kaikki nimet joista hän ei pidä / ei hänelle käy ja sitten alettais yhdessä katsomaan listaa tarkemmin läpi. Arvatkaa vaan, että onko se poistanut sieltä vielä yhtään nimeä :kieh: Noh, ehkä se nimi silti saadaan päätettyä ennen ristiäisiä. Synnärille meni hätäkastelupaa varten sellaiset tytön ja pojan nimet, jotka päätyy varmaan toisiksi nimiksi. Kyllähän ne ensimmäisiksi nimiksi on myös ihan sopivia, mutta ehkä silti toisina... Tai en tiiä

Keksikääs mitä veisin tuttavalle vauvalahjaksi? Heillä on kaikki tavarat hankittu (jopa ensimmäiseksi vuodeksi vaatteet), joten mitään isoa en viitsi ostaa. Vauvalle itseasiassa ostin jo ensikirjan, kun ihan pienien leluja heillä ei niin paljon ole. Vielä tekis mieli ostaa äidille/vanhemmille jotakin. Mulla ei tule mieleen kuin kukkaset, mutta olis kiva keksiä jotain jännempää, kun ollaan kerta samassa tilanteessa. Ekana mulla tuli mieleen että ostan sille tissirasvaa, mutta ehken sittenkään Mitäs te toivoisitte saavanne lahjana? Jotakin kivaa ja tarpeellista. Vai vienkö vaan sen kukkapuskan?

( . ) Kaikki täällä hienosti. Huomenna viimeinen työpäivä ennen äitiyslomaa ja olen hyvissä voimissa. Vatsa alkaa olla melko suuri ja vauva tyrkkää peppunsa tuonne aika ylös, joten joudun seisomaan ja istumaan tikkusuorassa tai mieluiten taaksepäin kallistuneena, jotta mahdun hengittämään.. Eli ihan kevyitä nämä mun "ongelmat" siihen mitä muilla on. Nukun hyvin, ruoka maistuu jne. Vähän stressaa, kun meillä on makkariremontti käynnissä. Ensiviikolla sinne tulee eristeet ja sitten vaan huone umpeen ja pintahommia vaille valmis. Toivottavasti vauva ei synny kovasti ennakkoon, että saatais vielä muuttaa takaisin tuonne nukkumaan ennen sitä

-iitu 34+2

 

Iitu, vie suklaata äidille tai jokin ihana hemmottelurasva/tuoksu, skumppaa tms. Vauva saa sitä krääsää aina ihan tuhottomasti, mut entäs äiti, joka on tehnyt aivan huikean työn ja kärsinyt kaikki tuskat ja kolotukset. Onhan se vauva maailman ihanin palkinto, mut voi sitä silti äippää vähän lisää hehkutella.

Musta tuntuu, et äiti muutenkin herkästi unohdetaan. Kyllä miehellä on varpajaiset ja kyllä vauvan ympärillä käy kuhina, mut entäs hän, joka kaiken työn on tehnyt ja venyy, paukkuu tulevat kuukaudet ja vuodet?

Vai onko tämä vain minun huomioni?

Oho, poks 36!

 

Neminka naulan kantaan! Äidille jotain ihanaa! Ja ruokatuomiset on ihania, joko jotain oikeeta kunnon ruokaa arkea helpottamaan, tai sitten herkkuja ja/tai kaikkea "kiellettyjen listalta", mätiä, graavikalaa, valuvia homejuustoja, skumppaa jne! Mä ainakin haluan!!

Meillä vauvalle on esikoisen jäljiltä kaikkea mitä kuvitella saattaa, eli jos joku tuo esim minibodyn, niin toki ajatus lämmittää, mutta... Pahinta on mun mielestä sellaiset ihanat hörhelöt, joita vauva ja pukija inhoaa, ja jotka on toivottoman epäkäytännöllisiä. Mutta mä nyt oon tällänen tylsimys. Esikoinen puettiin vain valkoisiin, 60 pesun kestäviin kietaisubodyihin ja housuihin joissa on sukat mukana, mikä puolipotkari se nyt onkaan. Call me boring...

Nimeä pohditaan kunhan sukupuoli selviää. Pari suvussa kulkevaa on valmiina tokaksi/kolmanneksi, mutta etunimipohdinnat saa odottaa.

Hätäkaste, iiks ja hui mikä ajatuskin... Ei multa vaan oo kysytty koskaan mitään valmiiksi sellaiseen!?!

MiiJane, tsemppiä ja voimia! Tuollaisessa tilanteessa on tosi hienoa, että olette hakeneet ja saaneet ammattiapua. Se on yhtä tärkeetä kuin että lääkäri kipsaa jalan silloin kun se on poikki. Kaikenlainen puhuminen asiantuntijoiden, vertaistuen jne kanssa on tosi tärkeää vaikka ei aina helppoa.

 

Iitu mekin kävimme tänään kuukauden ikäsitä vauvaa ja vanhempiaan katsomassa. Vauvalle veimme lelun ja vanhemmille halusimme viedä herkkuja. Onneksi sattui kaupassa osumaan mansikat silmään ja niitä vietiinkin rasiallinen. Hyvin kelpasivat

 

Kristikselle huimasti onnea! Eka vauva ketjussa, hui!

Ja MiiJanelle hurjasti jaksamista miehen tukemiseen. Kyllä te yhdessä selviätte vaikeat ajat läpi. Vuorotellen heikoissa hetkissä toisianne tukien.

Omaa napaa sen verran, että kotona oon puuhaillu sen mitä tarvis, eli ikkunat pessy ja vaatehuoneen siivoillu. Tulokkaalle vaatteet on valmiina. Vaunut saatiin hankittua ja turvakaukalo matkusti myös takaisin lainasta. Minä en kyllä jaksa niitä päälisiä pestä, vaunut oli myyjän mukaan pesty just ja turvakaukalo samoin. Ihan puhtaalta näyttivät ja tuoksuivat..

Mutta oma vointi, siis voi tuska! Sain pitkästä aikaa poskiontelotulehduksen ja semmoset päänsäryt vaivaa, että oksat pois. Pari yötä valvoin ihan läpeensä, kun ei siihen kipuun oikein mikään auta. Nyt lähti toinen antibioottikuuri putkeen, edellinen ei tuntunut auttavan mihinkään. Nenäsumuttettakin sain lääkäriltä luvan käyttää, toivottavasti lähtis paranemaan. Veto on ihan pois ja harmittaa. Just kun olis aikaa esikoisen kanssa temuta pihalla auringossa.

Parin viime päivän aikana oon myös tuntenu tuolla alakerrassa outoja riipimisiä. Siis ihan kun jotain oikeesti tulis läpi tuolta . Kerran autosta noustessa oli varma, että nyt se vauva jäi auton penkille. Eli varmaan on jo tosi alhaalla pää ja se jotenki osuu välillä hassusti. Ihan hyviä tuntemuksia ovat siis, jotain saakin jo alkaa tapahtua, kun laskettu aika on reilun parin viikon päästä!

Tuohon liikuntakeskusteluun vielä: itselle ei osunut tuo artikkeli silmään, että en osaa siihen sanoa, mutta minusta on huomioitava keskusteluissa myös se, että useimmilla nousee paino raskauden aikana. Johan pelkät arjen askareet ovat paljon kuormittavampia kun on enemmän massaa kannettavana! Ja tärkeintä on minusta kuunella itseään! Minulle ainakin ensimmäinen raskaus oli tässä suhteessä järisyttävä kokemus, aloin ihan oikeasti kuuntelemaan kehon tuntemuksia ensimmäistä kertaa ja samalla kunnioittamaan niitä. Varsinkin synnytys oli sellainen voimaannuttava kokemus, jossa suhde omaan kehoon muuttui todella. Tajusin, että mun kroppa toimii just niin kun pitää ja mun pitää luottaa siihen.

Oon jostain syystä koko ajan kauheen tunteellisella päällä. Saatan vaan katsella esikoista ja rupeaa itkettämään. Aika vahvasti tulee sellaisia negatiivisia tunteita, että riistän esikoiselta tämän huolettoman lapsuusajan, kun tulee näin iso muutos hänen elämäänsä ja joutuu alkaa jakaa meidät vanhemmat toisen kanssa. Itse olen ainoa lapsi ja järjellä kun ajattelen, niin tuntuu ihanalta, että pojalle tulee veli ja saa kokea sen kaiken (sekä positiivisen että negatiivisen). Mutta tunteella kuitenkin surettaa, toinen on vielä niin kovin pieni. Kai tässä nyt vaan on "liikaa aikaa" kelailla kaikkea, yleensä en sellaiseen kerkeä kiireisessä arjessa sortua...

 

Kärhö kiitos vinkistä!!! Imetysliivit lähti just tilaukseen Ja mulla aiemmin ollut jo noi mistä Hellioz mainitsi, mut nyt tilasin vaihtelun vuoksi noi, mistä sie vinkkasit

Täällä poitsu riehuu joka päivä masussa niin paljo, et alta pois!! Potkuu ja pyllyy tulee vuoroo näkyvii mahasta (vaikka etuseinä istukka) ja kylkiluut huutaa jo armoa pitää aina painaa jalkaa takas keskemmälle, ku on niin kova monottaa noita kylkiluita

Hyvä suomi!! (kuka lätkää seurasi )

BF & poitsu 34+3

 

neminka Olen ihan samaa mieltä sun kaa, että kun vauva syntyy, äiti unohdetaan. Tosi harvoin kysytään edes, kuinka SINÄ voit. Toki vauva on iso juttu ja se pääasia, mutta jos ei äitistä huolehdita/huomioida yhtään, ei mee kohta vauvallakaan hyvin. Jotkuthan voi ihan ahdistua siitä, että yhtäkkiä kukaan ei kyselekkään vointia ja kokea sen jonkilaisena "hylkäämisenä".. sit tulee masennusta tmv.. No aika karrikoitua, mutta ei varmaan mahdotonta. Joten ehdottomasti äiteille herkkuja ja halauksia!!

babyfever1 Mullakin riehui Rusinante vielä pari viikkoa sit ja tosiaan kylet varmaan mustana sisäpuolelta. Mutta nyt vauva on tooosi hiljanen. Tänään iha huolestutti ekan kerran. Liikkeet on lähinnä enää vaan pepun nostoa ja jalkojen ja käsien ojentelua, ei niinkään potkuja. Joku mainitsi siitä, että jotain tulee läpi tuolta alapäästä. Mulla tuntuu samanlaiselta, peräreikää myöten tuntuu, että roikkuu jo vauva varmaan napanuorastaan perässä, kun niin painetta ja samalla jotenkin muljauttaa.. en osaa selittää tunnetta.

Meinas kyllä RR:ää vähän nostatella tuo Leijonien peli, huhhuh! Tuli huudettua, niin Rusina parka säikähti ja töytäs sillon :ashamed:. Olen kyllä ottanut tän päivää melko rennosti, ja kärähtänyt UGH! Rentoilu saanut supapritkin erilaisiksi.. jes, kipua vaan tänne kiitos niiden merkeissä .

Hyvää yötä =)

 

Mä ostin lapsimessuilta iihaann sairaan hyvät imetysliivit! Tilaan noita lisää aimosatsin! Jos täällä oli joku muu jolla isohkot ryntäät joka harrasti urheiluliivejä, suosittelen Carriwellin Seamless sports-style drop cup bra:ta!!! Mun imetysaika on noilla pelastettu! Selkäpuoli on painijatyyppinen, tissit on paikoillaan eikäl heilu, tuki on hyvä!! Ai että kyllä nyt kelpaa

Tänään testasin ja oli hyvä päivä. Olisi ollut paska päivä mikäli liivit ois ollut huonot päällä. Nuo päällä ei ole luvassa kuin hyviä päiviä

Naene 37+2

 

Kristis paaaaaljon onnea :heart: :flower:

Miijane paljon voimia sinne :heart: Onneksi nykyään on mahdollista saada hyviä tukitoimia yms.

Tää täällä kasassa edellee, varmaa jouluun asti Eihä näillä minnee kiire enää. Ke lääkärissäki kun lääkäri ultras ja sano pojille et sais alkaa tulee ulos niin herra a pyöritty het päätänsä et ei ei . Painoarviot oli pompsahtan jo 2.6kg ja 2.7kg. Alkaa todella tuntuu kropassa ja olot sen mukaset! Vauvojen lisäks tietty päälle vedet yms.. Seuraava lääkäri taas ens to jollei ennen sitä jotai tapahu.. Nyt saa jo jotai sentää puuhailla yms mut siinä se pikku ongelma ettei kykene! Ärsyttävää...

35+5

 

Huomenta!

WOU häpimama, edelleen kasassa =)! On varmasti tukalaa kun on kaksi noin hyvänkokoista, huhhuh!:O Sulla voi kyllä lähtö koittaa millo tahansa.. synnytätkö alateitse?

Minä herään joka päivä ajatuksella, että jokohan tänään.. mitähän tänään.. eikö jotain jännää vois tapahtua :headwall:.. Miten voikaan olla niin malttamaton olo saada Rusina syliin halittavaksi! Mutta hää on tuolla yksiössään tasan niin kauan kun tarvitsee, siinä on meikäläisen turha nyt rutkuttaa . Ihmeen hyvin oon nyt pari yötä nukkunut, se on outoa, mutta tosi hyvä!

Aurinkoita ja ilmeisesti kevään lämpimintä päivää kaikille ihanaiset naiset :wave:

Nelli&Rusina 36+3 :heart:

 

Täällä alkanut uni taas maistumaan ihan erilailla kun tuossa jokin aika sitten. Joku ihme kausi oli että nukuin jotain 4-6 tuntia/pv, no nyt nukkuisin taas vaikka kellonympäri (pissalla tietty saa ravata, mutta uni tulee heti käynnin jälkeen)

Mua alkanut ahdistaa tosi paljon että joudun yksin synnyttämään. Mies tekee todella paljon 14-16 tuntisia työpäiviä ja käy siis toisella puolella suomea, että jos sellaisella reissulla sattuu olemaan kun synnytyskäynnistyy niin siinä sitten saan yksin pärjätä... Stressaan nyt tota asiaa ihan kamalasti! Mun tuurilla varmasti niin käykin ja saan soitella kavereita läpi kuka voi tulla koiria viemään jne jne. Meillä vain muutama kaveri on sellaisia keneen voi luottaa että pärjää noinkin voimakkaiden koirien kanssa ja eikä pelkää niitä Tuskin siinä supistelujen keskellä itse voi noiden kanssa lähteä lenkille. No täytyy toivoa että synnytys käynnistyisi vaikka illalla tai vkl niin mieskin olisi kotona.

 

Terkkuja istukkakontrollista! Istukka oli kaaaukana kohdunsuulta ja vauva oikeinpäin. Kohdunsuu pehmeä, ulkosuu sormelle auki, sisäsuu ei ihan vielä ja pituutta oli hyvin. Vauva on vielä korkealla, kuten tiesinkin; laskeutumisen näkee, kun maha alkaa roikkumaan nykyistäkin pahemmin ja yläosa tulee tyhjäksi. Plus se pyrstöpaine puuttuu vielä. Ultran mukaan vauva olisi ollut iso, 3,1 kiloinen, mutta käsikopelo, sf-mitta, aiemmat ultrat sekä vauvan sijainti vatsassa kaikki viittasivat 2,6-2,7 kiloon, joten se jäi arvioksi. Se vaan passaa, keskiarvovauvoja olen tottunutkin synnyttämään (2 kertaa 3520g).

 

Hattiainen mullahan on ollut poskiontelontulehdus koko raskauden. Siihen kaksi kuuria söin mutta turhaan. Nyt olen käynyt kuusi kertaa suolahuoneessa. Kyllä se ainakin limaa irrottaa selvästi, mutta ainakaan mulla ei mitään ihmeparantumista ole tapahtunut. Mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Lisäksi mulla ollut koko raskauden allergia nenätippoja ja tietenkin huuhtelin päivittäin nenää (vaikka joku täällä sanoi ettei olisi hyötyä).

vauvalahjasta meillä ei ainakaan ole paljoa vauvan leluja, etenkin kun olen itse ostanut monikäyttöistä ja pitkäikäisiä, niin esikoinen 1v 4kk leikkii niillä yhä. Itse olen pyytänyt jo etukäteen kukkien sijasta muikunmätiä . Jos ei itse olisi viimeisillään raskaana niin voisi lahjaksi luvata tulla hoitamaan joskus vauvaa.

Elba sääli jos pitää yksin mennä. Meilä mies on jo kieltäytynyt ulkomaan työmatkoista. Mutta ihan lasketun ajan tienoilla on miehelle tulossa päivän työreissu Suomessa 350km päähän, sinne ei kuulema ole muita jotk voivat mennä. Kyllähän sieltä pääsee pois jos ajoissa ilmoittaa, mutta kun näitä kipeitä säännöllisiä suppareita on jo nyt välillä... Sun pitää lähempänä laskettua joku torstai ilta aloittaa kaikki luomu käynnistysyritykset .

Täällä on taas niin hermo mennyt tänään anoppiin. On tosi ihanaa että se on jäänyt vuorotteluvapaalle auttamaan lapsen hoidossa, mutta... Sen mielestä mun pitäis mennä niiden luo joka päivä. Ihan ok jos lapsi antaa meidän rauhassa lähteä tai mulla ei supistele yms. Mutta kyllä siihen lähtemiseen ja tavaroiden palkkaamiseen saa aikaa kulumaan. Tänään anoppi tuli meille ja odotti kun sain kaikki valmiiksi, oltiin siellä kaks tuntia ja päätin päikkäreiksi lähteä kotiin. Kun anoppilassa en voi tehdä mitään, en ruokaa tai niitä pieniä kotitöitämitä joskus pystyy. Ja sitten, lapsi on hieman kipeä, niin pitäisi kuulema antaa mehujäätelöä varuiksi jos ei juo tai syö. Pullaa tai muutaherkkuakin saa syödä joka päivä. Tänään vetosi siihen että ei sokeri ole lapselle yhtään niin pahasta kuin valmisruoka. Niin noh meillä ei syödä valmisruokaa, paitsi lapsi joskus saa purkkiruokaa. Itse olen siis sitä mieltä ettei lapsi tarvitse mehua, limua, karkkia ollenkaan. Ja pullaa, kakkua, jäätelöä vaikka viikonloppuisin kun muutkin yhdessä jälkkäriksi syövät. Lapsi vielä tykkää paljon marjoista ja hedelmistä, niissä herkkua tarpeeksi. Anoppi itse lihava ja sillä diabeetes, myös mieheni ollut lapsuuden lihava, että ei ole edes hyvä esimerkki. No, se tästä avautumisesta... Vinkkejä anopin kesyttämiseen?

 

tillukas hyvä että olet saanut mukavia uutisia istukkakontrollista

elba toivottavasti miehesikin pääsee synnytykseen mukaan! Ymmärrän huolen ja stressin asian suhteen! Meillä on ongelmana lähinnä mihin saamme lapset kun lähtö tulee. Kaikki vaikuttaa niin paljon että onko yö vai päivä, arki vai v-loppu... No, ehkä kaikki järjestyy sitten..

NelHM Mä ainaki sanoin että tunne on ihan kauhea juuri tuolla takapuolessa asti! Tuntuu että se tulee väkisin jostain reijästä ihan just!! Nyt tosin jo vähän helpottanut mutta ajoittain tulee tajuton paineen tunne!

tuisku kuulostaa inhottavalta tilanteelta anopin kanssa! Kesytys vinkkejä ei ole antaa ku oma anoppi on mitä parhain. Voisin jopa kuvitella ottavani hänet mukaan synnytykseenkin jos mies ei pääsisi...ollaan tosi läheisiä. Mutta kerro anopille suoraan mitä ajattelet ja toivot lapsesi suhteen! Pärjäile! :hug:
(.)
Täällä ei omassa olossa mitään kummempaa.. Ajoittain juilii alavatsaa ja väsymys on edelleen kova. Ensi viikolla nähdään onko raudat nostanu hemppaa yhtään ylöspäin...

Mukavaa v-loppua kaikille

Sitkeäsissi & muru 35+6

 

Elba sympatiat! Täällä on aika monta rivakkaa synnyttäjää, mutta itsellä esikoisen synnytys kesti niin pitkään päästä vauhtiin, että mukaan ois ehtiny vaikka toiselta mantereelta... Eli voi myös käydä niin. Mutta anyways toivottavasti sulla ja kaikilla muillakin alkaisi just jonain sopivana ja kätevänä ajankohtana! Ja itsellä myös, tietty.

Anoppi on mullakin ihan huippu, eli ei ole antaa muita hyviä neuvoja kuin kohtelias mutta jämäkkä rautalangasta vääntäminen. Mitä tarkemmat ohjeet, sen vaikeampi luulisi olla noudattamatta niitä. Toisaalta tää saattoi olla täysin ylioptimistinen kommentti, tietäen ja tuntien jotain vastaavantyyppisiä tapauksia...

Esikoisella sopivasti uhmakausi menossa. Tänään raivo ja mikään-ei-kelpaa kärjistyi siihen, kun väkisin pyyhin itkua + flunssaa vuotavan nenän, ja toinen hyppii tasajalkaa, huutaa ja itkee loukkaantuneena "räkä takas". Itkeä vai nauraa? Mikä ois se rakentava ja aikuismainen vastaus? Ja millaisiin suorituksiin sitä pystyy sitten vastasyntynyt toisessa kainalossa?

(.) Neuvolassa kaikki hyvin ja normaalisti. Paitsi se perätila. Vauva on edelleen korkeella ja mikään osa ei ole kiinnittynyt, eli vielä on toivoa oma-aloitteisesta kuperkeikasta. Eipä tässä myöskään tarvitse pidättää hengitystään synnytyksen alkua odotellessa, menee varmasti vielä aikaa. Taitaa ihan muut tässä kisata mitalisijoista!

 

Eulalie!! Räkä takas voi jee

No mutta en tiedä oliko tämä täällä jo, joku on kuvannut lastaan aina kun tällä on joku täysin järjenvastainen kohtaus meneillään: Reasons My Son Is Crying

Tuon linkin takana olevien kuvien katselun jälkeen olen vakuuttunut etten selviä tästä mielenterveenä! :xmas:

Naene 37+3

 

Vika neuvolalääkäri tänään, kaikki ok. Ultralla arvioi vauvan koon 2,4kg, käsikopelolla isommaksi. Täysiaikaisena syntymäpaino pitäisi olla jotain 3,7 kg luokkaa. Ihan siedettävä siis. Kinkku on kuulemma jo ruuvannut päänsä tiukasti paikoilleen, mutta paikat vielä kiinni ja kasassa. Saanen heittää haaveet aikaisesta jakaantumisesta.

Hööpi ja kinkku 36+2

 

Aurinoisen päivän jälkimainingeista terveisiä! "Mä mitään aurinkorasvaa tarvi..." Ne kuuluisat sanat joka keväisestä ekasta arskan otto kerrasta

Säikähin jo et tänään tihku lapsivettä.. Mut taisin vaan hikoilla niin et pikkarit oli märkänä?
Nyt sit alko pelottaa et oliko se sittenki lapsivettä.. On tää eka raskaus vaikee ku ei tiiä mistään mitään!

Anopista.. Kiva ihminen mut kiva et asuu kauempana.
Tuisku,
Auttaisiko jos tekis tavallaan lukujärjestyksen, "struktuurin", mitä lapsen kanssa noudatatte? Ja sanoisit myös anopille et näin toimitaan. Harmittaa ku kaikki ei kunnioita toisten kasvatusmenetelmiä ja rutiineja. Kouluillakin vähän väliä jotain karkkipäiviä tai retkiä ni vaikeeolla niillä lapsilla jotka noudattaa karkkipäivä systeemiä..
Naurattaa vaan et miten aikuinen ihminen voi sanoa että sokeri on parempaa ku vaikka purkkiruoka..
Jos haluut joskus olla ilkee ni sano et sokeri lihottaa enemmän kuinvalmisruoka

Unirytmit itellä ihan sekasin, ja ohjelmatarjonta tänään taas tosi hyvä...

Ja tsemppiä uhmankanssa Eulalie! Kaverin uhmaikäistä katellu aina siellä äydessä, naurattaahan ne järjettömät "räkä takasi"- kohtaukset, mut ei varmaan naurata muutaman vuoden päästä!

Hyvää viikonloppua kaikille

 

Ehtoota :wave:

elba Minua ahdistas ihan samalla tavalla. Täytyy nyt pitää peukkuja pystyssä ja toivoa, että lähtö tulee, kun mies kotona! Tsemppiä :hug:. Mulla muuten myös unet parantuneet, jos ei veskireissuja lasketa. Mutta alkuviikosta tuli yöllä melko kipeitäkin supistuksia, mutta nyt niiltä välttynyt.

tillukas Onnea istukkakontrollin tuloksista =)!

Mulla pyörii koko ajan synnytys mielessä.. Melkein jo ärsyttää, kun ei osaa oikein muuta ajatella. Jotenkin sitä niin odottaa, tää turvotuskipu jaloissa ja yleinen kömpelyys/hankaluus vain lisää ajatuksia :headwall:. Muutenkin on niin outoa, kun ei ole mitään sovittua, milloin lähden synnyttään.. kaks viimesintä siis sovitusti käynnistettyjä.. ekasta lähin kotoa ja siitä aikaa 10 vuotta. Sitä sit kelaa, miten/missä/kui kovaa alkaa supistaa, meneekö vedet jnejne.

Tänään tuli tehtyä taas kaikenmoista, ainakin rasitusta on tullu saatua. Aamusta käytin pupua eläinlääkärillä ja värkkäilin sit tiluksia viihtyisimmäksi. Sit kävelin lasten kaa kaupunkiin kirppareille ja eläinkauppaan, vielä lähdin yksin prismaan ruokaostoksille, siihen saunat päälle, niin johan juilii ja supisteleekin! Mutta ei haittaa . Huomenna päiväksi Matkukseen ja varmaa sinne Ikea helvettiin kans.. katotaan, miten kuollu mun jalat on illasta!

Onko muilla ihan riesaksi asti veskissä juokseminen? Nyt kun joutuu juomaan ja janottaakin, niin saa käydä oikeesti 10 min välein pissalla, rasittavaa. Mihinkään ei voi kotipihasta lähteä, ellei tiedä, että pääsee taatusti pian vessaan jonnekin.

Ihanaa viikonloppua kaikille =)

 

Tää on niin outoa, kun mulla on tuo perätilavauva ja ylhäällä se on kai muutenkin - luulis että pissattais mutta ei! Mä käyn yhtä usein vessassa kuin ennen raskautta. Ei mitään hämminkiä lähteä tuntikausiksi lenkille. Kai mulla on vaan tuolla alhaalla tilaa!

 

naene Ihan mielenkiinnosta.. millaset ohjeet sait suunnitellun sektion puolesta, jos synnytys käynnistyykin ennen sovittua leikkauspäivää? Onko lähettävä ihan just vai mittee? Jep, mä täällä mietin teidän muidenkin synnytyksiä .. omaa, teidän, kaikkien, luen ja mietin, pohdin.. hoohoijaa :headwall:. Nyt taidan lähteä nukkumaan, jos näkis vaikka synnytysunen (ekan sellasen)