3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Piinamiinalle onnea 32 viikosta! Ja muutenkin kuulostaa, että nyt menee kivasti! Poislukien hiivatulehdus tietty. Mun äiti tais joskus käyttää piimää tai jugurttia kotikeinona, mutta en osaa sanoa, oliko apua vai ei. Varmaan ainakin hetkellisesti kirvelyyn, jos sellasta sattuis olemaan.

Ja Nipsunen, koita olla itselles armollinen! Ja pois googlesta! Alku on varmasti hämmentävää aikaa kaikin puolin, mutta vauva ei vielä hirveästi muuta tarvitse kun syliä ja tissiä (tai pulloa). Vastasyntyneen mahalaukkuhan on ihan tosi pieni, joten yleensä ruokakin riittää vallan hyvin. Hormoonimylläkkä on kyllä varmasti aikamoinen..

Se taidan tosissaan minä olla seuraavana vuorossa.. Jos nyt sen kolme viikkoa malttais vauva mahassa kasvaa niin päästäis ens vuoteen ja just la:n yli. Ei kyllä oo vielä merkin merkkiä, että tää joskus syntyis, niin oon varmasti ihan järkyttynyt jos syntyykin laskettuna aikana tai ennen sitä

 

Juu, nyt menee kaikin puolin mukavasti. Parisuhde voi hyvin, meillä halaillaan, puhutaan ja pussataan. Peitot ei heilu, mutta paikat tuntui niin aroilta jo emätinkapselia laittaessa, niin ei edes huvita ruveta opettelemaan mahan kanssa seksin saloja vähän pitemmän tauon jälkeen. Josko sitten synnytyksen jälkeen...

Miehen kanssa pystyy nyt juttelemaan kaikesta. Olisi ehkä pitänyt puhua aiemmin, ehkä hän olisi silloin paremmin ymmärtänyt tilannetta miun näkökulmasta.

Mie oon niin älyttömän onnellinen sekä viikoista että painoarviosta. Nyt uskaltaa nauttia tilanteesta ihan aikuisten oikeesti.

 

Musicro taitaa tosiaan olla seuraava ja sitten ehkäpä meikäläinen!

Fabula: on ihana huomata tuo rutiini, että siellä se pikkuinen elää omaa elämäänsä ja aikatauluaan.

Nipsunen: kuulostaa niin tutulta tuo googlettelu. Voin niin samaistua fiiliksiisi. Välillä itseäkin huvittaa, mitä kaikkea tulee haettua. Mutta tottakai ihan ymmärrettävää, kun on täysin uudessa tilanteessa. Varmasti teillä sujuu siellä hyvin ja pikkuhiljaa tulee homma entistäkin tutummaksi. Miehet osaa yleensä olla ihanan "täysjärkisiä" ja jotenkin ottaa sopivasti maalaisjärjellä ja rauhoitella.

Piinamiina: Onnea täydestä 32 viikosta!

Lääkärineuvolassa käyty eikä juuri mitään infoa tullut muuta kuin, että kohdunsuu on vielä kiinni. Ei siis kokoarvioita, synnytystapa-arvioita, tietoa kohdunkaulan pituudesta, ultraa tms. Hmm.. Odotin hieman enemmän infoa, mutta ehkä ei sitten tarpeen... Vähän kyllä mietin tässä taas sitä yksityisellä käyntiä, niin saisi vähän ultrassa vielä zoomailtua pikkukaveria.

 

Paljon onnea Poppie!

Ja hienoa piinamiina että nyt odotus jo voiton puolella

jenifer, minua kanssa mietityttää että meillä ei tarjota enää toista lääkärikäyntiä ollenkaan! Olen tässä miettinyt että miten ne ihan oikeasti tietää että kuinka iso vauva on ennen synnytystä, miten päin se on tulossa ja mahtuuko se edes ulos Asia on vähän mennyt uniinkin, näin tällä viikolla unta että väärinpäin se oli ja sain sektiopäivän Täytyy ottaa asia ensi viikolla neuvolassa puheeksi.

Pieni haave ja pikkutyyppi 28+3

 

Paljon onnea Poppie!

Ja hienoa piinamiina että nyt odotus jo voiton puolella

jenifer, minua kanssa mietityttää että meillä ei tarjota enää toista lääkärikäyntiä ollenkaan! Olen tässä miettinyt että miten ne ihan oikeasti tietää että kuinka iso vauva on ennen synnytystä, miten päin se on tulossa ja mahtuuko se edes ulos Asia on vähän mennyt uniinkin, näin tällä viikolla unta että väärinpäin se oli ja sain sektiopäivän Täytyy ottaa asia ensi viikolla neuvolassa puheeksi.

Pieni haave ja pikkutyyppi 28+3

Meillä kuuluu viikolta 36 alkaen synnytystapa-arvio. Se tehdään lääkärin kanssa äitiyspolilla. Siksi sitä ei ehkä ole merkattu lääkärikäynteihin.

 

Jenifer, onpa hassua, ettet saanut mitään tarkempaa arviota lääkäriltä. Mutta ehkä se tehdään tosiaan vasta myöhemmin, toivottavasti. Olen ymmärtänyt, että synnytystapa-arvio tehtäisiin kuitenkin ihan vakiona kaikille.
Ja Pieni haaveelle sama myös, ilmeisesti tuo tosiaan stressaa, jos uniinkin asti tulee. Itse en ole vielä nähnyt mitään vauvaunia, tosin en kyllä useimmiten edes muista uniani aamulla.

Ai kauhea, luulin jotenkin että se kielletyistä ruuista stressaaminen kuului lähinnä alkuraskauteen, mutta niin vain tajusin tänään lounaalla, että kastikkeeseen lisätyssä kasvissekoituksessa oli pellavansiemeniä, joita ei saisi syödä. Ja hirveä morkkis tietenkin iski heti, vaikken niitä montaa ehtinytkään syödä... No, tuskinpa noin pienestä määrästä vielä voi mitään seurata, toivottavasti.

Saatiin eilen ensimmäinen joulukortti, ja nyt vasta tuli mieleen, että olisihan niitäkin tosiaan voinut lähettää. En ole kovin jouluihminen, mutta varmasti sukulaiset olisivat korteista ilahtuneet, ja samalla olisi myös voinut kertoa vauvasta niille, jotka eivät vielä tiedä. Jospa sitä lähettäisi vaikka uudenvuodenkortit?

Ollaan myös alettu miettiä miehen kanssa, pitäisikö mennä naimisiin ennen kuin vauva syntyy. Lähinnä käytännön syistä, koska mies ei siis ole suomalainen ja ilmeisesti kaksoiskansalaisuuden saaminen lapselle on hankalaa ja kallista, jos vanhemmat eivät ole naimisissa. Jännittää jotenkin kummasti, vaikkei näistä mitään romanttisia prinsessahäitä tulisikaan.

fabula 21+3

 

Meilläpäin ei siis ole lääkärikäyntiä enää tämän n. rv 36 tienoilla olevan lääkärikäynnin jälkeen - ei neuvolassa eikä polilla. Toki jos jotain ongelmia tulee tai menee n. 2 viikkoa yliajalle niin sitten katsotaan. Tuli vaan itelle hieman yllärinä tuo, ettei esim. synnytystapaa arvioida sen kummemmin tai tavallaan kai se tossa lääkärikäynnillä arvioidaan (esim. sf-käyrän kulku). Jos olis selkeästi iso vauva tulossa niin sitten varmaankin polille näytille. Eli jos ei mitään ns. erityistä niin sitten ei muuta arviota. Tässä varmaan paikkakuntakohtaisia erojakin.
Tämän viimeisen/toisen lääkärikäynnin yhteydessä seulotaan myös B-streptokokki eli otetaan näyte. Se seulotaan kaikilta.

Fabula: Ruokapaniikit ovat muakin seuranneet läpi raskauden. Olen murehtinut milloin mistäkin. Mutta pellavansiemenistä ei tarvi olla huolissaan, jos söit vain vähän. Ymmärtääkseni niitä voi vähän syödäkin, muttei suositella syötäväksi jatkuvasti. Itse olen välttänyt, mutta jossain leivässä on saattanut joskus ollakin.
Ihana tuo ajatus häistä. Kerrohan kun suunnitelmat etenee.

 

Joo, täällä oli jenifer kanssa sama, ei tosiaan mitään sen kummempia koko tai synnytystapa-arviota. Mäkin sitä omalla kohdalla ihmettelin, mutta ei kai sitten. Streptokokki näytettäkään ei oo vielä otettu, olikohan niin että Hus:lla on joku pikatesti minkä ottavat sitten synnyttämään mennessä. Kai se pitää vaan luottaa, että vauva mahtunee ulos

Mä olin tänä vuonna joulukorttien kanssa superlaiska, lähetettiin vaan vanhemmille, isovanhemmille ja kummeille kortit. Muille taidan toivotella vaan somen välityksellä hyvät joulut. Eikä me olla itseasiassa ees kovin laajalle kerrottu meidän tulevasta vauvastakaan Lähinnä sillon, kun on tullut ihmisiä nähtyä. Miehen vanhemmat nyt on varmaan hoitanut informoinnin sinne puolelle sukua ja varmaan koko naapuripitäjätkin, mutta enpä mä tunne sieltä ketään niin ei haittaa. Mun vanhemmat ei taas odotusaikana suuremmin asiasta huutele, toki mun isovanhemmat ja tädit ja sedät ym tietää, mutta sen kummemmin ei oo asiasta puhuttu.

Täällä on kyllä ollut taas muksulla tosi vilkkaita päiviä, tässä on välillä suorastaan hätää kärsimässä, kun tuntuu että koipi tulee nahasta läpi

 

Täälläkään ei mitään kummempaa koko arvioita. Viikon 36 lääkäri tunnusteli että raivotarjonta on ja hyvältä tuntuu Et varmaan sit just jos ois ollu jotain poikkeavaa sf-käyrillä tms. niin sitten olis varmaan tullu. Joku kätilöistä ehti ennen synnytyksen alkua kokeilla ja totesi että ei oo kauheen iso vauva täällä. Strepto otettiin kun kävin käyrillä lapsivesien valuttamisem alettua.
Täällähän on mukavia kuulumisia. Saavutettuja viikkoja, häitä ja myllääviä maha-asukkeja
Mulla ehkä suurimmat hormooniryöpyt takana ja päivä päivältä kaikki sujuu paremmin. Mut tota tunteiden myllerrystä en osannu oottaa. Eilenkin vielä totesin miehelle et mie kaipaan toisaalta mahaa ja sitä että vauva on siellä turvassa ja edelleen tuntuu oudolta että nyt hän on tässä sylissä. Mutta neiti on oma rakas hiilisilmä enkä häntä mitenkään vieraaksi kuitenkaan tunne. Meillä alkaa myös imetys sujumaan jo paremmin ja neiti nukkuu öisinkin 4 tunnin pätkiä. Suht rauhallisia kotipäiviä kolmestaan siis vietetään.

Nipsunen ja neitonen 1vko 2pv

 

Moikka kaikille!
Synnytys oli pitkä ja rankka sekä hyvin kivulias. Sain vaikka mitä droppeja mutta pahimmillaan huusin kivusta ja sektiopäätös, mitä jo rukoilin, oli helpotus. Tuli komplikaatio mutta onneksi selvittiin. Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin mutta kyllähän tämä aikansa ottaa.

Poika on aivan ihana, kiltti, rauhallinen (vähän löytyy kyllä temperamenttiakin) ja oma olo on hyvä. Taisin säästyä baby bluesilta ja kaikki sujuu jotenkin luonnollisesti. Ainoa mikä ei sujunut ollenkaan on imetys; oli yhtä huutoa ja kipua vain, joten tein päätöksen pulloruokkia. Siitä on pienoisesti huono omatunto mutta näin tuntuu olevan kaikki tyytyväisempiä. Yritän pitää sen mielessä, kun syyllisyys välillä iskee. Sairaalassa koin, että on pakko imettää ja oli ihanaa päästä kotiin. Se "pakontunne" oli aika ikävä ja pojan itkua rinnalla oli myös hirveä kuunnella.

Mies on ihan huippu pojan kanssa <3 Koira otti tulokkaan hyvin vastaan ja käytiin tänään luvan kanssa kaikki jo vaunulenkilläkin.

Samaa masuikävää on ollut mitä Nipsusella ja sitä outoutta, että tuossa se ihana raskausajan potkuri nyt makoilee...
Vauva-arki on ihanaa ja aika kuluu hurjan nopeasti. Poika kasvaa megavauhtia ja on tietysti maailman pienin ja suloisin.

Hankinnoista monet meni nappiin; vaatteita ei jättimääriä kulu mutta kivahan niitä välillä vaihdellakin muuten vain. Vähällä kyllä selviää ja meidän parhaita juttuja on huovat, koska poika tykkää olla kapaloituna. Tutit on myös jees. Jälkivuotoon kannattaa olla tarpeeksi isoja siteitä.

Haikeudella jätän pikku hiljaa ketjun ja kiitän onnitteluista sekä toivotan teille kaikille hyvää loppuraskautta!

(Meillä ei muuten ollut ollenkaan neuvolalääkäriä, eikä synnytystapa-arviota).

 

Voi Poppie! Jäikö siulle mimmonen fiilis synnytyksestä nyt niikun päällimmäisenä mieleen? Komplikaatiot ja kipu vai sitte se sektion helpotus? Nyt on onneksi kuitenkin kaikki hyvin Mulla toi pulloruokinta kävi jo niin lähellä ja siis pulloja käytetään kyllä jos joskus saan jotain pumpattua ittestäni. En koe ainakaan vielä imettämisen ihanuutta ja itkin laitoksella kipua ja odotin kotiinpääsyä että saisin rauhassa opetella. Tunnen myös sen painostuksen imetykseen. En epäröi kyllä hetkeäkään lisäruuan antamista jos tarve vaatii. Meilläkin mies varmaan imettäisikin jos luonto niin sois. Hänestä on ku prinsesa ois ollu meillä aina ja hoitaa hellästi .

 

Mä olen ollut todella hiljaien nyt täällä, syy on ollut paniikki. Eli ensimmäistä odotan ja viikkoja nyt on 11+4 tiistainen np-ultra pelottaa, jos sieltä löytyykin kesken mennyt sikiö :/ oireita ei ole ollut koko alkuraskauden. Rinnat ovat arat, se on ainut oire... nyt sekin vähän jo loppunut joten paniikki nostaa päätään. Huh! Olen käynyt alkuraskauden ultrassa 9+3 ja silloin oli kaikki hyvin... mutta ei sitä koskaan tiedä. Miten näistä ajatuksists selviää. Meillä tosiaan tärppäsi yk18 kolmannella letrozoli-kierrolla.

 

Mä olen ollut todella hiljaien nyt täällä, syy on ollut paniikki. Eli ensimmäistä odotan ja viikkoja nyt on 11+4 tiistainen np-ultra pelottaa, jos sieltä löytyykin kesken mennyt sikiö :/ oireita ei ole ollut koko alkuraskauden. Rinnat ovat arat, se on ainut oire... nyt sekin vähän jo loppunut joten paniikki nostaa päätään. Huh! Olen käynyt alkuraskauden ultrassa 9+3 ja silloin oli kaikki hyvin... mutta ei sitä koskaan tiedä. Miten näistä ajatuksists selviää. Meillä tosiaan tärppäsi yk18 kolmannella letrozoli-kierrolla.

Muistan niin hyvin tuon paniikin, sama oli nimittäin mulla kun ei ollut oireen oiretta ja tissien arkuuskin tuntui vaihtelevan viikoittain. Kaikki on ollut kuitenkin hyvin ja nyt menossa 37+1 Tsemppiä sulle ja onnea ultraan, uskon että siellä on kaikki hyvin!

Melko hiljaista sitä on itselläkin ollut tähän ketjuun kirjoittaa, enempi aktivoitunut tuolla toisessa pinossa juniori ei ole antanut mitään merkkejä että ulos olisi vielä haluamassa joten kai sitä ensi vuoden puolelle päästään. Tai eihän sitä koskaan tiedä

Onnea kovasti jo synnyttäneille kiva käydä lueskelemassa kokemuksia synnytyksestä ja vauva arjen alusta

Tsemppiä meille muille loppuraskauteen, missä vaiheessa sitten kukainenkin ollaankin

 

Jenifer: Kiva kuulla, etten ole ainoa ruokapanikoija Ja kiitos mieltä rauhoittavasta kommentista, ajattelinkin, että tuskin pieni määrä pellavansiemeniä mitään haittaa.
Eiköhän teillä kaikki mene normaalisti ja hyvin, varmasti lääkäri olisi tosiaan lähettänyt tarkempaan kontrolliin, jos sille olisi tarvetta.
Musicrolle tsemppiä potkujen kanssa! Täälläkin alkaa pikkuhiljaa liikkeet voimistua, välillä tuntuu koko maha heiluvan, kun tyyppi melskaa
Hienoa, että teillä alkaa sujua Nipsunen ja kiva lukea kokemuksia. Voin jotenkin kuvitella tuon masuikävän, 9 kk on kuitenkin pitkä aika kantaa pikkuista mukanaan.
Poppie, harmi että synnytys oli kivulias, tsemppiä toipumiseen! Älä turhaan ota stressiä pulloruokinnasta, itse ainakin uskon, että jokainen äiti tietää, mikä on paras ratkaisu. Ikävää kyllä, jos imetykseen painostetaan, se ei varmasti auta yhtään, jos imettäminen tuntuu hankalalta.
Kuulostaa täälläkin tutulta tuo nt-ultraa edeltänyt pelko, Tiitu, eiköhän siellä kuitenkin kaikki ole hyvin!
Ja Naranalle hyvävointisia viimeisiä viikkoja!

Täällä on alkanut nukkuminen käydä jotenkin vaikeaksi.. Hyvää asentoa on hankala löytää, ja lantion suunnalle tulee välillä kipua. Mietin, voisiko se johtua kovasta sängystä vai onko jotain muuta. Viime yönäkin heräsin monta kertaa ja oli vaikea nukahtaa uudelleen, kun pieni potki tai lantioon sattui tai muuten vaan uni ei tullut. Olisikohan sellaisesta kokovartalotyynystä apua? Niistä oli joskus aiemmin puhetta täällä. Muuten on onneksi hyvä olo, ja liikkeitä tuntuu sen verran usein, ettei tarvitse olla kovin huolissaan pikkuisen voinnista.

fabula 21+5

 

Nipsunen
Sellainen kokonaiskuva jäi mieleen. Aluksi näin painajaisia supistuksista ja ajattelin, että mulle jää joku trauma mutta aika kultaa muistoja ja loppu hyvin kaikki hyvin

 

Jenifer: Kiva kuulla, etten ole ainoa ruokapanikoija Ja kiitos mieltä rauhoittavasta kommentista, ajattelinkin, että tuskin pieni määrä pellavansiemeniä mitään haittaa.
Eiköhän teillä kaikki mene normaalisti ja hyvin, varmasti lääkäri olisi tosiaan lähettänyt tarkempaan kontrolliin, jos sille olisi tarvetta.
Musicrolle tsemppiä potkujen kanssa! Täälläkin alkaa pikkuhiljaa liikkeet voimistua, välillä tuntuu koko maha heiluvan, kun tyyppi melskaa
Hienoa, että teillä alkaa sujua Nipsunen ja kiva lukea kokemuksia. Voin jotenkin kuvitella tuon masuikävän, 9 kk on kuitenkin pitkä aika kantaa pikkuista mukanaan.
Poppie, harmi että synnytys oli kivulias, tsemppiä toipumiseen! Älä turhaan ota stressiä pulloruokinnasta, itse ainakin uskon, että jokainen äiti tietää, mikä on paras ratkaisu. Ikävää kyllä, jos imetykseen painostetaan, se ei varmasti auta yhtään, jos imettäminen tuntuu hankalalta.
Kuulostaa täälläkin tutulta tuo nt-ultraa edeltänyt pelko, Tiitu, eiköhän siellä kuitenkin kaikki ole hyvin!
Ja Naranalle hyvävointisia viimeisiä viikkoja!

Täällä on alkanut nukkuminen käydä jotenkin vaikeaksi.. Hyvää asentoa on hankala löytää, ja lantion suunnalle tulee välillä kipua. Mietin, voisiko se johtua kovasta sängystä vai onko jotain muuta. Viime yönäkin heräsin monta kertaa ja oli vaikea nukahtaa uudelleen, kun pieni potki tai lantioon sattui tai muuten vaan uni ei tullut. Olisikohan sellaisesta kokovartalotyynystä apua? Niistä oli joskus aiemmin puhetta täällä. Muuten on onneksi hyvä olo, ja liikkeitä tuntuu sen verran usein, ettei tarvitse olla kovin huolissaan pikkuisen voinnista.

fabula 21+5

mie tarviin aina jonkun tyynyn jalkojen väliin. Kun maha oli ns. välikokoinen, mahan allekin piti saada jotain tukea. Ostettiin miulle Lidlistä joskus kesällä jo sellainen kokovartalotyyny ja siitä on paljon apua silloin kun vauva on hankalassa paikassa ja kivutonta asentoa on muuten hankala löytää. Jo yhdellä lisätyynyllä pystyy helpottamaan asentoa jonkin verran.

Tuosta masuikävästä. Mie en malta odottaa, että saadaan lapsi näkyväksi osaksi meidän perhettä. Hän on kuitenkin oma persoonansa ja jo nyt tuntuu, että hänessä on paljon isänsä piirteitä. Samoin kaipaan kovasti omaa tuttua hoikkaa kehoani. Miun on vaikea hahmottaa nykyisiä mittasuhteita ja kömpelyys on häiritsevää. Ehkä jos raskausaika olisi ollut kivuton ja ongelmaton, en kokisi näin. Nautin jokaisesta kuvittelemastanikin yhteydenottoyrityksestä - esimerkiksi kun mietin lasta ja juuri silloin hän sattuu potkaisemaan jne.

Noista samoista piirteistä isänsä kanssa: Meillä kävi tänään sukulaisia kylässä. Mie olen puhelias ja mieheni on vetäytyvä -> vauva ei juuri liikahtanutkaan kyläilyn aikana.
Mieheni ei pidä kuvatuksi tulemisesta -> vauva vetää käden kasvojensa eteen ultrassa.
Vauva tunnistaa minun kosketukseni, sillä hipelöin vatsaani usein. Mieheni kokeilee liikkeitä hyvin harvoin, eikä vauva siten tunne isänsä kosketusta -> mieheni ole vielä kertaakaan päässyt tuntemaan kunnon liikehdintää.
Mieheni pitää vauhdikkaista lajeista -> mutkaisilla teillä ja ohitustilanteissa vauva alkaa potkia yhtä innoissaan kuin minun nauraessa sydämeni kyllyydestä.

Miekin olen ollut lapsena ujo, joten jonkinlainen herkkis meillä on kai kasvamassa.

Piinamiina 32+5

 

Tiitulle tsemppiä! Mä uskon kanssa, että tiistain ultrassa on kaikki hyvin! Vaikka ne on jännittäviä aikoja ne!

Fabula, voin lämpimästi suositella jotain vartalotyynyä. Mulla on myös lidlistä hankittu 140cm pötkylä, ja se on ihana! Saman tyynyn saa hyvin polvien väliin, mahan alle ja sitten vielä kädet aseltua hyvin, niin helpottaa kyllä nukkumista. Ja välillä kiilaan sen selän alle niin että muka nukkuis selällään, mutta on silti loivasti kyljellään.

Ja poppielle kaikkea hyvää vauva-arkeen! Pulloruokinnasta on turha potea huonoa omatuntoa, tärkeintähän on että lapsi saa ruokaa. Vaikka vissiin painostus imetykseen voi olla välillä voimakastakin. Mutta vauva jaksaa paremmin, kun hän syö, ja äitikin jaksaa paremmin kun ei ole liian stressaantunut imetyksestä.

Mulla on mahasta vähän samoja tuntemuksia kuin piinamiinalla, en oo oikein vieläkään sinut sen kanssa. Olo on kömpelö ja kaipaisin vanhoja ulottuvuuksia. Ja mulla on kuitenkin ollut helppo raskaus pahoinvointia lukuunottamatta, mutta tästä olomuodosta en kyllä nauti. Toki oon tämän kaiken valmis läpi käymään lapsen puolesta, että sikäli en valita, mutta sitä 'raskausajan hehkua' en kyllä itsessäni tunnista.

Vitsit, käytiin tänään vielä jouluglögeillä läheisimpien ystävien kanssa. Olivat kasanneet mulle ihanan vaippakakun! Ja kaikki tavarat siihen oli just niin mun ja miehen näkösiä, oli suosittu suomalaista ja luonnonkosmetiikkaa ym. Sai taas tippa linssissä olla..

Ja tänään siis oli 38+0 (vai menikö just yli puolenyön lähetys)

 

Piinamiina, onpa ihanan kuuloista, että nyt jo huomaa vauvan olevan oma persoonansa. <3 Noi on kyllä parhaita hetkiä, kun miettii vauvaa ja just samalla hetkellä tuntee potkun.
Ja kiitos tyynykommenteista - myös Musicrolle! Voisin varmaan testailla aluksi ylimääräisellä normityynyllä, kun ei lähimmästä Lidlistä löytynyt tuollaista vartalotyynyä. Yhdestä nettikaupasta sellaisen bongasin suht halvalla, mutta olisihan se helpompi hakea kaupasta eikä tulisi edes postikuluja.

Vaikkei mulla vielä tässä vaiheessa olekaan kovin iso maha ja raskaus on ollut suht helppo, niin samaistun kyllä myös tuohon oman kropan kaipuuseen. Nyt jo välillä turhauttaa, kun maha tulee tielle eikä voikaan kaikkea tehdä samalla tavalla. Mutta onneksi tämä on vain väliaikaista, ja palkinto on paras mahdollinen!

Olipa ihana yllätys ystäviltä, Musicro!

Huomenna neuvolaan, sen jälkeen voikin jo laittaa Kelalle hakemuksia ja papereita. Täytyy vaan ehkä ensin ottaa yhteyttä palkanlaskentaan, että saan äitiysrahan viimeisten 6 kk:n palkan mukaan. Voi olla, että jätän paperien pyörittelyn suosiolla joulun jälkeiseen aikaan.

Hyvää vointia kaikille!

fabula 21+6

 

Fabula: Tyynyasiaan vielä, että olen pärjännyt ihan tavallisella extratyynyllä, jonka laitan polvien väliin. Helpotti öisiä lonkkajomotuksia tosi pian! Mahan alle asettelen joskus peittoa, mutten mitään paksumpaa. Varmasti myös makuasioita. Kokeilin myös tyynyliinaa, johon saa peräkkäin kaksi tyynyä eli tuli sellanen pitkä pötkö niistä, mutta en kokenut sitä niin mukavaksi kuin yhtä tyynyä.

Piinamiina: Suloisesti kuvailit vauvan persoonaa. On se jännä ajatella, että minkälainen tapaus masussa oikein kasvaa.

Musicro: Olipa mainio yllätys ystäviltä!

Narana: Mukava kuulla sinustakin. Eipä ole enää paljoa odoteltavaa jäljellä...

Tiitulle tsempit huomiseen ultraan.

Poppielle ja vaaville hyvää jatkoa!

Ootteko muuten hankkineet sitteriä? Täällä vielä etsinnässä, millaisen hankkisi... Manduca puuttuu myös vielä, mutta vähitellen alkaa olemaan hankinnat tehtynä.

 

Meiltä puuttuu vielä aika paljon tarvikkeita, mm. turvakaukalo autoon ja sänky tarvikkeineen eli ei ole kyllä sitteriäkään vielä hankittu. Hyvä varmaan kyllä olisi ja samoin olen miettinyt että joku kantoreppu olisi varmaan alusta asti hyvä. Pitänee aktivoitua ensi vuoden puolella shoppaamaan loput, äippälomalla sitten viimeistään

Kysyin tänään neuvolasta tuosta synnytystapa-arvioinnista niin kuulemma se on tosiaan meidänkin alueella ollut tapana tehdä rv 36 aikaan, mutta ei enää nykyään tehdä rutiinisti kun samat tiedot selviää kuulemma sillä, kun viikottain juostaan sitten lähempänä H-hetkeä neuvolassa ja siellä seuraavat kohdun kasvua ja sitä myöten vauvan kokoa. Jos kasvussa selviää jotain yllättävää niin sitten toki ohjaavat eteenpäin, samoin jos lähempänä laskettua aikaa alkaa näyttää siltä että kaveri on jalat edellä tulossa tms. Tämä rauhoitti ainakin itseä kyllä. Ja kuulemma sillä ekalla ja ainoalla lääkärikäynnillä lääkäri on myös katsonut lantion rakenteita ja arvioinut tilannetta.

Neuvolantäti totesi tänään että minulla vauva tuntuu nyt aika ylhäällä ja saman olisin voinut oikeastaan kertoa itsekin tämän närästyksen perusteella ja ihan sillä, kun eilen tuntui että kaveri yrittää ihan tuosta yläkyljestä pihalle ja istuminen meinasi olla välillä hankalaa Onkohan nyt ihan varma että se mahtuu tuolla olemaan laskettuun aikaan asti?

Pieni haave + pikkutyyppi 29+2

 

Täällä ultrassa käyty. Niskaturvorusta oli 3.2mm ja nyt olo on musertunut. Nipt tutkimuksiin käskivät mennä ja nyt otettiin tänään heti verikoe. Tulokset ovat valmiina 2 viikon päästä. Ahdistaa, pelottaa.

 

Täällä ultrassa käyty. Niskaturvorusta oli 3.2mm ja nyt olo on musertunut. Nipt tutkimuksiin käskivät mennä ja nyt otettiin tänään heti verikoe. Tulokset ovat valmiina 2 viikon päästä. Ahdistaa, pelottaa.

Voi tiitu Hurjasti tsemppiä tuloksien odotteluun ja toivotaan vielä kuitenkin parasta.

 

Voi ei Tiitu, voimia sinne! Toivottavasti ei kuitenkaan olisi mitään vakavaa, voihan kyseessä olla vaikka mittavirhe. Jaksamista tulosten odotteluun!

 

Voi ei, voimia Tiitu! Jaksamisia tulosten odotteluun! Ja toivotaan tosiaan, ettei olis mitään vakavaa.

Ja jenifer, me ei vielä olla sitteriä hankittu. Ajattelin kattoa alkuun, että onko tarpeen muutenkaan. Ja sit hankitaan tarvittaessa käytettynä. Meillä on syöttötuolissa sellanen new born-osa, johon saa vauvan laitettua jo het. Ei sitäkään pitänyt alunperin hankkia, mutta möivät esittelykappaleen niin halvalla pois kaikkine härpäkkeineen, niin tuli sitten siinä hankittua.

Mä oon tässä hiljalleen valmistellut joulun ruokia, laatikot on tehtynä ja huomisen projekti olis karjalanpiirakat. Puuro tuossa hautuu väliin parhaillaan. Ajattelin tehdä aaton ruuanlaitosta mahdollisimman vaivatonta tänä vuonna.

Kävin eilen neuvolassa, nyt oli joku sijainen kaikki oli muutoin varsin hyvin, mutta pissassa glukoosi oli +/- mikä vissiin yleensä kuitenkin tulkitaan negaksi. No sehän meni siitä ihan paniikkiin, ja oli lähettämässä mua jo toiseen sokerirasitukseen - joihin ekat ajat olis ollut la:n aikoihin. Mä hänelle sanoin, että en todellakaan aio enää siinä vaiheessa mennä mihinkään sokerirasitukseen, kun en usko että sokereissa oikeasti olis mitään vikaa. Ja kun asialle ei tässä vaiheessa edes tehtäis mitään, muuta kuin ruokavaliota pitäis tarkentaa. Sain sit muutamia tikkuja kotiin, että voin seurailla, näkyykö toiste yhtikäs mitään. Eipä ainakaan tänään oo näkynyt. Huoh. Onneks ens kerralla on taas oma terkka, joka on hyvin kokenut ja järkevän oloinen.

 

Tiitu toivottavasti ei oo mitään hälyttävää, inhottavaa toi odottelu ja epätietoisuus!

Mulla heti vuodenvaihteen jälkeen kanssa nt-ultra ja pelkään koko ajan, että siellä joku huonosti.
Oikeestaan tällä hetkellä pelkään muuten vaan keskenmenoa. Liityin aiemmin heinäkuisten faceryhmään ja nyt siellä on jo 11/72 saanut keskenmenon tähän mennessä
Ryhmässä on kiva olla ja jakaa, mutta myös tulee tätä turhaa paniikkia ja pelkoa.
Sain eilen ekan kerran ihan kuulumaan sydämenäänet dopplerilla, eikä se tuntunut yhtään auttavan tähän panikoimiseen!

Haluan kovin kertoa perheelle jouluna ja kovin mietin, että jos tuleekin jotain... Sitten nekin joutuu suremaan.
Mutta, tiedän et tää on vasta alkua. Se muksu on nyt paremmassa turvassa, kuin koskaan
Mitäs sitten kun se tarttee laskee pihalle täältä masusta! Si vasta onkin jännää

Tää on näitä nykyajan ongelmia, liikaa tietoa saatavilla! Damn you google!

Miu ja jyvä 10+5