3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Nyt on meille tehty hankintoja. On yhdistelmävaunut, turvakaukalo, hoitoalusta ja iso kasa vaatteita. Lupasin itselleni ja miehelleni, että siihen loppuu hätäily. Noh, kuinkas kävi. Maha kasvaa sellaisella vauhdilla, ettei miulla meinaa mitkään vaatteet kestää perässä. Noin puolet alushousuvarastosta on sellaisia, jotka painaa. Tavallisia housuja ei voi enää käyttää ollenkaan. Jopa pyjaman housut ja pitkikset painaa. Miulla on kotioloihin kahdet housut, lisäksi yhdet haalarihousut ja lainassa yhdet rennot kangashousut töihin ja kahdet farkut, jotka on toistaiseksi isot. Valitin tästä aiemmin toisella palstalla ja sain vinkin käydä H&M:llä, mutta sielläkään ei ollut yhtään housumallia suoralla tai aavistuksen levenevällä lahkeella. Miun housun puntin alle pitää mahtua normaali sukka, villasukka ja mielellään vielä saappaan varsikin.

Ahdistaa tää rahanmeno. Voi kun sitä voisi tulla samaan tahtiin tai että kehtaisi edes mieheltä pyytää rahaa tähän tarpeeseen.

Facebookin äitiysvaatekirppiksille en halua liittyä, koska en halua huudella asiasta niin suurilla areenoilla. Tori.fi:n selaaminen huonoilla tuotekuvilla on yhtä tuskaa.

Miulla on vielä yli puolet jäljellä tästä raskausajasta ja miuta kyllästyttää jo nyt nää syömisen vaikeudet, kaiken maailman kiellot ja varovaisuudet, sekavat unet, väsymys, hankinnat ja vaatteiden ostaminen, kun kaupat myy miun tarpeisiin pelkkää ei-oota.

Ainoa lohtu tässä on se, että puolen vuoden päästä tää on jo ohi. Ja aika kuluu lopulta aika nopeasti.

Piinamiina ja Pulla 15+6

 

Piinamiina, sä olet kyllä ollut ahkera! Ja kyllä, välillä on sellainen olo, että saman tien voisi poltella seteleitä. Huoh. Koko ajan löytyy lisää hankittavaa. Ei riitä, että on vaunut, vaan pitää olla vaunuverho, sadesuoja, hyönteissuoja, kissaverkko, peitto, kosteussuoja pohjalle, vaunulelu... No, pointti tuli ehkä selväksi Ja ne omat vaatteet voi kyllä olla haaste. Itse olen selvinnyt juuri niillä H&M:n "farkuilla", kun tykkään kapeasta mallista. Lisäksi ostin yhdet collegehousut kotikäyttöön. Muuten en siellä koskaan shoppaile, mutta nyt se hintataso on yhtäkkiä alkanut tuntua hyvältä... On kumminkin lievästi eri asia ostaa vaatteita monen vuoden kuin muutaman kuukauden käyttöön. Paidat on onneksi helpompia kuin alaosat: muutaman T-paidan olen äitiyspuolelta ostanut, mutta muuten pärjäillyt omilla ja lainatuilla väljillä paidoilla, pitkillä topeilla ja tunikoilla. Ja trikoomekot on kyllä kesällä olleet ihan voittamattomia! Sitä en tiedä, miten loppuajasta selvitään, kun ilmat kylmenevät ja maha vaan kasvaa... ja kasvaa... Ja seuraavaksi pitääkin alkaa ostella imetysvaatteita. Hiphei.

Nipsunen, täällä kasvatetaan ja opetetaan myös työksi toisten lapsia, niin että sama asia on käynyt välillä mielessä. Moni kollega on sanonut, että omien lasten myötä on tullut sellainen ymmärtävämpi asenne muitakin lapsia kohtaan. Mielenkiintoista nähdä, miten käy omalla kohdalla. Ainakin lasten vanhempia uskon ja toivon kohta ymmärtäväni paremmin, vaikka sitä taitoa on tietysti tuonut ihan vaan ikäkin.

Jeps, täällä haaveillaan jo välillä graavilohesta, valkoviinistä, lakritsista ja ihan vaan siitä, että oma keho tuntuisi kevyemmältä. Mitenköhän tästä loppuraskaudesta osaisi ihan vaan nauttia...? Kaikissa viimeisiä kuukausia käsittelevissä artikkeleissa vaan todetaan jotain sellaista, kuten "Tunnet itsesi jo valtavaksi", "Jalkasi ovat varmasti turvonneet" tai "Olet varmasti jo kyllästynyt suonikohjuihisi ja peräpukamiisi"...

Minervan 31+4

 

Piinamiina, sä olet kyllä ollut ahkera! Ja kyllä, välillä on sellainen olo, että saman tien voisi poltella seteleitä. Huoh. Koko ajan löytyy lisää hankittavaa. Ei riitä, että on vaunut, vaan pitää olla vaunuverho, sadesuoja, hyönteissuoja, kissaverkko, peitto, kosteussuoja pohjalle, vaunulelu... No, pointti tuli ehkä selväksi Ja ne omat vaatteet voi kyllä olla haaste. Itse olen selvinnyt juuri niillä H&M:n "farkuilla", kun tykkään kapeasta mallista. Lisäksi ostin yhdet collegehousut kotikäyttöön. Muuten en siellä koskaan shoppaile, mutta nyt se hintataso on yhtäkkiä alkanut tuntua hyvältä... On kumminkin lievästi eri asia ostaa vaatteita monen vuoden kuin muutaman kuukauden käyttöön. Paidat on onneksi helpompia kuin alaosat: muutaman T-paidan olen äitiyspuolelta ostanut, mutta muuten pärjäillyt omilla ja lainatuilla väljillä paidoilla, pitkillä topeilla ja tunikoilla. Ja trikoomekot on kyllä kesällä olleet ihan voittamattomia! Sitä en tiedä, miten loppuajasta selvitään, kun ilmat kylmenevät ja maha vaan kasvaa... ja kasvaa... Ja seuraavaksi pitääkin alkaa ostella imetysvaatteita. Hiphei.

Nipsunen, täällä kasvatetaan ja opetetaan myös työksi toisten lapsia, niin että sama asia on käynyt välillä mielessä. Moni kollega on sanonut, että omien lasten myötä on tullut sellainen ymmärtävämpi asenne muitakin lapsia kohtaan. Mielenkiintoista nähdä, miten käy omalla kohdalla. Ainakin lasten vanhempia uskon ja toivon kohta ymmärtäväni paremmin, vaikka sitä taitoa on tietysti tuonut ihan vaan ikäkin.

Jeps, täällä haaveillaan jo välillä graavilohesta, valkoviinistä, lakritsista ja ihan vaan siitä, että oma keho tuntuisi kevyemmältä. Mitenköhän tästä loppuraskaudesta osaisi ihan vaan nauttia...? Kaikissa viimeisiä kuukausia käsittelevissä artikkeleissa vaan todetaan jotain sellaista, kuten "Tunnet itsesi jo valtavaksi", "Jalkasi ovat varmasti turvonneet" tai "Olet varmasti jo kyllästynyt suonikohjuihisi ja peräpukamiisi"...

Minervan 31+4

Jossain appsissa päivän vinkkinä on välillä jotain tosi idioottimaista, kuten saatat tuntea pahoinvointia, mutta sen puuttuminen ei ole vaarallista. Siinä vaiheessa kun on laihtunut raskauden ekan kolmanneksen aikana toista kiloa ja ruoka ei edelleenkään maistu, mutta hormonit pyörii sitä vastoin hirveällä vauhdilla, tekisi mieli huutaa puhelimelle ääneen, että älä hel**tissä! Ihan tosi! Voisi olla jotain vähän kannustavampaa.

Mie oon ostanut tähän mennessä melkein kaiken käytettynä. Meille kun ei suunnitella kuin tätä yhtä lasta, niin ei viitsi ostaa uusia kalliita vaunuja. Joudutaan kuitenkin säilyttämään vaunuja kuistilla tms. niin niiden jälleenmyyntiarvo romahtaa siinäkin heti. Ja käytettynä ostaessa sai mukaan kaikki tarvikkeet kissaverkkoa lukuunottamatta.

 

Moikka! Mahtuisiko tänne mukaan kirjoittelemaan? Kirjoitin kuumeilijoiden puolella toisessa ketjussa, mutta mielelläni liittyisin omanikäisten joukkoon täällä. On kiva, että täällä on raskauden eri vaiheissa olevia, niin saa ehkä jotain käsitystä siitä, mitä on tulossa.

Ikää mulla on juurikin tuon 30 vuotta, ja vähän aikaa sitten sain tietää, että esikoinen olisi nyt tuloillaan. Tämän vuoden alusta aloitettiin yritys, ja LA olisi arviolta 20.4. Syyskuun alussa olen menossa varhaisultraan, jossa tuo sitten ehkä tarkentuu.

Tähän asti olen ollut melko oireeton, mitä nyt tissit on kasvaneet ja hiukan kipeät välillä ja pientä etomista ("krapulaista" oloa) on silloin tällöin. Tavallaan toivoisin jotain selkeämpiä oireita, mutta toisaalta (kuten teidänkin kirjoituksista huomaan) pitäisi varmaan olla tyytyväinen, että olo on hyvä.

Pakko muuten kommentoida noista sovellusten teksteistä: mulla luki tänään (5+3) "Hei, olet raskaana!" ja olin vähän että No shit, Sherlock Kukakohan noita tekstejä oikein keksii...

Tulipas pitkä viesti. Tsempit kaikille!

 

Tervetuloo fabula! mulla oli alussa melko samat fiilikset, että jotenki toivo että tuntuis enemmän jotain ni pystyis luottaa että kaikki on oikeesti totta. Mut ollaan onnellisia ja suht vähäoireisia
Minervan uskon myös et tuo jotain uutta ja hyvääkin työntekoon. Vanhempiakin ehkä osaa ottaa huomioon laajemmin kun pääsee itse kokemaan vanhemmuuden. Nyt mulla pyörähti syksy käyntiin uuden ryhmän kanssa ja vaikkei ihan pienimmistä oo kyse niin fyysisesti vaativat nämäkin. Toivon ,kun uusi ja isompi työmaa valmistuu silläaikaa kun olen kotona, että se tuo mahdollisuuksia olla vähän eri-ikäisten kanssa kuin mikä kotoa sillä hetkellä löytyy. Olisi kiva palata vaikka toimimaan eskarissa kun oman pienen vie hoitoon.. mutta ne on kaukaisia asioita ne
Hainpa serkulta eilen valtavan kuorman tavaraa pienelle enää oikeastaan suuria hankintoja on ne rattaat, joita ei varmaan ikinä onnistuta päättämää...
Nipsunen 23+6

 

Moikka! Löysin tän viestinketjun, jossa onkin jo vähän kypsempään ikään päässeitä ensisynnyttäneitä, tosi kiva itse olen 34 vuotias ja asun Helsingissä. Raskausviikkoja 7+2 ja eilen kävin varhaisultrassa varmistamassa, että mahassa oln jotain eloa. Jännitti kyllä ihan hulluna ja oli helpottavaa nähdä, että siellä oikeesti on joku hengissä oleva dude

tänää pitäisi ilomoittaa töissä asiasta, koska oon sellaisella alalla, että tiettyjä aineita en voi käsitellä raskaana ollessa. Tää kertominen kyllä vähän inhottaa näin alkuvaiheessa, mutta ei auta.

Niin itselläni siis laskettu aika 7.4

 

Tilannetiedotusta:

Päästiin eilen kotiin, ensimmäinen vähäuninen yö takana Vauvoille tehtiin kotiinlähtötarkastus jo lauantaina, mutta niiden mun veriarvojen vuoksi oltiin sairaalassa vielä eiliseen (maanantai). Nyt vihdoin lähti hemoglobiini nousuun (sain yhden pussillisen verta) ja se matala trombosyyttiarvokin hyppäsi normaaliksi. Ainoastaan maksa-arvot jatkavat kulkuaan "väärään suuntaan", mut niitä voi seurata muutenkin ku sairaalassa makaamalla. Törmättiin kotiinlähtiessä vielä siihen sektiopäätöksen tehneeseen lääkäriin, ja hän oli nyt sitä mieltä, että mulla oli todennäköisesti muodostumassa poikkeavantyyppinen raskausmyrkytys, että sektiopäätös oli oikea. Eivät oo huolissaan tuosta maksa-arvosta vielä, kun se kuului 'taudinkuvaan'. Mut nyt tietty vaan toivoisi, että se lähtisi laskusuuntaan niinku muutkin arvot.

Suurin ongelma mulla on oikeanpuoleinen alavatsakipu, joka on aivan järkyttävän voimakasta! Levossa ei tunnu mitään, mutta seisominen/kävely/istuminen.... Ja varsinkin jos 'pidempään' seisoo (esim. Kun tänään tein aamupalaa..), voimistuu se niin hirveäksi, ettei voi kun puuskuttaa, toisinaan itkeä, ja koittaa jotenkin rentouttaa sitä kohtaa Kipu ei ole arven kohdalla, joten lääkärit epäilivät vaan jotain kiinnikettä tai jumissa olevaa suolenmutkaa. Pitäisi korjaantua kunhan suolisto ja muut elimet löytävät taas oman paikkansa. Toivon kovasti, että se käy nopeasti! Ns. kunnon kipulääkkeitä ei kotiin enää nimittäin saatu, Buranan voimilla mennään, eikä ihan näytä riittävän.. Eli itseasiassa tuon leikkausarven suhteen mulla ei oo ollu kipuja ollenkaan, tai en ole ainakaan huomannut. Ilman tätä kiinnikeongelmaa tms. olisin jo varmaan vaunulenkillä

Pojat voi tosi hyvin.. Vähän A:lla on mahan kanssa ongelmaa, puklaa myös helposti maidot ylös jos ei saada äkkiä syönnin jälkeen pystyasentoon röyhtäilemään miehekkäästi Viime yönä meni pari tuntia lohdutellessa (mahastaan) pörisevää vauvaa. Rintamaidon imemisen ovat nyt oppineet, mut jostain syystä eilen alkoi sellainen kausi, että rintaa imetään 15min ja sitten nukahdetaan. Siis niin sikeään maitouneen, ettei saa todellakaan innostumaan imemisestä uudelleen. Kun sitten laitan sänkyyn ja alan imettämään toista, alkaa sieltä sängystä kuulua taas tuttu maiskutus ja ensimmäinen huomaa, että hänellä onkin vielä nälkä. Siis tunnin sisään oon joskus syöttäny toista kolme kertaa! Pitäis jotenki keksiä miten sais nuo jaksamaan sitä imemistä pidempään, niin ei tarttis heti olla uudelleen tyrkyllä Tähän varmaan tulee joku ratkaisu ihan itsestäänkin, kunhan opitaan asioita puolin ja toisin. Uuttahan tää vielä on. Ja ollaan me nyt ruokittu molempia välillä korvikkeillakin, saa nännitkin vähän lepoa

Mun paino nousi raskauden aikana aika tarkkaan 25kg, joista 15kg jäi synnärille Turvotukset oli valtavat näin jälkikäteen ajateltuna, vaikka itse olinkin vakaasti sitä mieltä, että vain jalkaterissä ja ehkä käsissä oli jotain pientä. Mut kyllä heti kun tukisukista paljastui ne 'omat' jalkaterät ja sääret, tajusin, kuinka isossa nestelastissa sitä olinkaan kulkenut! Olen nyt monta päivää ihastellut jalkateriäni, kun ne ovat niin sirot. Long time no see!

Hankintajutuista vielä: Näin kotona vietetyn n. 20 tunnin jälkeen pistin jo samantien tilaukseen 30kpl harsoja.. Niitä oli ennestään jo saman verran ja uhkaavasti pino pieneni kun niitä harsoja tuli käytettyä niin monessa eri huoneessa yms. Eli joo, varsinkin pulautteleville vauvoille niitä tarttee reippaasti..

Mut on ne (omat) vauvat ihania Ymmärrän niin hyvin nyt puheet siitä, että omaa vauvaansa voi katsella tuntikausia. Ja eilen tuli hurjat (hormoni)itkut, kun katsoin kuvia sektioyöltä ja tajusin, etten saa niitä hetkiä koskaan takaisin!! Vaikka nää nyt on vasta viikon ikäisiä, mut silti koko ajan ne kasvaa eikä paluuta takaisin enää ole Kohta ne jo menee kouluun! Nyt ymmärrän myös sen, kun ihmiset haluavat vanhempana vielä kerran kokea sen vauva-ajan ja hankkii 'iltatähden' tms. Tulee oman iän realitetit vastaan ja tuntee, että nyt jos koskaan on viimeinen tilaisuus! Saatan olla vuoden päästä itse samassa pisteessä (silloin 36v). Nyt pitää vaan nauttia hetkestä!!

Nauttikaa myös te, joilla se raskausmaha on! Elätte ainutkertaista aikaa! Jos ei muuten, niin ainakin siinä mielessä, että jokainen raskaus on erilainen

Onko Raidan tilanteessa mitään edistystä?

Hormonihuuruinen Tilulilu + pojat

 

Täällä menee mieliala lähes poikkeuksetta matalapaineessa. Ahdistaa, pelottaa, hermostuttaa... Jotenkin ei osaa olla ollenkaan onnellinen, saati nauttia tästä tilanteesta. En osaa antaa edes löysää itselleni, kun tuntuu että sitä olisi heti samassa jamassa kuin silloin kolmisen vuotta sitten kun endometrioosi viimeeksi löi läpi.

Kävin tänään ylimääräisessä ultrassa ja gynetutkimuksessa. Endometrioosi is back. Se aiheuttaa ylimääräistä vuotoa. Todennäköisesti endo on siis ollut vauhdissa jo ennen raskautta ja nyt sitä vain seurataan. Miestä käy sääliksi, kun se on mennyt tällaisen viallisen tapauksen vaimokkeekseen ottamaan. Ilman endoa ei siis olisi raskauttakaan, johon mies suostui tosi pitkin hampain. Olo on niin paska, ettei sitä voi edes ääneen sanoa.

 

Fabula ja Rolliakka, tervetuloa ja onnea! Täällähän me kypsät naiset ollaan Ja kiva kuulla Tilulilun vauvakuulumisia! Toivottavasti sulla nuo vatsakivut pian helpottavat ja saat keskittyä ihan vaan ihanaan arkeen!

Täällä sairastetaan syysflunssaa, huoh. Vähällä olen kyllä siinä suhteessa koko raskausajan päässytkin: yleensä varsinkin töistä tarttuu kaikki lasten taudit, ja nyt ei ole ollut paljon mitään. Ärsyttää vaan, kun vointi on muutenkin vähän tukala (kysykää vaikka raskaussovelluksilta ). Onneksi ainakin teratologisessa tietopalvelussa oltiin sitä mieltä, että nenäsuihkeitakin saa käyttää - ilman niitä ei mulla tulisi öistä yhtään mitään, kun menen aina ihan tukkoon.

Piinamiina, onpa kurja kuulla. Mitäs mies nyt tuumaa raskaudesta? Anteeksi, jos on ollut puhetta ja en vain muista. Kyllähän tässä prosessissa varmaan aika monella (tai ainakin mulla...) joutuu kestokyky aika koville. Varmasti raskaus on monelle aivan ihanaa aikaa, mutta ainakin mulle ekat puoli vuotta oli monesta syystä niin henkisesti ja fyysisesti kuluttavia, että sitä en suoraan sanoen kovin mielelläni muistele. Ja olen sitä mieltä, että niitä tunteita on kyllä pakko saada purkaa - neuvolassa, täällä tai jossain muualla, etteivät ne jää minnekään pään sisälle hautumaan.

Minervan 31+6

 

Nipsunen, hyvä tietää, etten ole ainoa vähäoireinen Helpotti myös, kun puhuin tänään äidin kanssa, ja kuulin ettei hänelläkään koskaan ollut oikein mitään oireita. Pari viikkoa olisi vielä varhaisultraan, odotan kyllä sitä innoissani.

Rolliakalle tervetuloa, kiva saada tänne toinenkin huhtikuinen. Ja ihana kuulla Tilulilun vauvakuulumisia!

Voi kurjaa Piinamiina Kannattaa varmaan tosiaan ottaa mieliala puheeksi neuvolassa, sieltä toivottavasti osaavat auttaa tai ohjata tarvittaessa eteenpäin. Jaksamista!

Minervan, voi kun olisin viikonloppuna tiennyt, että nenäsumutteita voi käyttää Googlettelun perusteella näytti siltä, ettei voi, niin en sitten uskaltanut ja kärsin tukkoisena pari yötä. Toivottavasti flunssa paranee nopeasti, mulla on ainakin jo selvästi helpottanut.

 

Kiitos Minervan ja Fabula. Miehen tunteista en oikein tiedä. Tavallaan se on hyvin mukana ja toisinaan oon aistivinani sen piilotetun ahdistuksen ja ahdistun siitä itekin. Miulla on nyt ehkä liikaa paineita kaiken kaikkiaan. Pitää soittaa huomenna neuvolaan ja pyytää et pääsisi tutun terkkarin kanssa pikaisesti juttelemaan.

Vähän auttoi mielialaa, kun sain gyneltä tänään luvan liikkua kivun sallimissa rajoissa. Pääsin siis raivaamaan saunan pukuhuonetta vihdoin viimein ja samalla tuntui kuin olisi järjestellyt vähän ajatuksiaankin.

Miun pitää ruveta kiinnittämään enemmän huomiota niihin asioihin mitkä on hyvin. Ehkä sekin auttaisi tähän vähäsen. Neuvolassa pitää kuitenkin kertoa tästä, että osaavat seurata vähän tarkemmalla silmällä ja ottaa ajoissa kopin jos meinataan pudota.

Täällä puhuminenkin helpottaa. Saa sanoa asioita ääneen ilman että tarvitsee pelätä leimautumista.

Piinamiina ja Pulla 16+1

 

Näin yön pimeinä tunteina avaudun täällä... Juuri viime neuvolakäynnillä itse puhuin siitä, miten alkuraskaudessa itselläni oli jossain määrin negatiivisia tunteita. Itselläni ne liittyivät lähinnä yhtäkkiseen elämänmuutokseen ja erityisesti siihen, että valtavan pahoinvoinnin takia oli pakko luopua aikalailla kaikesta normaalista ihan välittömästi. Sitten iski keskenmenouhka, ja alkoi tuntua siltä, että ne ikävät tunteet piti äkkiä haudata jonnekin ja olla vaan iloinen ja kiitollinen. Vaikka raskaus oli sinänsä toivottu ja tämä pikkuinen tyttö on nyt valtavan rakastettu ja odotettu, niin eihän se hyvä juttu ollut. Nyt ajattelin vielä käydä neuvolapsykologilla ennen synnytystä, niin että ei vain mitään jäisi tuonne omaan takaraivoon kummittelemaan. Nämä on hankalia asioita sanoa äänen, ja jokaisen kokemus ja raskausaika on erilainen, mutta eipä ne asiat vaikenemalla katoa.

Fabula, nuo lääkeasiat on kyllä välillä rasittavia, kun kaikki lääkäreistä farmaseutteihin tuntuvat olevan eri mieltä. Googlesta puhumattakaan Tuo teratologinen tietopalvelu on kyllä valtavan kätevä, kun sieltä saa asiantuntevaa neuvontaa.

 

Näin yön pimeinä tunteina avaudun täällä... Juuri viime neuvolakäynnillä itse puhuin siitä, miten alkuraskaudessa itselläni oli jossain määrin negatiivisia tunteita. Itselläni ne liittyivät lähinnä yhtäkkiseen elämänmuutokseen ja erityisesti siihen, että valtavan pahoinvoinnin takia oli pakko luopua aikalailla kaikesta normaalista ihan välittömästi. Sitten iski keskenmenouhka, ja alkoi tuntua siltä, että ne ikävät tunteet piti äkkiä haudata jonnekin ja olla vaan iloinen ja kiitollinen. Vaikka raskaus oli sinänsä toivottu ja tämä pikkuinen tyttö on nyt valtavan rakastettu ja odotettu, niin eihän se hyvä juttu ollut. Nyt ajattelin vielä käydä neuvolapsykologilla ennen synnytystä, niin että ei vain mitään jäisi tuonne omaan takaraivoon kummittelemaan. Nämä on hankalia asioita sanoa äänen, ja jokaisen kokemus ja raskausaika on erilainen, mutta eipä ne asiat vaikenemalla katoa.

Fabula, nuo lääkeasiat on kyllä välillä rasittavia, kun kaikki lääkäreistä farmaseutteihin tuntuvat olevan eri mieltä. Googlesta puhumattakaan Tuo teratologinen tietopalvelu on kyllä valtavan kätevä, kun sieltä saa asiantuntevaa neuvontaa.

Just tuo mitä kirjoitit! Se, että muutos tulee kertarytinällä. Miulla ei ole aamupahoinvointi vieläkään helpottanut. Puoli päivää menee siinä, että yrittää etsiä jotain sisällä pysyvää syömistä, jotta arki rullaa ja elämä kulkee. Sit työpäivän jälkeen on niin sippi, että on pakko nukkua tunnin päikkärit. Kun miulla oli vielä liikkumisen rajoitteet päällä viikon verran ja niitä sopivia housuja ei vain ole löytynyt, vaan kaikki omat housut puristaa, niin siinähän oli hyvä soppa valmiina. Tähän voidaan lisätä vielä monen viikon huonot yöunet ja niskajumi joka ei vain laukea. Ja kirsikkana kakun päällä tuo mies. Ymmärrättekö nyt?

Sain viime yönä nukuttua kunnon unet. Melkein 10 h ja vain yhden vessareissun taktiikalla. Maailma on taas kauniimpi paikka ja miulla on enemmän mahdollisuuksia.

Luin eilen fb:sta yhden äiti-blogin postauksen. Hän kertoi unelmoineensa aina siitä, että olisi liikunnallinen, energinen ja hyviin elämäntapoihin kannustava töissäkäyvä äiti. Miun unelma on toisenlainen. Mie toivon, että miun lapsesta tulee täyspäinen ja kohtuullisella itsetunnolla varustettu, terve ja hyvinvoiva. Ja äitinä toivon että mie olisin pystynyt itse pysymään elossa, hengissä ja hyvinvoivana koko lapsuus- ja nuoruusajan ja huolehtimaan siitä, että elämää on myös pesästä lentämisen jälkeen. Toivottavasti tämä parisuhdekin kestää nämä kaikki myrskyt. Endon ja epäilysten vuoksi meillä on seilattu melkoiset karikot, mutta yhä tässä vaan halutaan toiselle sitä parasta.

Kiitos, että olette ottaneet kantaa myös tähän ei niin helppoon aiheeseen.

Piinamiina ja Pulla 16+2

 

Tervetuloa uusille Ja ihana kuulla Tilulilun vauvakuulumisia! Toivottavasti kivut helpottaa pian

Minervan, pikaista paranemista!

Mä olen myös flunssassa Ekaa kertaa toivon, että vauva ei nyt päättäisi syntyä. Toisaalta hyvä aika sairastaa nyt, kun en usko että vauva syntyy tällä viikolla. Jos ehtisi toipua tästä ja ei tarvitsis flunssaisena synnyttää tai hoitaa vastasyntynyttä, molemmat kuulostaa aika karsealta

piinamiina, tsemppiä! Mä ainakin olen huomannut, että raskaus voimistaa kaikkia tunteita 150%, ja pienetkin masennukset ja ahdistukset kaatuvat päälle. Pitää vaan koettaa keskittyä tärkeimpään eli tulevaan pieneen ihmiseen...

Terveisiä sohvanpohjalta, raida 39+4

 

Onnea Tilulilu!

Jenifer, yhdellä tutulla vuoti runsaasti varmaan kymmenisen kertaa raskausaikana, ei mitään syytä löydetty. Kävivät aina sairaalassakin kun tuli enemmän vuotoa, ihan terve lapsi sieltä kuitenkin syntyi.

Nipsunen ja Minervan, onko teille kommentoitu jotain kyvystä hoitaa muiden lapsia kun ei ole omia? Ihan mielenkiinnosta vain kysyn, en ole alalla.

Omia kuulumisia: tänään käytiin nt-ultrassa. 6,5cm pitkä kölliäinen sieltä löytyi, kaikki hyvin. Ultraajan sanojen mukaan "täydellisempi ei voisi olla". Hieno nykerönenä, sydän löi, pää kehittynyt, selkäranka paikallaan...ja sormi meni suuhun. Saatiin hieno kuvakin muistoksi missä peukalo suussa. Ultrattiin ensin vatsan päältä, sitten vielä alakautta jotta saatiin vähän parempi näkymä. Hienosti venytteli jalkoja pitkälle ylöspäin, nauttikoot nyt runsaasta tilasta kun sitä vielä on.

Pahoinvointi alkaa ehkä...ehkä(!) joinain päivinä hiukan helpottamaan. Toivottavasti suuntaus olisi se. Ultraaja kysyi, miten olen voinut, sanoin hyvin ja että voimakasta pahoinvointia on kyllä ollut. Hän naureskeli miehelle että eikö ole hauskaa että toisen mielestä kaikki on hyvin vaikka on voimakasta pahoinvointia! No joo mutta en ole joutunut sairaslomalle, en tiputukseen, en ole väsynyt, ei kipuja..kyllä tämän pahoinvoinnin kestää. Sitä paitsi aina jos pahoinvointi vähän helpottaa, tulee heti pelko että apua, olenko vielä raskaana. No, nyt tämän ultran jälkeen voi varmasti olla aika helpottunein mielin taas ainakin jonkun aikaa.

Vatsasta on lähtenyt turvotus, ja pieni raskausvatsan alku sieltä turvotuksen alta on paljastunut. Viikonloppuna paljastellaan vähän enemmän kavereille ja lähisuvun ulkopuolellekin.

 

Kuulostaa hyvältä, IirisL! Se on kyllä ihana hetki, kun näkee pienen kaverin ultrassa! Ainakin itsestä se vauva alkoi silloin nt-ultrassa tuntua ihan eri tavalla oikealta ja omalta. Toivottavasti tosiaan pahoinvointi alkaa hellittää, olisihan se jo aika!

Ei oikeastaan ole ikinä töissä tullut eteen tilannetta, jossa osaamista olisi jotenkin kyseenalaistettu siksi, ettei ole omia lapsia. Olen siis alakoulun puolella töissä. Lähinnä on joskus itsestä tuntunut vähän humoristiselta, kun vanhemmat ovat kyselleet kasvatusneuvoja siihen, miten hommat pitäisi kotona hoitaa. Voihan niitä vinkkejä toki näin alan koulutuksella ja terveellä järjellä antaa, mutta silti... Piinamiina, kasvatuksesta puheen ollen, eiköhän tosiaan ole hyvä, että ne kasvatustavoitteet on järkevät ja melko helposti saavutettavat! Itse olen työvuosien aikana miettinyt paljon sitä, millaisia ihmisiä haluan siellä kasvattaa. Nyt on ollut mukava huomata, että samat toiveet edelleen pätevät tähän omaankin lapseen.

Täällä flunssa on ennallaan, nyt vaan peukut pystyyn, ettei tästä pahene! Nyt pahin riesa on kamala kurkkukipu, mutta kuulemma on vaan ihan tavallista virusflunssaa. (Kävin varalta jo lääkärissäkin, koska raskaus ) Onneksi jätski helpottaa Tänään jaksoin vähän käydä ostoksilla - lista lyheni taas vähän, ja muutaman imetysvaattenkin sain jo shoppailtua. Tajusin, että niitäkin ehkä kohta tarvitaan... Raida, toivottavasti siellä olo pian helpottaa!

Minervan tasan 32 (Wuhuu!)

 

Kiitos mukaan pääsystä ryhmään Töissä on nyt kerottu kahdelle ihmiselle raskaudesta. Hassua kuinka toiset ihmiset voivat olla enemmän innoissaan asiasta kuin itse. Tuntuu ettei tätä asiaa ole vielä tajunnunt ja ei pysty iloitsemaan kun on vielä muttia matkassa. Pelottaa se kromosomihäiriötutkimus, joka on n.10 raskausviikolla. Mitä jos sieltä löytyy jotain. Ensi viikon ke olisi ensimmäinen neuvola. Onko muilla ollut raskausoireena huono nukkuminen? MUsta tuntuu, että heti plussauksen jälkeen oon nukkunu ihan superhuonosti yöt. Saa ravata vessassa ja janottaa ja sitten tas vessaa..huoh.Pahaa oloa en oo kauheesti potenu. Muutamana päivänä ollu vähän etova olo, mutta ei muuta.

 

Kiitos mukaan pääsystä ryhmään Töissä on nyt kerottu kahdelle ihmiselle raskaudesta. Hassua kuinka toiset ihmiset voivat olla enemmän innoissaan asiasta kuin itse. Tuntuu ettei tätä asiaa ole vielä tajunnunt ja ei pysty iloitsemaan kun on vielä muttia matkassa. Pelottaa se kromosomihäiriötutkimus, joka on n.10 raskausviikolla. Mitä jos sieltä löytyy jotain. Ensi viikon ke olisi ensimmäinen neuvola. Onko muilla ollut raskausoireena huono nukkuminen? MUsta tuntuu, että heti plussauksen jälkeen oon nukkunu ihan superhuonosti yöt. Saa ravata vessassa ja janottaa ja sitten tas vessaa..huoh.Pahaa oloa en oo kauheesti potenu. Muutamana päivänä ollu vähän etova olo, mutta ei muuta.

Mie oon Raskausaikana nukkunut ehkä alle 10 yötä hyvin. Mieli myllertää, pissattaa, janottaa, rintoja tai mahaa pitää asetella jne. Kaikkein pahin tunne on kun yöllä tuntuu happi loppuvan. Alkusyksystä huolimatta meillä nukutaan edelleen ikkuna auki.

Piinamiina ja Pulla 16+3

 

Rolliakka, mulla on noita huonoja öitä ollut aina välillä. Välillä taas sitten nukun tyytyväisenä ja ihan taju kankaalla Tässä vaiheessa toki herään aina kerran tai pari yössä kääntämään kylkeä ja käymään vessassa. Ja kuumuuteen, mulla on joka yö ihan järjettömän kuuma, vaikka on ikkuna auki ja peittokin poissa. Suurimmat uniongelmat on mulla ratkenneet ihan vaan kunnon tyynyillä (mulla on vain yksi sana: kokovartalotyyny!) ja sillä, että saa muutenkin levätä eli univelka ei aiheuta stressiä. Mutta, huoh, toisilla sitten on unettomuutta läpi raskauden. Tsemiä siis kaikille unettomille!!

Itselläkin oli sellainen olo, että vasta noiden seulatulosten jälkeen uskalsi hengähtää. Niiden jälkeen me sitten vasta yleisemmin kerrottiinkin raskaudesta.

Minervan 32+1

 

Paranemisia teille kaikille nuhanenille ja voimia tunnepuolen myllerryksiin. Hyvä jos saa jossain avata tuntojaan niin ei kasva ne möröt päässä ylivoimasiksi.
IirisL ei tullut mieleen tilanteita, että joku olisi kyseenalaistanut ammattitaitoani, koska omia lapsia ei ole. Oon aina tullut kohdelluksi asiallisesti ja työtäni on kunnioitettu, vaikka 10 vuotta sitte olin melkoisen nuori.
Voi teitä huonosti nukkuvia voisin lahjoittaa osan unenlahjoista ku miulle ei mikään uni tunnu riittävän. Yölläkin kipitän silmät ummessa vessaan ja takas, ni max. 2min ni oon jo taju kankaalla. Iltaset hellät hetketkin on jääneet vähemmälle kun tää neiti nukkuu jo ku toinen ehtii hammaspesulta sänkyyn
Eilen taas pyörittiin vaunukaupoissa. Tultiin nyt sellaseen tulokseen et hankitaan kohtuuhintaiset vaunut isoilla pyörillä (pääsee loskasilla hiekkateillä) ja käytettynä matkarattaat kauppaan, joihin saa iskettyä turvakaukalon kiinni. Voi olla että huomenna taas eri mieltä..
Nipsunen 24+2

 

Hyppäisin mukaan tähän ketjuun, kun joulukuisissa ei kirjoita käytännössä kukaan. Olenkin seurannut ketjua jo pitkään ja kirjoittelin vauvakuumepuolella aikoinaan; eri nikillä tosin.

Täällä ei ihmeempiä, kaikkea pientä kremppaa on oireettomien viikkojen päätteeksi kuten närästystä, seksihaluttomuutta ja virtsankarkailua mutta ei se mitään, koska mieli on niin hyvä koko ajan Pidän siis itseäni vähäoireisena ja helpolla päässeenä kaikesta huolimatta, kun ei ole mitään kovia kipuja jne.

Meille on tulossa pieni poika ja melkein kaikki hankinnat on jo tehty. Enää puuttuu oikeastaan muutamat lakanat ja talvivaatteet. Kaikki on siis vaippoja myöten
Koko ajan pitäisi jotain hypistellä, olen ihan hurahtanut...

Poppie ja poika 26+1

 

En tiedä olinko nyt sit ylivarovainen kun neuvolaan soittaessani kerroin olevani yleensä ihan hyväntuulinen, mutta kipujen tms. tullessa henkisen suon syvyys on yllättänyt itsenikin. Kerroin, että hyvien yöunien jälkeen sieltä suosta on noustu, mutta että tulevaisuuden varalta haluan että joku tietää. Olikohan ihan tyhmä veto?

 

Täällä onkin ollut aktiivista viestien vaihtoa. Kiva.

Tervetuloa uudet!

Piinamiina: Raskaus vaikuttaa tunnepuoleen niin negatiivisten että positiivisten tunteiden osalta vahvistaen niitä. Itse olen myös huomannut, että joitain vanhojakin asioita käsittelee nyt uudestaan. Ehkä kyse luonnon kannalta siitä, että valmistautuu lapsen tuloon ja siltä kannalta on hyvä olla asiat käsiteltynä, että voi keskittyä vauvaan. Tulipa tällainenkin mieleen.
Mielestäni on hyvä, että otit yhteyttä neuvolaan ja saat siellä keskustella asioista ja täälläkin tottakai.

Nuhasta puheen ollen, mua vaivaa nenän tukkoisuus ja vuotaminen etenkin aamuöisin jos herään. Ensin nenä tuntuu kuivalta ja sitten alkaa pistelemään ja nenä menee tukkoon ja alkaa vuotaa. Sitten menee tovi valvomisessa... Nenää kostuttavaa suihketta olen käyttänyt, mutta ei juuri auta. Muilla vastaavaa?

 

Piinamiina, uskon että teit viisaasti. Tulevan pienokaisesi kannalta on parempi puhua aiemmin kuin myöhemmin.
Poppie sinä oot ollu tehokas! Ite siirryin myös joulukuisista tänne omaan ikäryhmään. Minä kun en oo facebookissa, jonne ilmeisesti lähes kaikki siirtyivät. Täällä on myös kiva että jännäillään kaikki sitä ihka ekaa omaa pientä
Nipsunen 24+2

 

Kivaa, että tänne tulee lisää väkeä. Pysyy keskustelu yllä.

Olo on aika keveä nyt, kun on tunnustanut oman rajallisuutensa itselleen, neuvolassa ja täällä. Ei tarttee esittää sitä aina-on-kaikki-ihanaa-tai-ainakin-keskinkertaista. Joskus kaikki vaan tuntuu kakalta. Mut nyt tuli ekaa kertaa pitkään aikaan sellainen ihanan onnellinen olo, että meillä on pikkuinen tulossa. Jippii!

Oikeesti, puhuminen kannattaa aina.