3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Terveisiä Oulusta :) mä olen täällä nyt sopeutumisvalmennuksessa tuon fibron kanssa.. Vähän niinkuin aktiivisella hotellilomalla olisi, kun matkaakin tuli taitettua liki 700km :D

ihanaa kun teidän ultrakäynnit on sujuneet hyvin <3 itsellä varhaisultra maanantaina, kun palaan takaisin kotikonnuille. Jännittää ihan kamalasti, että onko siellä ketään... Ja tiedän kyllä, että asian miettiminen ei asiaan vaikuta millään tavalla, mutta minkäs teet..
meillä oli tänään täällä keskusteluryhmä, niin keskelle alavatsaa sattui noin viiden minuutin ajan oikeinkin kovaa, pelästyin! Samoin eilen illalla sängyssä maatessa, oikealla alavatsalla kipua, joka säteili kylkeen... Mutta sekin pitää ottaa huomioon että tän sairauden takia kipukynnys on muutenki matalampi, että nää ois varmaan muiden mielestä pikkukipua :D
oireita ei edelleenkään ole, vaan tissikipu ja noi pitkät on päällä sit ihan koko ajan, aika noloa täällä vieraiden ihmisten keskellä ku nännit nöpöllään taukoamatta... :D

no, me lähdetään nyt ampumaan jousipyssyillä, ja huomenna tiedossa jumppaa ja allasterapiaa..

millasia juhannussuunnitelmia teillä on? ;)
 
Juu meikäläinen odottelee sitä NT-ultraa vasta juhannuksen jälkeisellä viikolla.. PIIIIITKÄ aika siis vielä.. Ihana lukea teidän kuulumisia, toivon kertovani sitten itse samanmoisia.

Mulla on ollut ihan karmea flunssa nyt jo viikon, ehkä se helpottaa pikkuhiljaa.. Alkaa huomaamaan taas mahaoireita enemmän, kuin tuota nenän tukkoisuutta.. On meinaan ollut todella räkästä menoa, ettei mitään järkeä. Nyt parhaillaan kivistää vatsaa niin julmetusti, että olin jo melkein unohtanut tämän tunteen. Mennyt hetken aika tasaisesti. Mutta nyt taitaa olla ehkä nälkä.. Eväiden ääreen pääsen vasta tunnin päästä. Välillä tuhruttelee täälläkin punaista, mutta on se niin pientä, etten jaksa huolestua. Tammikuisten keskustelussa olikin tästä tuhruttelusta puhetta, ja joku aika lujasti siellä paasasi, että "koittakaan nyt muistaa, että se kuuluu asiaan jne jne". Vähän äimistyin asenteesta, koska meille ensikertalaisille tämä kaikki on uutta ja on mielestäni ihan normaalia kuullostella kroppaansa ja ollakin huolissaan. Täällä 3-kymppisten ketjussa on ymmärrystä näille huolille, mistä pidän. Vaikkei elämä tuhrutteluun kaadu, eikä välttämättä ole aiheeta huoleen, niin tänne se huoli on silti turvallista jakaa :)

Juhannussuunnitelmissa on grillailua, tod näk ihan kotimaisemissa. Olen kyllä huomannut, että grilliruoka ei taida sopia ruokavalioon, joten tosi kiva.. Oikeastaan kaikki liharuuat tuntuu närästävän. Pupuksi pitää ryhtyä, mikä ei sinänsä ole huono, koska salaatteja ym tulee muuten syötyä liian vähän. Nyt se tuntuu luontevalta, kun se ei pistä mahaa ihan kivikovaksi pallukaksi :) Voi kun juhannuksena olis kerrankin hyvä sää!
 
Hiphuraa... Nt-ultra käytynä. Alkuunsa pikkuinen köllötteli vain paikoillaan, kunnes säpsähti hereille ja aloitti aamuvenyttelyt. Selkäranka, kylkiluut, nenä, sormet ja varpaat kaikki näkyi hyvin ja ultraaja kovasti kehui miniä kuvaukselliseksi. Nätisti näytti sivuprofiiliaan. :) Turvotukset ok ja muutenkin kaikki näytti hyvältä. Kotona vasta pääsi onnen parku äipältä. Voi mikä fiilis... :love: Saatiin myös ihana kuva pienen pienestä jalkapohjasta. (tähän noin miljoona sydäntä)

Viikot olivat suureksi yllätyksekseni jopa hieman neuvolan laskuja edellä, eikä näin ollen LA muutettu mihinkään. 13. viikko siis pyörähti täällä tänään käyntiin ja maaginen ensimmäinen kolmannes on ohitettu. Jes! Isäntä kyllä mietti, että lieneekö postimiehen tuotos kun meillä ei ihan kauhean montaa panelointikertaa ollut, mitkä olisivat näihin laskuihin sopineet. :whistle:

Ja nyt kun on omat päivänpolttavat tuuletettu, niin muiden juttuihin. :p

Rockwell Se tissikipu ja pitkät päällä ON oire! :D Ettet sinä nyt ihan oireettomaksi voi itseäsi nimittää. Minullahan on ollut kans ihan samat oireet vain koko ajan. :) No okei, väsymys ja turvotus myös. Mutta nuo tissit ne olivat alkuunsa se selkein. Nyt ei ole enää niitäkään oireita...

NeitiPelargonia Itsekin lukaisin sen kommenti sieltä tammikuisista. Ymmärsin kyllä kuten kommentoija sanoikin, että on ärsyyntynyt ja huomaa kommenttinsa olevan tökstöks, mutta olihan se kieltämättä aika negatiivissävytteinen pelkääjän korvaan. Vaikkakin tietty täyttä asiaa. Niinhän se menee, että ne vuodot vain osalla porukkaa kuuluu asiaan eikä niistä voi päätellä mitään suuntaan taikka toiseen. Ja jos tosiaan spontaani keskenmeno tulee, niin sitä ei voi olla huomaamatta. Itselläni kun se edellinen siis tuli pihalle kehitysvaiheessa 7+, niin sitä tavaraa oli ihan julmetusti... Normi menkat ei niin mitään verrattuna siihen. Ja tuleehan siinä kipuja ja supistuksia kun kohdun suu aukeaa. Nekään ei oo mitään perus juilimisia vaan tunnistaa kyllä jos kohdalle osuu.

Mutta se mikä siinä kommentissa eniten ärsytti, oli just se kun sai sen kuvan, että häntä ärsytti toisten pelko... Kyllä se pelkokin kuitenkin on ihan luonnollista eikä siinä tosiaan toisten tölväisyt auta yhtään mitään. :cautious:

Tuo ruokapuoli on kyllä hankala. Mulle siis maistuu taas tällä hetkellä kaikki raskas ja rasvainen. Mutta koska ankarasti olen päättänyt, että en tästä nyt ihan kauheasti lihomalla liho, niin onnistuinpa eilen tekemään itselleni tacomaustetun salaatin. Hyvin hoiti roskaruuan himoa ja oli kuitenkin terveellistä. :) Kunhan tästä flunssasta pääsen eroon, niin hyppään fillarin niskaan ja aloitan liikunnallisen aktivoitumisen myös.

Ja nyt voi sen työnimenkin jo ottaa julkiseen käyttöön...

tamariini ja hukkapätkä (kavereiden kesken hukkis) 12+0 (poks!)
 
Ihanaa Tamariini, onnittelut hienoista ultrakuulumisista! :)

Viitaten tuohon edellä mainittuun aiheseen, kyseinen tökstöks-viesti oli mitä ilmeisemmin tarkoitettu minulle, koska silloin juuri huoleni toin esiin asian suhteen. Ymmärsin toki kirjoittajan pointin, ei hän sitä pahalla tarkoittanut, mutta kieltämättä tuli vähän paha mieli. Itse pidän tätä paikkana, jonne voi pelkonsa ja ilonsa purkaa helposti. Jälkikäteen pystyn ajattelemaan omaa tuhruvuotoani järjellä, mutta silloin se oli maailman pelottavin juttu. Ja jos uudestaan tulee, niin en lupaa pystyväni järkiperäiseen suhtautumiseen... Summa summarum, hyvä että kirjoittaja koitti rauhoitella kertomalla, että vuodot ovat yleisiä. Sitähän hän tarkoitti, eikä varmasti pahalla. Näin haluan ajatella :)
 
  • Tykkää
Reactions: Hironea
tamariini ihanaa!!! :love: kertakaikkiaan loistavia uutisia ultrasta!

Rockwell jepjep... pitkät päällä painellaan täälläkin :ROFLMAO: mulla oli sen sortin tissikipu, että liivien laittaminen sai ähisemään tuskasta ja voi elämä sitä kun ne piti illalla ottaa pois!!! ulinaa ja volinaa se aiheutti.

Tammikuisten kommentista. En ole lukenut, mutta on pääsääntöisesti juuri nimenomaan se syy miksen tahdo mennä toisiin ketjuihin mukaan. Ensikertalaisena mulla on aivan varmasti pelkoja, paniikkeja ja äärimmäisen typeriä mielikuvia ja ajatuksia. Mä en kaipaa siihen ketään 5 lasta punkenutta tätiä kivahtelemaan töykeästi. Sen tähden tämä ketju on vaan niin kotoisa, kun kaikki on ensikertalaisia. Sillä saralla ollaan kaikki niin samassa tilanteessa, joten paniikit ja tohottamiset ei ketään haittaa.

Juhannus... Se tulla mollottaa vääjäämättömästi. Nähtävästi mennään ihan samalla kaavalla kun kaikkina aiempina vuosina. Ei mitään suunnitelmia ihan siitä syystä kun vanhukset ei osaa päättää. Meidän muiden suunnitelmat on sitten kiinni siitä lähtevätkö he mökille (jos ei niin minä mieheni kanssa menen...) tai jos he menevät niin kenen vastuulle jää tänä vuonna hoitaa hevoset. Eli todennäköisesti istutaan jussi taas miehen kanssa keskenämme kotosalla. Tänä vuonna ei päästä ees juhannussaunaan, kun se saakelin sauna on siinä rempassa! :poop: Muutamina vuosina olen kokeillut hiillostaa päätöstä, mutta tää meitin suku on niin hämäläistä ettei siitä valmista tule tekemälläkään... olen luovuttanut siis... Ihana olis päästä itse mökille, mutta se on ihan siitä kiinni onko taivaan merkit missä asennossa.

Hironea ja nöttönen 13+0
 
Onnea, tamariini, hyvistä kuulumisista.

pöllötär, NeitiPelargonia: Samansuuntaisia keskusteluja on ollut myös joulukuisissa. Niinhän se aina on, että ihmiset pelkää eri asioita, ja toiset ei aina ymmärrä. Suurin ongelma tulee siinä, kun toisilleen vieraat ihmiset kirjoittavat ja tulkitsevat toisten kirjoituksia omista lähtökohdistaan. Silloin on väärinymmärryksen vaara suuri. Itselleni on vaikeaa ymmärtää sitä, miltä jonkun kokema kova pelko tuntuu, kun olen itse pystynyt ottamaan aika rauhallisesti, eikä ole mitään pelkoja ollut. Silti miettisin kuitenkin tarkkaan, ennen kuin kommentoisin jonkun toisen pelkoja sävyyn, joka voidaan tulkita vähätteleväksi. Vaikka tarkoitusperät olisivat kuinka hyvät, on aina mahdollisuus, että viesti ei sille toiselle kuulostakaan kannustavalta.

ON: Täällä siirryttiin tänään toiselle kolmannekselle, eli nyt on rv 13+0. Eilen käytiin nt-ultrassa, jossa sikiö vastasi muutamaa päivää nuorempaa, kuin kuukautisista laskien, mutta laskettua aikaa kuitenkin aikaistettiin yhdellä päivällä, sillä äitiyspolilla käytetään eri laskentatapaa kuin neuvolassa. Outoa.

Ultrassa pikkutyypillä oli ihan hurjat jumpat menossa, mutta saatiin tosi hyvin kaikki mitat otettua vatsan päältä, kun vauva aina välillä pysähtyi poseeraamaan. Oli tosi hassua katsoa ruudulta, kun tyyppi otti oikein molemmilla jaloilla vauhtia kohdunseinästä ja ponnisti toiseen seinään. Lisäksi jalat ja kädet heiluivat kovasti, ja käsi kävi jo monta kertaa tosi lähellä suuta. Eiköhän se peukalo kohta löydy sinne suuhun. Kaikki rakenteet, mittä tässä vaiheessa nähtiin (raajat, aivot, mahalaukku, virtsarakko) olivat ihan normaalin näköisiä. Hyvin näkyi myös kun tyyppi hörppi lapsivettä. Niskaturvotusta oli 1,3mm, eli normaalisti. Yhdistelmäseulan riskiluvut saadaan joskus viikon päästä, mutta en ole mitenkään huolissani. Mitoista muistan, että pää-perämitta oli 5,9cm ja reisiluu 0,7cm.

Huomenna aamulla on vuorossa ensimmäinen sokerirasitus. Toivottavasti on hyvät arvot, olisihan se paljon helpompaa. Toisaalta ei se radi nyt mikään maailmanloppu ole, varsinkin jos se pysyy kurissa ruokavaliolla. Oon yrittänyt katsoa syömisiäni, ja nyt onkin paino tippunut n. 5 kg. Yhtään lisäkiloa en haluaisi alkupainoon, koska mulla on niin paljon ylipainoa jo valmiiksi.

Kerroin myös eilen uutiset pomolle. Kovasti onnitteli. Nyt täällä tietää jo meidän ryhmä (6 henkeä), yksikönpäällikkö ja pari hyvää työkaveria. Lopuille selviää sitten kun selviää. Olen geotekninen suunnittelija isossa rakennusalan konsulttifirmassa. Työ on lähinnä toimistotyötä ja työma- ja maastokäyntejä silloin tällöin.

Maanantaina ostettiin myös uusi auto lunastukseen menneen tilalle. Tai käytetty, mutta meille uusi. Tärkeimmät kriteerit olivat luotettavuus, turvallisuus ja riittävät tavaratilat. Nyt on sitten Skoda Octavia hatchback tulossa. Siinä on yllättävän iso takakontti. En usko, että on mitään vaikeuksia saada mahtumaan vaunuja ja vielä muutakin tavaraa. Vielä odotellaan vakuutusyhtiöstä rahoja tilille, niin saadaan uusi auto kotiin. Toivottavasti saadaan auto ennen juhannusta, että päästää mökille. Mennään perinteisesti mun vanhempien kanssa niiden mökille Tammisaareen. Ohjelmassa on grillausta, saunomista, ulkoilua, lukemista ja chillausta. Äitin kanssa ehkä tuunataan mulle vanhoista farkuista parit äitiyshousut, kun normifarkut alkaa olla aika epämukavat.
 
Moi kaikille piiiitkästä aikaa! Täällä aletaan olemaan vähitellen takaisin elävien kirjoissa ja pahoinvointi helpottamaan. (Koputan varmuuden vuoksi kuitenkin puuta.) Kaksi kuukautta tuli oltua totaalisen pois pelistä ja pahoinvointi oli jotain ihan käsittämätöntä. Meillä on menossa kotona todella iso remontti ja omaa oloa vaan pahensi se, että mies painoi hulluna hommia ja itse ei kyennyt olemaan edes pystyasennossa. Välillä olin jo ihan varma, etten yksinkertaisesti enää kestä, mutta niin näköjään siitäkin selvittiin. Kiitos teille tsempeistä! :)

Viiulle paljon onnea tyttövauvasta! :love:

Fiidulle isot pahoittelut keskenmenosta! :cry:

Uusille lämpimästi tervetuloa!

Varhaisraskauden ultrassa käytiin yksityisellä rv 7+ ja siellä näkyi kaikki mitä pitikin ja kuultiin ensimmäisen kerran pienen sydämen sykekin. Alkio oli silloin 2 päivää isompi kuin kuukutisista laskettuna. Nt-ultrassa käytiin pari viikkoa sitten ja siellä sikiö vastasi 5 päivää isompaa, kuin kuukautisista laskettuna ja LA:ta siirrettiin se viisi päivää aikaisemmaksi. Nt-ultrassa pikkuinen heilautti ihan alussa pari kertaa vähän käsiään, mutta muuten oli ihan paikoillaan. Nyt kun on lukenut muiden ihania ultrakuulumisia vilkkaista vauveleista, niin alkaa väkisinkin pelko hiipimään mieleen, että onkohan kaikki sittenkään meidän vauvalla ihan hyvin, kun oli niin paikoillaan... Niskanturvotusta oli 0,98 mm ja (todella vähäpuheinen) kätilö kyllä sanoi että kaikki näyttäisi olevan ihan ok, mutta silti nyt vähän mietityttää. Veriseulontoihin ei osallistuttu. Onko täällä muita, jotka ei ole seulontoihin osallistunut?
Eilen oli toinen neuvolakäynti ja jonkun ajan etsimisen jälkeen ne sydänäänetkin sieltä löytyi. Sydän jumpsutti 150. :love:

Alkuraskaudessa mulla ei ollut oikeastaan mitään pelkoja keskenmenosta tai muustakaan, mutta nyt, toisen kolmanneksen alkaessa on alkanut välillä pelottamaan että mitä jos kaikki ei menekään hyvin. Toisaalta olen nyt vasta pystynyt alkaa nauttimaan raskaudesta, kun oma olo alkaa olemaan edes jotenkin siedettävä. Pari päivää sitten kävin ostamassa ensimmäisiä vauvan vaatteita kirpparilta ja voi että niitä onkin ihana hypistellä. :) Vaunut meillä on myös jo hankittuna, kun tuli niin hyvät käytetyt vastaan tori.fi:ssä.

Tänään mulla on ollut ensimmäistä kertaa koko raskausaikana alavatsassa menkkamaisia tuntemuksia ja paperiin tullut pyyhkiessä yhteensä noin pikkurillinpään verran "värillistä" valkovuotoa. Tämä tietysti vähän huolettaa vaikkakin voi olla täysin normaalia. :(

Tulipas paljon tekstiä ja varsin omannavan ympärillä näyttää tässä viestissä asiat pyörivän, mutta oli pakko "oksentaa" kaikki kahden kuukauden ajalta ulos. :D

Liljah ja Pieni 13+5
 
Nopeasti Liljah kommentoin, että ei se meidänkään pallero mikään runsaasti liikkuva ollut. Venytteli vähän käsiä ja jalkojaan, mutta ei siellä mitään voltteja heitelty. En muista missä ketjussa se oli, mutta jossain just kerrottiin kätilön sanoneen, että nuo pikkuiset liikkuu pari minuuttia ja nukkuu parikymmentä. Eli teillä oli just rento vaihe käynnissä ja pikkuisella mukavat oltavat. Ole huoleti. <3
 
Jee, vihdoinki pääsen kirjottaan tänne! En oo päässy tabletilla sisään uudistuksen jälkeen kun sillon nollautu kirjautumistiedot ja en muista salasanaa ja kun pyydän uutta, niin en pääse uusiin. Nyt hoksasin kokeilla kännykkää ja tässä olikin vanhat kirjautumistiedot pysyny tallessa.

Meillä oli tosiaan maanantaina varhaisultra ja ihana pieni musta piste siellä ruudulla möllötti ja pikkuruinen sydän paukutti kovasti menemään. <3 Tyyppi vastasi tismalleen mun laskelmia. Ens viikolla onkin sitten eka neuvola.

Oon lukenu tätä palstaa tässä välissä mut mitähän mun piti kommentoida..

Ainakin lämpimät onnittelut tamariini, Maybelle ja Liljah hyvistä ultrakuulumisista!

Hurja kolari ollu Maybellellä, onneksi selvisit siitä ehjänä!!

Mulla meinas olla vähän paniikkia ennen varhaisultraa kun tuntuu, et kaikilla tuolla kuukausiketjuissa (kuulun facessa kahteen) on jatkuvasti niin huono olo. Ja itellä ei mitään, tai etoo välillä, mut ei sellasta et tosissaan vetäis toimintakyvyttömäksi. Enkä oo oksentanu kertaakaan. Rinnat on tosi kipeet ja välillä vihlasee tai jomottelee alamahasta. Alko tuntuun, et mun raskaus on ihan vääränlainen kun se ei tee mulle kurjaa oloa. Ainoa kurja mikä on, niin vaikkei mum ruokailutottumukset oo muuttunu miksikään, niin painoa on tullu jo kolme kiloa lisää. Oileesti, oon varmaan ihan hillitön sotanorsu joulukuussa! :/

Eilen olin isän kaverina kun äiti oli kampaajalla (isäni on petipotilas) ja kerroin nyt sitten iskällekki vauvasta. Äiti on tienny ihan alusta asti. Annoin sille semmosen pappa-pyyheklipsin ja kysyin et näkeekö mitä siinä lukee. Sanoi et näkee (vaikka luulen ettei nähny) ja jatkoin, että mitäs tuumaat jos susta tammikuussa tulis pappa. Tuhahti vaan että eikö tää oo vähän aikasta. Meni joku hetki niin huusi mut käymään ja pyysi näyttään uudelleen sitä klipsiä. Sitten se kyynel silmässä kysyi, että saako tätä tähän (näytti paidan rinnustaa) kiinni. Taas meni vähän aikaa ja pyysi mua taas käymään. Sitten se kysy, että vaihtuuko mulla nimi. :D Sanoin, että eipä oo ollu kukaan semmosta kysymässä.

Ärsyttää muuten kun mun mies on siis ollut naimisissa ja on tosi monesti (ertyisesti humalassa) sanonu, et avioliitto on nähty ja hän ei uudelleen naimisiin mene. Tai siis tuo ei ärsytä vaan se, että kun kerran tuossa kiusasin miestä, että vauvahan on ainakin ekan kuukauden mun sukunimella ennen kuin isyydentunnustus menee läpi ja mistäs sitä tietää jos sille nimelle jäisikin. Mies suuttu tuosta ihan älyttömästi, että taatusti tulee hänen nimensä vauvalle. Sanoin siihen vaan, että mulla tekee kyllä vähän pahaa että mun lapseni (todennäköisesti ainokaiseni) on eriniminen kuin minä. Mies siinä kohta sitten sanoi, että ehtiihän tässä häitä tanssia ennen sitä. Häkellyin kovasti ja sanoin fiksusti, että juu onhan tässä muutaman kuukauden päästä häät tulossa ja taatusti siellä mun kanssa tanssit. Olen siis elokuussa ystäväni kaasona. Niin nyt kun kerroin miehelle tuon isän reaktion ja sanomiset, niin nurkan takaa kuului vaan että "voisithan sää nimen vaihtaa". Nyt tietenki aprikoin, että onko se muuttamassa mieltään ja meinaiski, että voitais naimisiin mennä? Se ois mun toiseksi suurin haaveeni kyllä, tän yhteisen vauvan jälkeen. Arvatkaa vaan kelaanko tuota nyt mielessäni... Ei sais liikaa ajatella, petyn sitten vaan jos ei kosikkaan.

Onko täällä muita avopareja? Onko teille itsestäänselvyys että lapsi saa miehen sukunimen?
 
OmaAurinkoinen: Täällä toinen jolla on ollut hyvin oireeton alkuraskaus. Mullakin tasaista pientä ällötystä ollut, mutta en minäkään ole kertaakaan joutunut oksentamaan tai jäämään töistä/harrastuksista pois. Närästystä mulla on ollut, mutta mulla on tätä vaivaa ollut ihan yhtä paljon ennen raskauttakin. Näin ollen en pysty sitäkään laittamaan raskauden piikkiin. Mulla ei ole ollut mitään mielialan heittelyjä tai että olisin ollut mitenkään itkuisempi tai herkempi. Juteltiin tästä ihan pari päivää sitten miehen kanssa niin sekin oikein ihmetteli asiaa. Oli kuulemma odottanut paljon pahempaa. Normaalien mielihalujen (herkkuja, sipsejä, jätskiä mitä vastaan mä olen taistellut ihan koko elämäni) lisäksi mulla ei ole ollut mitään tuntemuksia. Mikään ruoka tai haju ei ällötä tms. Alkuaikojen vihlaisut loppui sekä tissitkään ei ole enää kuin vähän arat.

Minäkin yritän kovasti kytätä painoa ja syömisteni määrää. Silti se puntari mullakin auttamattomasti vaan hiipii ylöspäin. Mua hitusen lohduttaa se, että neuvolassa mua päinvastoin neuvottii olemaan stressaamatta siitä painosta eikä niinkään tarkkailemaan sitä. Mulla on kuitenkin ihan reilusti sitä ylimääräistä jo valmiiksi. Ja kuten Maybelle sanoi, ei se radi ole maailmanloppu sekään.

Eihän sitä tiedä ;) ehkäpä se sun mies alkaa lämmetä vauvan myötä naimisiin menon ajatukselle. Ihmisen mieli on muuttuvainen.

Hironea ja nöttönen 13+1
 
Täällä toinen avoparinen! Ei olla naimisiinmenosta juteltu joten eiköhän tässä susiparina jatketa :) oon ite ollu kihloissa aiemmin mutta saveen on mennyt.. Ei niin houkuttele tuo avioliitto, mutta ei sitä koskaan tiedä.. Jos mies kosis niin kyllä taitaisin suostua silti. Jotenkin kuitenkin ajattelen, että ihme se kyllä olis :D
 
Onnittelut kaikille hyvistä ultrakuulumisista. Täällä onkin oikein ultraputki menossa :)

Tuotti tuskaa tänne kirjautuminen...Salasanan nollauksesta piti hakea vauhtia :mad:

OmaAurinkoinen, mulle kihahti ihan liikutuksen kyynel silmänurkkaan tuosta sun pappa-jutusta. Ihana!

Mekin ollaan avopari...Voi olla, että sukunimestä tulee vääntöä :LOL: Mulla on harvinainen ja hassu sukunimi, mutta se on sellainen, että kun sen kuulee niin ainakin 30 % osaa siitä päätellä että olen pohjanmaalta kotoisin. Toisaalta miehen sukunimi on niin neutraali, että siitä ei ainakaan tule sanomista eikä kummallisia lempinimiä. Tosin voi olla, että tulee kosintakin. Sitä en sitten tiedä mitä siihen sanon. Tiedän vaan, että miehen mielestä sellaiset tilaisuudet joissa kastetaan ja vihitään on kivoja...Mun mielestä ei ole ja olen kyllä yrittänyt tehdä asian selväksi. En ole tähän asti ollut avioliittotyyppi. Tai ajattelen niin, että se ei ole oleellista. Meillä on kaikin puolin hyvä suhde ja se on oleellisempaa. Mutta saapa nähdä...

Ruokahimot on hellittänyt ja tällä hetkellä ei ole ihmeempiä houkutuksia. Se oli kyllä aika rasittavaa aikaa, kun pyöri pitsat sun muut mielessä.

"Kokeneet odottajat" en ole kohdannut tuollaista ärsyttävää kohtelua, vaikka olen aika äärihysteerinen ollutkin. Välillä kyllä ottaa pattiin, etenkin ruokajutuissa se tarpeeton "maalaisjärjen" korostaminen. Säikähdän helposti kaikkea uutta myös olotilan muutoksissa ja mielestäni siihen on täysi oikeus.

Täällä on ollut tosi hiljaista. Ei ole oikein oireita enkä tunne liikkeitäkään varmuudella, joten rakenneultraa odotan kovasti ja pelkääkin vähän.:notworthy: Vaunut käytiin silti hankkimassa...Että on tässä jotain optimismiakin.

Zoona ja Tero (18+1)
 
Juhannusta tosiaan unohdinkin viimeksi kommentoida. Meillä on perinteenä mennä vanhempieni mökille juhannusta viettämään. Isäntä on töissä aaton, enkä tiedä liittyykö loppuajaksi mukaan lasten kanssa. Perus mökkijussi siis grilliruokineen, metsäretkineen, souteluineen ja saunomisineen. :) Rakastan kyllä meidän mökkiä ihan yli kaiken!

Maybelle Me mennään kyllä aikaa samaa tahtia. :) Jos sinulla oli siis kuukautisista laskien muutamaa päivää nuorempi ja täällä taas vanhempi. Ultran mukaan nyt mentäisiin viikkoja 12+5 tänään. Mutta tosiaan tuo 4 päivän ero ei ollut syy muuttaa nykyisiä laskelmia. Ja kuulostaapa oikein vinkeältä pomppijalta teidän pikkuinen. :ROFLMAO: Oletpa myös hienosti saanut painoa tippumaan! Wau!

Liljah Kiva kuulla, että olo alkaa helpottamaan. Ja tosiaan se pieni vuoto. Olen ymmärtänyt, että niitä voi tulla ihan koko raskauden ajan. Että ei ne taida harmaita hiuksia aiheuttaa pelkästään meille alkuvaiheessa stressaajille... Toivottavasti osaat ottaa rennosti! Taatusti on harmitonta vuotoa kun on noin pientä. Tietysti sillä silmällä ehkä kannattaa olla tarkkana, että jos omituisia hajuja tai muita ilmenee, ettei mikään tulehdus jyllää alapäässä.

OmaAurinkoiselle peukut hyvästä ultrakäynnistä! Ja voi miten ihana tuo pappajuttu! Tippa linssiin tuli täälläkin. :love: Kyllähän tuo vähän siltä kuulostaisi, että mies suattaisi olla mieltään muuttamassa. :) Kummasti muuttuvat elämäntilanteet saa arvioimaan asioita uudelta kantilta... ;)

Paino se täällä vaan myös hivuttelee itseään ylös päin. Mutta ihan syystä tosin. Alkuunsa älytön väsymys ja nyt sitten vaan täysin saamaton. :unsure: Samaten on herkut maistuneet luvattoman hyvin, joten ei ole ihme, että 2-3 kiloa rasvaa on tuohon keskivartalolle ja reisiin parkkeerannut. Nyt kun väsymys on väistynyt, niin selkeästi jaksaa taas enempi panostaa syömisiin, eikä vain väsypäissään valkkaa kaikista kaloripitoisinta vaihtoehtoa. Ehkä tämä tästä... En niin millään haluaisi paisua 20 kiloa kuten sisareni. Tiedän, ettei sitä sitten olisi meikäläisen helppo saada poiskaan ja olisi pitkä ja tuskainen työ. Toisaalta en suostu myöskään kauheaa stressiä painosta ottamaan.

Zoona Pahoittelen etu- ja jälkikäteen, että allekirjoittanut välillä on aikamoinen "maalaisjärjen" perään huutelija! Toivottavasti osaan kuitenkin mielipiteeni esittää niin, etten tuputa. :D Jokainen on yksilö ja suhtautuu asioihin omalla tavallaan ja se on juuri hyvä niin. Ei ole kenenkään paikka ruveta arvostelemaan tai kritisoimaan muiden valintoja tai tapoja toimia. Vaihtoehtoja toki voi esittää. :)

Ja toivottavasti liikkeet taas kohta tuntuvat selvemmin. :) Tiedätkö onko sinulla istukka ehkä vaimentamassa liikkeitä? Tai sitten vauveli potkiskelee selkääsi päin, niin silloinhan ne ei vissiin niin selkeästi tunnu? (Huom! Kaikkea sitä on kuulkaa oppinut kun on vuoden ajan lukenut noita "kohta synnyttävien" ketjuja... :D)

Tähän osoitteeseen ei tänään kuulu juuri mitään uutta. Varasin itselleni sokerirasituksen parin viikon päähän. Siinäpä se. (y)

tamariini ja hukkis 12+1
 
Moikka!
Minä 32v ja aviomies 35v ollaan reilun vuoden yritetty ja takana on yks tuulimunaraskaus 2014. Hakeuduttiin just lapsettomuusklikalle ja otettiin näytteet molemmilta jotka oli ok, kunnes pamahdin luomuna raskaaksi :)
En ole mikään "viimeinen mohikaani" vaan kaveriporukassa on lapsia alettu tekemään aika varttuneina muutkin, osalla tietysti on jo kouluikäisiäkin lapsia.. mutta kieltämättä alkoi iskemään ahdistus kun raskautta ei meinannut tuulimunan jälkeen kuulua.. Toivoisin kuitenkin paria lasta.
Laskettuaika on joulukuun 13.pv. olen siis tällä hetkellä vk 13+5.
ultrassa kaikki oli hyvin ja eloisa tyyppi siellä potkuskeli.
Alkuraskauden vaivat alkaa olla jo ohi, kovaa väsymystä on vielä, mutta osittain voi olla nyt jetlagiakin matkan takia..
Syön yleensä aika terveellisesti, mutta kovasti on nyt himottanut kaikenmaailman pizzat jatkuvasti :D Popsin kyllä monivitamiinejä vastapainoksi ja yritän hillitä roskaruuasta.

onko kellään kotidopplerista kokemuksia?
 
Moikka! Itse olen 28-vuotias esikoista odottava. Koimme mieheni kanssa kaksi keskenmenoa ennen tätä. Toinen oli rv 12 nyt viime marraskuussa, ja sen jälkeen tuli aika kova epätoivo. Nyt kuitenkin positiivisella mielellä, peloista huolimatta. Mulla on koko raskauden ollut virtsavaivoja ja söinkin 3 antibioottikuuria, ennen kun sain estolääkityksen mitä nyt syön ainakin ru asti. Täällä mennään rv 18+6 nyt . Ja kettukissa, mulla on ainakin hyviä kokemuksia kotidopplerista, koska mulla ei liikkeet vielä tunnu eikä vatsakaan juuri kasvanut. Takana olev kohtu ja edessä oleva istukka, joten sitä mahan kasvua ja liikkeitä odotellessa! :p Kuitenkin sydänäänien kuuntelu rauhoittaa mieltä, sillon kun ei muuten tunnu että raskaanahan tässä ollaan! :) Ihanaa vkloppua kaikille, toivotaan, että säät suosii meitä! :)
 
Tiedän etten saisi vielä toivoa menettää, mutta tässä on nyt pari päivää ollut fiilis että kaikki ei ole kunnossa ja toissapäivänä alkoi ruskea tuhruvuoto (pikkuhousunsuojassa näyttää ruskealta, paperiin pyyhkiessä oranssilta/vaaleanpunaiselta) ja menkkakivut selkäkipuineen alkoi tänään.
Aika varma siis olen että keskenmeno on alkanut. Itkenyt oon koko päivän ja nyt melkein alkaa jo raivo nousta, viha omaa kroppaa kohtaan.

Anteeks tää pelkkä omanapailu, paniikki on aika mittava :(
 
Rockwell millä viikoilla sä oot? Ootko käynyt vielä ultrassa/onko sydänäänet kuulunut?
Pieni verinen tuhru ei todellakaan merkitse välttämättä mitään!!
Ota nyt rauhassa vaan.. Itsellä kans tuli sillon alkuun.. Viikolla 6 tai 7 vähän vuotoa (seksin jälkeen) ja silti raskaus on jatkunut huvin. Jos oot jo yli 11/12 viikoilla voit käydä päivystyksessä kuuntelemassa sydänäänet että kuuluuko..
Älä mut vielä murehdi :'(
 
Tänään vasta 6+6, ja en ole vielä käynyt ultrassa. Maanantaina varhaisultra, mutta vahva fiilis, että tulee huonoja uutisia... Mutta eikö kipu ole aina huono merkki? Alavatsa, alaselkä ja nivuset kipuilevat kuten kuukautisten alla..
 
No en varsinaisesti kaipaa särkylääkettä, kun kärsin muutenkin kivuista jatkuvasti, enkä niihinkään syö lääkkeitä.. Kipu on sellaista häiritsevää. Koko ajan tuntuvaa, ei edes ajoittain..
No aika näyttää.. Mulla on kyllä useimmiten ollut tarkka intuitio, mutta toivon todella että se nyt olisi väärässä..
 
Rockwell: sinuna vetäisin syvään henkeä ja ottaisin iisisti jos kerta varhaisultra on noin lähellä. Ennen sitä ei kannata panikoida kun ei asioille kuitenkaan voi nyt mitään.. Kivutkin voi olla ihan asiaan kuuluvia - niitä on niin monen sorttisia, että vaikea tietää mikä on mitäkin kipua. Tsemppiä ja rauhoitu :) helpottaa myös oloa.
 
  • Tykkää
Reactions: kettukissa
Toivo alkaa olla menetetty. Aamulla eiliseen verrattuna tuplakivut, pahimmat vasemmalla puolella sekä vatsassa että selässä. Kaks tuntia sitten heräsin ja pyyhkiessä isosti verta ja äsken valumalla valui pyttyyn...
Kyllä tää olikin liian hyvää ollakseen totta...
 
Voi kun kurja kuulla Rockwell!! Oon tosi pahoillani.. Itse kans jouduin kokeen ensin keskenmenon ennen tätä jo turvallisemmalle viikoille ehtinyttä raskautta. Tuntui sillon maailmanlopulta... Onko vuoto jatkunut? Onneks sulla on huomena se ultra...
 
kettukissa ja papu_87 Tervetuloa joukkoon! Kiva saada lisää kirjoittelijoita. :)

Kotidoppler Minulla on kokemusta kyllä. Sain kaverilta sellaisen lainaan edellisen alkaneen raskauden aikana, jolloin tietty mitään ei kuulunut kun keskenmeno oli jo tietämättäni tapahtunut. Nyt sitten aloin dopplerilla leikkimään jossain 8 viikon loppupuolella ja 9+ viikoilla kuuluikin ensimmäisen kerran jo sydänäänet. Pari kertaa viikossa niitä edelleen kuulostelen varmistaakseni, että pieni on matkassa mukana. Ei ole mitään hyvää/huonoa erityistä sanottavaa. Tuo on semmoinen laite, että toisille sopii ja toisille ei.

Rockwell Olen hurjan pahoillani.:(

Täällä viikonloppu meni nopeasti. Ihan liian nopeasti... Onneksi on juhannusviikko, niin ei tarvitse 5 päivää töitä jaksaa. :D Kyllä nyt loma maistuisi, mutta ei ihan vielä... Ensi viikko onneksi vimppa toimistolla, seuraava mukavalla työreissulla ja siitä sitten suoraan parin viikon loma.

tamariini ja hukkis 12+5
 
Noniin, varmistus keskenmenosta saatu.
Tyhjä olo on, vaikka siis tavaraa vielä sisällä onkin...
Nyt on sellainen olo, että en halua jatkaa yrittämistä ollenkaan, en todellakaan halua kokea tätä uudestaan...

mutta paljon tsemppejä teidän odotuksiinne...
 

Yhteistyössä